Kun valtuutetut keskustelevat varhaiskasvatuksesta, koulusta ja koulutuksesta, resurssit ovat keskustelun keskiössä. Arvot ja toiminnan laatu nousevat myös esiin, mutta ylivoimaisesti eniten keskustelua käydään euroista, koulujen henkilöstömitoituksista, opetusryhmien koosta sekä päiväkoti- ja koulurakennuksista.
Kuntapolitiikalla on suora vaikutus varhaiskasvatuksen ja koulutuksen toteuttamiseen
Kasvatukseen ja koulutukseen liittyvät palvelut koskettavat lähes kaikkia kuntalaisia suoraan tai välillisesti. Lapsiin ja nuoriin liittyvistä aiheista ja ilmiöistä on käyty julkisuudessa kiivaitakin keskusteluja niin ammattilaisten kuin ihan tavallisten kaupunkilaisten kesken. Tätä keskustelua pitää lähteä purkamaan tutkimuksen keinoin.
Oman tutkimukseni tavoitteena oli tarkastella erityisopetuksesta käytävää keskustelua yhteiskunnallisen päätöksenteon yhteydessä. Varsinkin näin kuntavaalien alla kuntapolitiikan tarkastelu on erityisen ajankohtaista ja tärkeää.
Kaupunginvaltuustossa päätetään kunnan suurista linjoista ja arvovalinnoista, joten eri valtuutettujen puheenvuoroista nousevat keskustelunaiheet ja sisällöt ovat kuntalaisten näkökulmasta hyvin mielenkiintoisia. Tutkimuksessa tutkimuskohteena olivat Helsingin kaupunginvaltuuston julkisten valtuustokokousten keskustelupöytäkirjat vuosilta 2011–2019. Nämä pöytäkirjat ovat julkisesti luettavissa Helsingin kaupungin internetsivuilta.
Resurssit korostuvat valtuuston keskusteluissa
Helsingin kaupunginvaltuutettujen erityisopetusta käsittelevien puheenvuorojen sisällöissä nousi esille kolme keskeistä näkökulmaa: resurssinäkökulma (52%), laatunäkökulma (31%) sekä arvonäkökulma (17 %). Koulutuksen tasa-arvo kokosi nämä kaikki kolme näkökulmaa yhteen. Resurssinäkökulmassa korostuivat oppimisen tuki, varhaiskasvatus- ja opiskelupaikkojen saatavuus sekä tuen kohdentaminen. Laatunäkökulma puolestaan jakautui opetukseen ja varhaiskasvatuksen- ja opetuksen järjestämiseen (tasapuolisuus). Viimeisenä oleva arvonäkökulma jakautui eriarvoisuuteen sekä integraatioon ja inkluusioon, jotka liittyvät lasten ja nuorten mukaan ottamiseen tuen tarpeesta ja varallisuudesta riippumatta niin päiväkodeissa kuin kouluissa.
Mitä varhaiskasvatuksessa ja kouluissa tulisi tehdä, jotta mahdollisimman moni lapsi ja nuori voisi kasvaa ja opiskella yhdessä lähialueella olevien ikätoveriensa kanssa? Alueiden eriarvoistuminen ja sitä kautta myös päiväkotien ja koulujen eriarvoistuminen nähdään Helsingissä todellisena uhkana. Esitetyt ratkaisut liittyivät usein konkreettisten resurssien jakamiseen.
”Koulujen ja päiväkotien positiivisen diskriminaation erillisen määrärahan lisääminen on tärkeä eriarvoistumiskehityksen vähentäjä sosioekonomisesti heikoimmilla alueilla. Tähän tarvitaan enemmän panostusta”. (Sitaatti on poimittu tutkimusaineistosta.)
Puoluekannat keskustelussa
Puolueiden näkemykset ja linjaukset olivat pitkälti yhteneväisiä puolueiden julkilausuttujen koulutuspoliittisten linjausten kanssa. Pidettyjen puheenvuorojen määrässä sekä sisältöjen painotuksissa oli hienoisia eroja.
Tutkimuksen rajallisuudesta johtuen puolueita tarkasteltiin kuitenkin ainoastaan yleisellä tasolla. Tutkimusprosessin aikana heräsi kiinnostus tarkastella lähemmin eri puolueiden näkemyksiä erityisopetuksesta.
Ensi keväänä valitaan taas uudet kuntapäättäjät, joten muista käydä äänestämässä ja näin vaikuttamassa laadukkaiden ja tasa-arvoisten varhaiskasvatus- ja koulutuspalvelujen saatavuuteen myös tulevaisuudessa.
Hanna Dammert
Erityisopetus Helsingin kaupunginvaltuuston keskusteluissa vuosina 2011–2019