Tutkimuksen tavoitteet
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia temperamentti käsityksiä opettajilla on itsestään ja oppilaista sekä onko temperamentilla yhteyttä arviointiin. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että temperamentilla on vaikutusta arviointiin. Perusopetuksen opetussuunnitelman (2014) mukaan arvioinnissa ei saa ottaa huomioon oppilaan temperamenttia ja siksi onkin tarpeen tutkia, että onko temperamentilla kuitenkin jonkinlainen vaikutus arviointiin ja miten temperamentin vaikutusta pystyisi minimoimaan.
Haastattelututkimus
Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena ja haastateltavia oli yhteensä viisi. Haastateltavista kolme oli jo valmistuneita opettajia ja kaksi oli opintojensa loppusuoralla. Kriteerit haastateltavista oli, että he ovat tehneet opetustyötä ja tehneet oppilasarviointia. Lisäksi tarkoituksenmukaisesti valitsin maksimissaan viisi vuotta sitten valmistuneita haastateltaviksi, koska halusin nimenomaan kerätä käsityksiä ja ajatuksia, miten paljon temperamenttia opetetaan nykyään tai on opetettu lähivuosina opettajankoulutuksessa. Lisäksi halusin selvittää ajatuksia arvioinnin ja temperamentin yhteydestä opettajauran alussa olevilta.
Temperamentti asiat kiinnostavat opettajia – arvioinnissa omia haasteita
Tutkimustulosten perusteella haastateltavia kiinnosti temperamenttiin liittyvät asiat erityisesti oman työnsä puolesta. Haastateltavilla oli peruskäsitys temperamentista hallussa, että temperamentti on ihmisen tapa reagoida ja toimia erilaisissa tilanteissa ja temperamentti on synnynnäinen asia. Laajempi käsitys temperamentista oli haastateltavilla syntynyt työkokemuksen kautta. Temperamenttiin liittyvää opetusta ei ollut haastateltavien mukaan pakollisissa opettajaopinnoissa paljoakaan ja vain yksi haastateltavista oli sitä mieltä, että hänellä on ollut pakollisissa opinnoissa kattavasti opetusta temperamentista.
Temperamentin huomioiminen arvioinnissa nähtiin osittain haasteena. Haastateltavat olivat selkeästi reflektoineet omaa toimintaansa, koska he olivat kehittäneet keinoja, joilla ottaa huomioon erilaiset temperamentit opetuksessaan. Oppimisen arvioinnissa nähtiin tärkeänä, että on mahdollisimman paljon monipuolisia tehtäviä, jotta kaikki pääsevät temperamentistaan riippumatta näyttämään taitojaan. Työskentelyn arvioinnissa nähtiin tärkeäksi se, että pyrkii ymmärtämään oppilaiden erilaisia työskentelytapoja. Esille nousi ajatuksia siitä, että kaikilta oppilailta ei voi vaatia samanlaista työskentelyä ja enemmän työskentelyyn tukea tarvitsevan pitää sitä myös saada. Käyttäytymisen arvioinnissa nähtiin haasteita. Haastateltavien mielestä käyttäytymisen arvioinnissa temperamentti vaikuttaa pakosti, koska iso osa käyttäytymisestä on peräisin temperamentista. Yksi haastateltava myös tyrmäsi käyttäytymisen arvioinnin tarpeellisuuden. Oman temperamentin vaikutusta arviointiin haastateltavat olivat reflektoineet selkeästi. Kaikki tiedostavat, että oma temperamentti vaikuttaa arviointiin, mutta olivat kehittäneet keinoja minimoida oman temperamentin vaikutusta.
Tutkimuksestani opettajat voisivat oppia sen, että itsereflektointi on tärkeää opettajantyössä. Jokainen opettaja on temperamentiltaan omanlaisensa ja luo itselleen sopivimmat työskentelytavat, mutta tulee muistaa, että opettaja opettaa oppilaita, joilla kaikilla on omat temperamenttinsa ja ne tulisi huomioida.
Matti Siitonen