Koululla on suuri merkitys nuorten elämässä, sillä se tarjoaa nuorille sosiaalisen ympäristön, jossa on mahdollisuus rakentaa kodin ja perheen ulkopuolisia sosiaalisia suhteita. Nuoruudessa monet kodin ulkopuoliset asiat alkavat tuntua yhä tärkeämmiltä ja silloin koulun, opettajien ja ystävien rooli sekä heiltä saadun tuen merkitys nuoren elämässä kasvaa. Tässä tutkielmassa tutkin näitä kouluun sijoittuvia sosiaalisia tekijöitä suhteessa opiskelijan motivaatioon, jota tarkastelen tavoiteorientaation käsitteen avulla.
Tutkimustehtävä
Tavoiteorientaatiolla tarkoitetaan yksilön suhteellisen pysyvää tapaa suosia tiettyjä tavoitteita, päämääriä ja lopputuloksia oppimiseen ja suoriutumiseen liittyvissä tilanteissa. Sosiaalista sitoutumista tarkastellaan yksilön halukkuutena tehdä yhteistyötä vertaisten kanssa ja kouluun kuulumista kuvataan yksilön sosiaalisena ja emotionaalisena yhteytenä kouluun.
Aiemman tutkimuksen mukaan on selvää, että yksilölliset tavoitteet ja motivaatio ovat yhteydessä yksilön uskomuksiin ja näkemyksiin itsestään ja omasta suoriutumista koulussa, mutta motivaation yhteyttä opiskelijoiden muihin kohdistuvaan käytökseen ja asenteisiin on tutkittu vasta vähän.
Tutkielmani ensimmäinen tavoite oli tarkastella, millaisia tavoiteorientaatioprofiileja voidaan tunnistaa lukiolaisilla. Sen jälkeen tarkastelin, miten eri tavoin motivoituneet eli eri tavoiteorientaatioryhmään kuuluvat lukiolaiset eroavat toisistaan sosiaalisen sitoutumisen suhteen. Lisäksi tutkin, miten yhteenkuulumisen tunne koulussa ennustaa koulumotivaatiota, eli tiettyyn tavoiteorientaatioryhmään kuulumista.
Menetelmät
Tutkimuksen aineisto (N = 1202) kerättiin keväällä 2018 kyselytutkimuksena osana Bridging the Gaps -tutkimushanketta Helsingissä yhteensä 34 eri lukioista. Tutkimuksessa hyödynnettiin henkilösuuntautunutta lähestymistapaa, jossa keskeistä on erilaisten osaryhmien tunnistaminen sekä niiden välisten erojen tarkastelu. Vastaajat jaettiin ryhmiin tavoiteorientaatioiden perusteella Two Step Cluster -analyysin avulla, yksisuuntaisella varianssianalyysillä tarkasteltiin, eroavatko ryhmät toisistaan sosiaalisen sitoutumisen suhteen ja multinominaalisella logistisella regressioanalyysillä tutkittiin, miten koettu yhteenkuulumisen tunne koulussa ennustaa eri tavoiteorientaatioryhmiin kuulumista.
Tulokset
Aineistosta tunnistettiin viisi erilaista tavoiteorientaatioryhmää, jotka nimettiin oppimis-, menestys-, suoritus-välttämis-, välttämisorientoituneiksi sekä sitoutumattomiksi. Sosiaalisen sitoutumisen suhteen ryhmien väliltä löytyi selkeitä eroja. Oppimis- ja menestysorientoituneet olivat sosiaalisesti sitoutunein ryhmä, eli he olivat kaikkein innokkaimpia tekemään yhteistyötä muiden kanssa ja jakamaan ajatuksia ja ideoita muiden kanssa. Vastaavasti heillä havaittiin muita ryhmiä vähemmän sosiaalisen sitoutumisen välttelyä eli vastahakoisuutta tehdä yhteistyötä muiden kanssa.
Koettu yhteenkuulumisen tunne koulussa ennusti voimakkaasti ryhmään kuulumista. Pyrkimys oppimiseen vaikuttaa olevan yhteydessä hyviin sosiaalisiin suhteisiin koulussa sekä korkeaan yhteenkuuluvuuden tunteeseen, kun taas pyrkimys selvitä koulutyöstä mahdollisimman pienellä vaivalla vaikuttaa olevan negatiivisesti yhteydessä myös oppilaan sosiaaliseen käyttäytymiseen sekä yhteenkuulumiseen koulussa.
Tätä motivaation ja sosiaalisen kontekstin välistä yhteyttä on tärkeä tutkia, jotta tavoiteorientaatiota voidaan ymmärtää entistä laajemmassa merkityksessä. Samalla voidaan tukea nuoria heidän kasvussaan sekä opinnoissaan ymmärtämällä syitä heidän käytöksen ja motivaation taustalla.
Iiris Annaniemi
Tavoiteorientaatiot sosiaalisena ominaisuutena – Tavoiteorientaatiot, sosiaalinen sitoutuminen ja kouluun kuuluminen lukiolaisilla