Tutkimukseni lähtee liikkeelle siitä ajatuksesta, että koiralla voisi olla merkitystä lasten koulunkäynnille ja oppimiselle. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, millainen rooli koulutetulla koulukoiralla voi olla perusopetuksessa toteutetussa tunnekasvatuksessa. Tutkimuksessa selvitetään tällaisessa opetuksessa käytettäviä menetelmiä sekä osallistujien kokemuksia.
Miksi?
Eläimet ovat kautta aikojen olleet tärkeä osa ihmisten elämää. Nykyään koirat toimivat yhä monipuolisemmissa tehtävissä ihmisten apuna. Koirien käyttö myös koulumaailmassa on lisääntynyt viime vuosien aikana huimasti. Yhä useammassa koulussa on oma koulukoiransa ja kiinnostus toimintaa kohtaan kasvaa koko ajan. Koulukoirien käyttö perustuu tutkittuun tietoon siitä, että koirien avulla voidaan saavuttaa monia hyötyjä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on huomattu, että koiralla on positiivisia vaikutuksia oppilaiden koulunkäyntiin. Koiran läsnäolo rauhoittaa, tekee ympäristöstä mukavamman, auttaa keskittymään, motivoi ja koira myös helpottaa sosiaalista kanssakäymistä muiden kanssa.
Muutama vuosi sitten uusi perusopetuksen opetussuunnitelma nosti tunnekasvatuksen keskiöön, kun siitä tuli pakollinen oppisisältö peruskouluun. Tämän päivän koulussa ei enää riitä, että opettaja siirtää oppilaille akateemista tietoa vaan opetussuunnitelman tavoitteet keskittyvät yhä enemmän myös tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen. Tunnekasvatuksella pyritään tukemaan oppilaiden kykyä tunnistaa omia ja muiden tunteita sekä oppia hyödyntämään tunteita itselle ja muille positiivisella tavalla. Näillä taidoilla oppilaista kasvaa tasapainoisempia ja sosiaalisesti kyvykkäämpiä, minkä ansiosta he saavat paremmat valmiudet selvitä haastavissakin elämäntilanteissa.
Miten?
Tutkimus toteutettiin haastattelemalla tunnekasvatustunteja pitänyttä opettajaa sekä analysoimalla tämä haastattelu. Lisäksi oppilaiden kokemusten selvittämiseksi analysoitiin tunneille osallistuneiden oppilaiden opettajalle kirjoittamia palautetekstejä. Kyseisillä oppitunneilla oli ollut mukana koulutettu kasvatus- ja kuntoutuskoira. Tutkimukseen osallistui yhteensä 37 oppilasta kolmelta eri luokalta.
Mitä selvisi?
Opettajan käyttämät työskentelymenetelmät olivat samanlaisia kuin muissakin tunnekasvatusohjelmissa. Tarinat, näytelmät, keskusteleminen, kuvitteellisten tilanteiden ratkominen ja oppitunnin aloituspiiri olivat keskeisiä menetelmiä opetuksessa. Koiran rooli vaihteli aktiivisesta toimijasta sivustaseuraajaan, mutta koira esiintyi fyysisen läsnäolonsa lisäksi myös muun muassa opettajan käyttämissä tunnekorteissa.
Sekä oppilaat että opettaja kokivat koiran läsnäolon pääsääntöisesti positiivisena. Koira vaikutti tuntien ilmapiiriin tehden siitä rennomman ja rauhallisemman. Opettaja koki, että koiran avulla vaikeiden asioiden käsitteleminen oli oppilaille helpompaa ja avautuminen oli erilaista kuin ilman koiraa. Myös oppilaat olivat sitä mieltä, että koira motivoi ja teki tunneille osallistumisesta kivempaa. Oppilaille koiran fyysinen läheisyys oli tärkeää ja osa koki koiran vaikuttavan mielialaansa. Näiden tulosten valossa koulukoira voidaan nähdä ainakin välillisesti tunnekasvatusta edesauttavana tekijänä. Jatkossa voitaisiin tarkemmin tutkia sitä, millaisia eroja koiran kanssa toteutetulla tunnekasvatuksella on muihin tunnekasvatusohjelmiin verrattuna ja tuoko koiran läsnäolo lisäarvoa tunnekasvatuksen toteutukseen.
Maija Harenko
Pro gradu: Koulukoira osana tunnekasvatusta. ”On ollut helppo puhua mistä vaan”.