Tarkoitus:
Minäpystyvyys, eli luottamus omiin kykyihin, on perustavanlaatuinen ihmistä motivoiva voimavara, jonka on todettu olevan positiivisesti yhteydessä koulunkäyntiä tukeviin tekijöihin, kuten sinnikkyyteen, stressinsietoon ja suoriutumiseen. Viime aikoina perhetaustan yhteys nuorten koulunkäyntiin ja koulumenestykseen on vahvistunut. On siis mahdollista, että tietyistä taustoista tulevilla nuorilla on suurentunut tarve kouluminäpystyvyyden tukemiseen. Aihetta on tärkeä tutkia, sillä suomalaisen koulun tavoitteena on mahdollistaa kaikille tasa-arvoiset mahdollisuudet koulutukseen. Se, uskooko nuori pystyvänsä opiskelemaan voi loppupeleissä ratkaista, pyrkiikö hän jatkokoulutukseen vai ei., Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia nuorten kouluminäpystyvyyden yhteyttä heidän perhemuotoonsa, koettuun varallisuuteensa sekä koettuun vanhempi-lapsi-suhteen laatuun.
Toteutus:
Tutkimuksen aineisto koostui määrällisestä 1316 oppilaan kyselyaineistosta. Aineisto kerättiin osana Suomen Akatemian Mind the Gap -hanketta keväällä 2014. Tutkittavat olivat 13–14-vuotiaita ja he opiskelivat useassa pääkaupunkiseudun yläasteella. Luokittelin vastaajia ryhmiin heidän perhemuotonsa, kokeman varallisuutensa ja kokeman vanhempi-lapsi-suhteensa laadun mukaan. Analysoin tilastollisilla menetelmillä nuorten kouluminäpystyvyyden keskiarvojen eroja eri ryhmien välillä. Analysoin myös, selittävätkö nuorten perhemuoto, koettu varallisuus sekä koettu vanhempi-lapsi-suhteen laatu heidän kouluminäpystyvyyden tasoansa.
Tulokset:
Tulosten perusteella perhetausta on yhteydessä nuoren kouluminäpystyvyyteen. Ydinperheessä asuvien nuorten kouluminäpystyvyys oli korkeampi kuin uusperheessä tai yksinhuoltajaperheessä asuvien nuorten. Varallisuutensa paremmaksi arvioivien nuorten kouluminäpystyvyys oli korkeampi kuin varallisuutensa heikoksi tai kohtalaiseksi arvioineiden nuorten. Nuorten, jotka kokivat vanhempi-lapsi-suhteensa hyväksi, kouluminäpystyvyys oli korkeampi kuin nuorten, jotka kokivat vanhempi-lapsi-suhteensa heikoksi tai kohtalaiseksi. Perhemuoto, koettu varallisuus ja koettu vanhempi-lapsi-suhteen laatu selittivät kouluminäpystyvyyden tasoa, mutta vain heikosti. Yleisesti perhetaustan yhteys kouluminäpystyyteen oli suhteellisen pientä.
Johtopäätökset:
Tulokset antavat viitteitä, että osalla nuorista voi olla suurentunut tarve kouluminäpystyvyyden tukemiselle. Koulun ja kodin olisi tärkeää tehdä yhteistyötä tukeakseen oppilaiden kouluminäpystyvyyttä sekä koulussa että kotona. On lohdullista, että perhetaustan yhteys kouluminäpystyvyyteen oli pientä. Täten nuoren on mahdollista kehittää kouluminäpystyvyyttään monin tavoin, jotka eivät liity tai ole riippuvaisia hänen perhetaustastaan. Tällä hetkellä perhetaustan ja kouluminäpystyvyyden yhteyden merkitys on erityisen ajankohtainen. Koulujen sulkeminen koronapandemian vuoksi voi muuttaa nuorten asemia entistä epätasa-arvoisemmaksi ja perhetaustan vaikutusta konkreettisemmaksi monin tavoin.
Eemeli Eerolainen
Pro gradu: Kouluminäpystyvyys ja perhetausta – määrällinen tutkielma nuorten kouluminäpystyvyyden yhteydestä perhemuotoon, varallisuuteen ja vanhempi-lapsi-suhteeseen.