TUTKIMUSAIHE
Syömishäiriöt ovat sairautena kasvaneet viime vuosina. Sairastuneiden määrän kasvuun ovat vaikuttaneet muun muassa sosiaalisen median ihanteet kauneudesta ja laihuudesta. Sairastuneet ovat yhä nuorempia, ja siten syömishäiriöitä näkyy kasvavassa määrin peruskoulussa. Tutkin pro gradu- tutkielmassani peruskoulussa syömishäiriötä sairastaneita ja heidän kokemuksiaan peruskoulusta ja siellä opiskelemisesta. Tutkielmani tavoitteena on tuottaa tietoa, jota opettajat voivat työssään käyttää apuna kohdatessaan oppilaita, jotka sairastavat syömishäiriötä.
TUTKIMUKSEN TULOKSET
Tutkimukseni tutkimustulokset nousevat kuuden haastattelun pohjalta. Haastattelin kuutta henkilöä, jotka olivat peruskouluaikanaan sairastaneet syömishäiriötä. Haastatteluiden pohjalta muodostin viisi teemaa, joiden avulla tarkastelin tutkimuksen tuloksia. Teemat olivat. kouluterveydenhuolto, kouluruokailu, koululiikunta, vertaissuhteet ja opettaja-oppilassuhteet peruskoulussa.
Haastateltavien kokemukset eri teemoista vaihtelivat paljon. Kokonaisuudessaan peruskouluajalta haastateltavilla oli kuitenkin melko negatiivisia muistoja. Toisaalta haastatteluissa nousi vahvasti esille yksittäiset kokemukset joistakin tilanteista ja opettajista. Tutkimustulosten pohjalta näyttää, että yksittäisillä ystävillä ja opettajilla on suuri vaikutus siihen, kuinka hyvin syömishäiriötä sairastava oppilas koulussa viihtyy.
Tutkimukseni tavoitteena on myös välittää tietoa opettajille syömishäiriöistä sekä mahdollisesti kertoa huomioita, joita voi työssään hyödyntää kohdatessaan syömishäiriötä sairastavan oppilaan. Syömishäiriöissä varhainen sairauden tunnistaminen ja hoitoon ohjautuminen parantaa paranemisennustetta. Usein kuitenkin syömishäiriötä sairastavan yrittävät piilotella sairauttaan. Siten on todella tärkeää, että opettajat ovat tietoisia syömishäiriöistä, jotta osaavat tunnistaa niitä.
Tässä tutkimuksessa nousi keskiöön myös se, että sairastuneet kokivat, ettei opettajat tunnistaneet tai osanneet ymmärtää syömishäiriöitä sairautena ja sen erityispiirteitä. Haastateltavat kokivat, että stereotyyppinen anoreksia ehkä tunnistettiin. Suurin osa syömishäiriötä sairastavista sairastaa kuitenkin jotakin muuta kuin diagnostiset kriteerit täyttävää anoreksiaa. Tutkimustuloksissa myös havaittiin, että haastateltavien kokemukset olivat samankaltaisia riippumatta syömishäiriötyypistä eli siitä, sairastaako oppilas esimerkiksi laihuus- tai ahmimishäiriötä.
TUTKIMUKSEN TAVOITE
Tämän tutkimuksen suurin tavoite on välittää tietoa opettajille ja muulle kouluhenkilökunnalle siitä, millaista on opiskella peruskoulussa samalla kun sairastaa syömishäiriötä. Sairastaneiden kokemuksien avulla voidaan oppia ymmärtämään paremmin oppilaita, jotka joutuvat kamppailemaan päivittäin sairautensa kanssa. Yksittäisillä opettajilla on suuri rooli ja mahdollisuus tukea syömishäiriötä sairastavaa oppilasta, joten on tärkeää, että opettajat ovat tietoisia sairaudesta.
Pro gradu-tutkielma:
Janita Ridal: Peruskoulu syömishäiriötä sairastavan oppilaan silmin