Oppilaiden myönteisen kehonkuvan ja kehotietoisuuden tukeminen koululiikunnassa

Lisääntynyt teknologian käyttö aiheuttaa ulkonäköpaineita ja vähentää liikunnan määrää lapsilla ja nuorilla. Samalla myös lasten kehontuntemus ja fyysinen toimintakyky heikkenee. Liikuntasuoritusten mittaaminen erilaisilla teknologisilla laitteilla on lisääntynyt, mikä saattaa entisestään vähentää oman kehon tuntemusten havainnointia. Usein kehollisuuteen kiinnitetäänkin huomiota vasta loukkaantumisissa, joista osa saatettaisiin välttää hyvän kehotietoisuuden avulla.  Kehontuntemus ja kehotietoisuus ovatkin tärkeitä esimerkiksi oikean suoritustekniikan ja asentojen kannalta.

Kehollisuus on edelleen usealle vieras käsite, ja sitä voi olla hankala määritellä. Uusimpaan Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin (2014) kehollisuuden käsite on kuitenkin lisätty koulululiikunnan kohdalle. Koululiikunnassa tulisi korostua kehollisuus, ja sen tulisi tarjota onnistumisen kokemuksia. Jos emme kuitenkaan ymmärrä, mitä kehollisuudella tarkoitetaan, on hankala lähteä toteuttamaan opetussuunnitelman mukaista opetusta.

Usein keho ja mieli ajatellaan erillisiksi, ja oppiminen ajatellaan nimenomaan jossakin mielessä ja aivoissa tapahtuvaksi toiminnaksi. Kehollisuuden yhteys oppimiseen on kuitenkin tutkimuksin todistettu: ajattelulla ja tietoisuudella on kehollinen perusta. Liikkumisen hyödyt oppimiselle tiedostetaan, mutta miten ymmärrettäisiin myös kehollisuuden hyödyt?

Tutkimuksen tavoite ja toteutus

Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, miten opettajat voivat tukea oppilaiden kehotietoisuutta ja myönteistä kehonkuvaa koululiikunnassa. Lisäksi tutkimus selvitti, miten opettajat ymmärtävät kehollisuus ja kehotietoisuus -käsitteet, ja millaisiksi he kokevat omat vaikutusmahdollisuudet ja valmiudet oppilaiden kehotietoisuuden ja myönteisen kehonkuvan tukemisessa. Tutkimuksen tarkoitus oli avata myös kehollisen oppimisen mahdollisuuksia, ja opettajilta kysyttiin heidän näkemystään kehollisuuden ja oppimisen yhteydestä.

Tutkimus toeutettiin laadullisena fenomenografisena tapaustutkimuksena, jossa haastateltiin neljää tanssin- ja liikunnanopettajaa. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, jotta päästiin syvälliseen ja melko vapaaseen keskusteluun. Haastatteluaineistot analysoitiin fenomenografisella analyysilla.

Tulokset

Myös haastateltujen opettajien mukaan kehollisuus ja kehotietoisuus ovat haastavia käsitteitä, joihin liittyy ennakkoluuloja. Länsimaisessa kielessä nähtiin olevan liian vähän sanoja kehollisuudesta puhumiseen. Käsitteet  (kehollisuus ja kehotietoisuus) nähtiin myös hieman eri lailla: ne ajateltiin samaa tarkoittaviksi tai kehollisuutta pidettiin kehotietoisuuden yläkäsitteenä. Tämä vahvisti käsitystä siitä, että tarvitaan lisää tietoa kehollisuudesta, jotta pystytään poistamaan ihmisten ennakkoluuloja ja ymmärtämään, mitä kehollisuudella opetussuunnitelmassa tarkoitetaan.

Opettajat kokivat valmiutensa ja vaikutusmahdollisuutensa hyviksi oppilaiden kehollisuuden tukemisessa ja korostivat koulutuksen ja oman kehotietoisuuden merkitystä. Opettajan tulee ensin tuntea oma keho, jotta voi auttaa oppilaita kehotietoisuuden kehittämisessä. Opettajankoulutukseen tarvitaan tietoa kehollisuudesta ja oman kehotietoisuuden kehittämisestä.

Kehotietoisuuden ja myönteisen kehonkuvan tukeminen olivat yhteydessä toisiinsa: kehotietoisuuden harjoitteleminen nähtiin vaikuttavan positiivisesti myös kehonkuvan kehittymiseen. Kehotietoisuuden kehittämisessä nähtiin tärkeäksi kehon anatomiaan liittyvän tiedon lisääminen, ja kehon asentojen ja liikkeiden havainnointi. Puolestaan myönteisen kehonkuvan tukemisessa tärkeinä pidettiin positiivista palautetta, kehumista, turvallista oppimisympäristöä ja onnistumisen kokemuksia. Kehollisuutta tukevista harjoitteista mainittiin (luova) tanssi, improvisaatio, mindfulness, braindance, kosketusharjoitukset ja rentoutumisharjoitukset.

Kehollisuudella todettiin olevan positiivisia vaikutuksia oppimiseen, ja etenkin opeteltavan asian yhdistäminen liikkeeseen nähtiin hyödyllisenä. Tutkimus vahvistaa siis aiempien tutkimusten tuloksia ajattelun ja oppimisen kehollisesta perustasta opettajien konkreettisten havaintojen ja kokemusten kautta.

Tutkimuksesta on hyötyä, koska se avaa hankalaksi koettuja ja vähän käytettyjä kehollisuuden käsitteitä (kehollisuus, kehitietoisuus, kehonkuva ja kehollinen oppiminen). Tutkimus antaa myös keinoja kehotietoisuuden ja myönteisen kehonkuvan tukemiseen peruskoulussa. Lisäksi tutkimus pyrkii herättämään ihmisiä pohtimaan omia ajattelutapoja kehon ja mielen yhteydestä sekä oppimisesta.

Tutkimus nostaa esiin useita mielenkiintoisia jatkotutkimusaiheita, kuten koskettamisen ja omat rajat. Opettajat totesivat oppilailla olevan suuri tarve koskettaa muita, mutta samalla toisen koskettaminen kunnioittavasti nähtiin vaikeaksi. Lisäksi myös sukupuolikysymyksiä voisi tarkastella lähemmin kehollisuuteen ja kehonkuvaan liittyen.

Jasmin Neuvonen

Pro gradu: Koululiikunta ja kehollisuus. Liikunnan- ja tanssinopettajien kokemukset oppilaiden myönteisen kehonkuvan ja kehollisuuden tukemisesta sekä kehollisuuden yhteydestä oppimiseen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *