Oppilaiden itsesäätelytaidon merkitykseen niin oppimisen- kun elämäntaitona on herätty muun muassa tulevaisuuden taitoja tukevan opetuksen sekä vahvuuskasvatuksen suosion myötä. Opettajat yrittävät parhaansa mukaan luovia tilanteessa, missä keskustelu ajautuu millon siihen, että oppilaat ovat joutuneet heitteille avointen oppimisympäristöjen ja ilmiöopetuksen myötä, ja milloin siihen, että opettajajohtoinen opetus on passivoivaa eikä lainkaan tätä päivää. Vaikka keskusteluun siitä, miten opetusta pitäisi toteuttaa on varmasti niin monta mielipidettä kuin on koulun käynyttä, vallitsee kuitenkin yksimielisyys siitä, että lapsen hyvinvoinnin ja itsesäätelytaitojen kehityksen tukeminen on koulussa tärkeää. Tutkimukset kertovat, että juuri hyvinvoinnin taidot ovat niitä asioita, joita toivomme lapsille opetettavan. Mutta miten tätä oppimisen ja hyvän elämän kannalta merkityksellistä taitoa tuetaan koulun arjessa ja millaisia asenteita opettajilla on asiaan liittyen?
Tavoitteet
Tässä tutkimuksessa tutkittiin #uuttakoulua-hankkeen vahvuuskoulutuksiin osallistuneita opettajia. Tavoitteena oli selvittää, miten opettajat määrittelevät itsesäätelytaidon käsitteen, millaisia käsityksiä heillä on itsesäätelytaidon kehityksestä ja omista mahdollisuuksistaan vaikuttaa kehitykseen sekä miten oppilaiden itsesäätelytaitoa koulussa tuetaan.
Menetelmät
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto hankittiin haastattelemalla seitsemää hankkeeseen osallistunutta opettajaa. Haastattelut toteutettiin maaliskuun 2020 aikana. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.
Tulokset
Tutkimuksen tärkeimpinä tuloksina ilmeni, että opettajilla ei ollut antaa itsesäätelylle yksiselitteistä määritelmää, vaan sitä kuvailtiin erilaisten osataitojen ja konkretian kautta. Itsesäätelyn sosiemotionaalinen ulottuvuus täydensi tässä tutkimuksessa aiempia määritelmiä. Lisäksi tulokset osoittivat, että opettajien käsityksen itsesäätelytaidon kehityksestä sisälsivät Dweckin (2006) mindset-teorian mukaisesti kasvun asennetta ja muuttumatonta asennetta. Osa opettajista piti itsesäätelyä kehittyvänä taitona, kun taas osalle se merkitsi synnynnäistä ominaisuutta, jonka kehitykseen ei voida koulussa vaikuttaa.
Tulokset osoittavat, että vahvuuskasvatus on alkanut löytää sijaa opetuksessa ja oppilaiden itsesäätelyä tuetaan varsin monipuolisin keinoin koulun arjessa Opettajien ajattelutavoissa elää kuitenkin edelleen muuttumattoman asenteen mukaisia käsityksiä, ja esimerkiksi kasvatuskumppanuuden tukemiseen tarvitaan lisää välineitä. Kaikki opettajat eivät siis tämän tutkimuksen perusteella päässet hankkeen asettamiin tavoitteisiin positiivisuuden edistämisestä luokissa ottaen sidosryhmät mukaan.
Tutkimus tarjoaa tietoa opettajille itsesäätelytaidosta ja sen tukemisen mahdollisuuksista. Tutkimuksen erityisenä arvona voidaan nähdä sen tarjoama tieto koulutuksille siitä, miten niitä tulisi jatkossa kehittää eteenpäin. Toisaalta tutkimus herättää pohtimaan, miten yksittäisillä täydennyskoulutuksilla voidaan vaikuttaa asenteisiin ja toimintaan. Tulevaisuutta ajatellen voidaan arvioida opettajankoulutuksen roolia tulevien opettajien kasvun asenteen omaksumisessa, ja toisaalta tarkastella opettajankoulutuksen mahdollisuuksia tarjota opiskelijoille parempia valmiuksia oppilaiden itsesäätelytaidon tukemiseen.
Suvi Kärkäs
Pro gradu: Itsesäätelytaito osana vahvuuskasvatusta – Alakoulun opettajien käsityksiä oppilaiden itsesäätelytaidosta ja sen tukemisesta