Varhaiskasvatusyksikön johtajana aloittaminen – saatu ja kaivattu tuki

Tutkimustehtävä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata varhaiskasvatusyksikköjohtajan uran induktiovaihetta ja selvittää induktiovaiheessa saatuja ja kaivattuja tukimuotoja. Tutkimuksella olen pyrkinyt luomaan yleiskatsauksen varhaiskasvatusyksikön johtajien uran induktiovaiheesta heidän yksilöllisten tapauskertomusten kautta. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Mitä varhaiskasvatusyksikköjohtajat kertovat matkastaan johtajaksi ja johtaja- uransa induktiovaiheesta? 2) Mitä tukitoimia varhaiskasvatusyksikköjohtajat ovat saaneet uransa induktiovaiheessa? 3) Mitä tukitoimia he olisivat kaivanneet uransa induktiovaiheessa?

Tutkimuksen merkitys

Laadukkaan varhaiskasvatuksen edellytys on laadukas varhaiskasvatuksen johtaminen. Varhaiskasvatusyksikön johtamiseen ei ole pätevöittävää koulutusta, minkä takia tutkijat ovat olleet huolissaan koulutustason ja työn vaativuuden epäsuhdanteesta. Uudessa työssä aloittaminen on raskasta, mutta miten selvitä uutena yksikköjohtajana ilman tehtävään pätevöittävää koulutusta? Induktiovaihetta on tutkittu varhaiskasvatuksen kentällä opettajien näkökulmasta, mutta yksikköjohtajien osalta aiempaa tutkimuksia ei ole, joten tällä tutkimuksella pyritään kuvailemaan ja kartoittamaan aihetta sekä herättämään kiinnostus aihetta kohtaan jatkotutkimusten kannalta. Tutkimuksellani olen pyrkinyt tuottamaan uutta tietoa varhaiskasvatuksen kentälle erityisesti aloitteleville johtajille, johtajaksi pyrkiville, ylemmän tahon päälliköille ja henkilöille, jotka vastaavat yksikkötason johtajien valmennuksesta ja perehdyttämisestä.

Tutkimusmenetelmät

Tämä tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa korostui narratiivinen tutkimusote. Aineisto kerättiin yksilöllisinä tapauskertomuksina ja puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Tutkimushenkilöinä toimi viisi varhaiskasvatusyksikön johtajaa, jotka olivat kaikki samasta kaupungista. Haastattelut toteutettiin puhelinhaastatteluina kevään 2020 aikana. Aineistoa analysoitiin narratiivisella sisällönanalyysillä sekä teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimustuloksia

Tutkimustulosten mukaan varhaiskasvatusyksikköjohtajat kertoivat pärjänneensä uransa induktiovaiheessa pääpiirteittäin hyvin. Työssä pärjäämiselle nähtiin edellytyksenä oma-aloitteisuus ja aktiivisuus tuen hakemisen suhteen. Johtajat kertoivat saaneensa pääpiirteittäin hyvin tukea, mutta sen eteen oli pitänyt olla itse aktiivinen.

Asioita, joista johtajat kertoivat saaneensa tukea, olivat muun muassa koulutus, mentoroinnin eri muodot, työyhteisön muut toimijat (esimies, kollegat, varajohtaja, jaettu johtajuus) sekä kokemus.

Kaivattuja tukimuotoja puolestaan olivat koulutus, yhtenevät johtajuuskäsitykset ja tuen tarjoaminen. Johtajat kaipasivat yhdenmukaisempaa puhetta ja käytäntöä sille, mikä on organisaation perustehtävä; yksikkötasolla korostuu pedagogiikka ja lapsen etu, mutta ylemmillä johtajuustahoilla näin ei aina ole.

Erityisesti koulutus näyttää olevan vahvassa yhteydessä yksikköjohtajana toimimiseen. Johtajat kokivat olevansa vahvoilla pedagogiikan johtamisessa ja hallitsivat varhaiskasvatuksen perustehtävän, mutta koulutusta kaivattiin erityisesti johtajuuteen liittyen. Johtajat, jotka olivat oma-aloitteisesti hakeutuneet johtajuuteen liittyviin opintoihin, kokivat ne vahvaksi tukimuodokseen, kun puolestaan johtajat, jotka eivät olleet käyneet johtajuuteen liittyviä opintoja, kaipasivat sellaisia.

Pohdintaa

Tuloksista esiin nousseen koulutuksen tarvetta olisi yksikköjohtajien kouluttamisessa tai valmennuksessa tarpeen pohtia. Varhaiskasvatuksen opettajan peruskoulutus on riittämätön yksikön johtamisen näkökulmasta. Uskon tulosten perusteella, että johtamiseen liittyvä lisäkoulutus olisi hyödyllinen kaikille aloittaville johtajille.  Johtajan työn vaikuttaessa varhaiskasvatuksen laatuun, yhtenevä koulutus antaisi johtajille paremmat eväät esimiestehtävään ja ylläpitäisi näin kentällä toteutuvan varhaiskasvatuksen laatua.

Tulosten pääpiirteittäinen myönteisyys on ristiriidassa pinnalla olleen keskustelun kanssa, minkä takia median luomaa kuvaa on tärkeä tarkastella kriittisesti. Uutiskynnyksen ylittävät poikkeuksetta negatiivissävytteiset aiheet, kun taas positiiviset kokemukset ja asioiden sujuminen eivät saa uutisoinnissa palstatilaa.

Tuloksista kävi ilmi, että yksikköjohtajien on oltava itse aktiivisia, jotta saavat tukea työhönsä. Tässä tutkimuksissa tämä aihe ei useimpien johtajien toiminnassa noussut ongelmaksi, sillä haastattelemani johtajat olivat todella innokkaita ja mahdollisesti henkilöinä sellaisia, jotka osaavat kyllä avata suunsa. Mutta mitä jos aloittavalla johtajalla näitä itseohjautuvuuden ominaisuuksia ei ole? Jos ei osaakaan olla itse niin aktiivinen tai ei tiedä keneltä pyytäisi apua? Näin paljon yksikköjohtajan varaan jättäminen on riskialtista ja voi luoda epävakautta varhaiskasvatuksen kentälle.Tähän ratkaisuksi näkisin asian korostamisen jo yksikköjohtajan rekrytointivaiheessa, jotta aloittava johtaja olisi asiasta tietoinen heti uran alkaessa. Ratkaisuna voisi olla myös, että yksikköjohtajan esimies voisi tasaisin väliajoin tarjota apuansa ja keskusteluaikaa, ikään kuin tarkistaakseen, että yksikköjohtajalla on kaikki hyvin.

 

Venla Nikula

Varhaiskasvatusyksikköjohtajien kokemuksia työuran induktiovaiheesta ja sen aikana koetusta tuesta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *