”Mitä tapahtuu päiväkodin eteisessä, kun lapselle ohjeeksi annettu ulkovaatteiden pukeminen tuntuu kaikuvan kuin kuuroille korville? Entä kuka lopulta kerää aamupäivällä leikityt leikit ryhmätilan lattialta, kun on aika (tai kiire) lähteä ulkoilemaan, ja lasta ei huvita kerätä autoja koriin? Hoputtaako aikuinen lasta ja päätyykö hän lopulta tekemään asiat lapsen puolesta?”
Näillä kysymyksillä avaan syyskuussa 2019 tarkistukseen jätetyn Pro Gradu –tutkielmani.
Miksi siirtymätilanteet?
Olen varhaiskasvatuksen opettajan työssäni pohtinut pitkään sitä, miksi päiväkodin siirtymätilanteet ovat niin haastavia lapsille ja uuvuttavia aikuisille. Siirtymätilanteilla tarkoitan eri päätoimintojen välillä tapahtuvaa päivittäin toistuvaa liikehdintää tilasta toiseen sekä perushoitotilanteiksikin kutsuttuja välietappeja ennen varsinaista päätoimintaa. Esimerkiksi jumppatuokiolta ulosmenoon sisältyy pitkä lista tällaisia asioita: ensin jono jumppasalin ovelle; jonossa vessaan; vessassa käynti; eteiseen vaihtamaan vaatteet; ulkovaatteiden pukeminen; kuraeteiseen kenkien laittoon ja lopulta ulos! Näiden eri vaiheiden sisäistämisen lisäksi lapsen on osattava jokaisen vaiheen sosiaalinen koodi: jonossa ei ohitella, ei räyhätä, vaikka sukka on huonosti, kaverille annetaan toimintarauha, aikuista kuunnellaan jne..
Eräänlaiseksi siirtymätilanteeksi voidaan luokitella myös leikkien jälkeinen lelujen keräys, jota nimitän tutkimuksessani siivoustilanteeksi. Sehän on myös päätoimintojen väliin sijoittuva päivittäin toistuva asia. Näissäkin tilanteissa on paljon sisäistettäviä vaiheita: Ensin on osattava lopettaa leikki ja orientoiduttava uuteen (ja tylsään) aktiviteettiin: ”Lelut koriin!” huutaa aikuinen. ”Mihin koriin? En halua. Haluan vielä leikkiä!” ajattelee 2-vuotias Miisa.
Mitä tutkin?
Siirtymätilanteiden haastavuus syntyy usein siitä, että tilanteissa on paljon vaiheita, eikä lapsi pysty pitämään niistä jokaista mielessään ja alkaa toimintaohjeen unohdettuaan hömppäämään omiaan. Myös aikuisen puutteellinen ohjaus tilanteissa vaikuttaa. Tutkimuksessani halusin erityisesti selvittää, mitä tapahtuu lapsen ja aikuisen välisessä vuorovaikutuksessa silloin, kun lapsi tarvitsee tavallista enemmän tukea ja kannattelua toimiakseen tilanteessa tarkoituksen mukaisesti. Tällaista lapsen tarkoituksen mukaista toimintaa tukevaa ja kannattelevaa vuorovaikutusta kutsun kanssasäätelyksi. Aikuinen ikään kuin luo omaa vuorovaikutustaan mukauttamalla lapselle lähikehityksen vyöhykkeen, jotta lapsi kykenisi toimimaan tilanteessa parhaan mahdollisen kykynsä mukaan.
Mitä löysin?
Tärkein löydös tutkimuksessani oli, että kanssasäätely päiväkodin siirtymätilanteissa on merkityksellistä. 51 tuntisesta päiväkodin arjesta kuvatusta videoaineistosta paikansin 24 tilannetta, joissa aikuinen mukauttamalla omaa vuorovaikutustaan auttoi lasta selviämään siirtymätilanteessa niin, että kaikki olivat tyytyväisiä. Asiat, joissa lapset tarvitsivat aikuisen kannattelevaa vuorovaikutusta, olivat tehtävän loppuunsaattaminen ja pettymyksistä ylitse pääseminen. Tehtävän loppuun saattaminen korostui tuloksissa. Aikuisen keinot kannatella lapsen tarkoituksen mukaista toimintaa olivat moninaisia ja ne voitiin tutkimuksessani jakaa tilannesidonnaisiin ja tunnesidonnaisiin keinoihin. Enimmäkseen aikuinen pyrki vuorovaikutuksellaan vaikuttamaan tilanteen kulkuun, tavoitteeseen pääsemiseen. Tavoitteet nousivat tilanteista ja ne loivat odotukset lapsen toiminnalle. Tunteisiin vaikuttavaa vuorovaikutusta esiintyi vähemmän, ja se näyttäytyi lapsen tunteiden näkyväksi tekemisenä tilanteeseen vaikuttavana tekijänä.
No mitä sitten?
Nyt ehkä tuntuu siltä, että ok, noinhan sitä toimitaankin ja sitähän se vuorovaikutus siirtymätilanteissa on. Kuitenkin, jotta voisin käyttää tutkimastani ilmiöstä käsitettä kanssasäätely ja väittää sen olevan merkittävä tekijä lapsen oppimiselle ja kehitykselle juuri siirtymätilanteissa, olen tutkimuksellani osoittanut, että kanssasäätelyksi kutsumani aikuisen intensiivisempi vuorovaikutus alkaa jostain tietystä tapahtumasta, esim. lapsen kieltäytyessä viemästä lelua koriin, ja päättyy vasta, kun annettu tehtävä on saatettu loppuun. Tällä tietoisella toiminnallaan aikuinen toimii lapsen kehityksen ja oppimisen välittäjänä. Aikuisen tuella lapsi sisäistää tilanteille sopivia toimintatapoja. Tutkimukseni osoittaa myös sen, että siirtymätilanteet ovat tärkeitä paikkoja lapsen oppimiselle ja kehitykselle, eikä niitä pitäisi nähdä päiväkodissa vain välttämättömänä pahana vaan niistä tulisi ottaa kaikki (oppimisen) ilo irti!
Anna Laaksonen
Pro Gradu: Kanssasäätely päiväkodin siirtymä- ja siivoustilanteissa. Tehtävän loppuunsaattamisen ja pettymyksistä yli pääsemisen kannattelua.