Mindfullness-harjoittelu oppimisprosessina -Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden kokemuksia mindfulnessin oppimisesta, oppimisen seurauksista sekä merkityksistä.

”Mindfulness harjoittelu on avain mielen tuntemiseen, väline mielen harjoittamiseen ja kasvattamiseen ja se on myös mielen vapauden ilmenemä” (Timo Klemola, 2013).

Mindfulness eli tietoisuustaidot ovat nykyhetkessä tapahtuvaa tietoista hyväksyvää havainnointia. Taidot kehittyvät harjoittelun kautta. Tiedetään, että mindfulnessin harjoittamisella on erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia, mutta oppimisprosessista on vähemmän tietoa. Vaikka mindfulness-taitojen oppiminen on periaatteessa kaikille mahdollista, oppimisprosessi voi haasteellinen. Oppiminen on mahdollista vain, jos oppiminen koetaan motivoivaksi eli ajankohta on oikea. Lisäksi oppijan on omaksuttava uusia menetelmiä ja suhtautumistapoja, teoreettista tietoa ja tunnistettava mindfulnessin filosofiset lähtökohdat. Tarvitaan enemmän tutkimusta siitä, miten elämänrytmin hiljentäminen ja tietoisuustaitojen kehittäminen ilman kliinisiä käyttötarkoituksia (esim. terapia, riippuvuus, masennus) voisivat auttaa yksilöitä kasvattamaan hyvinvointiaan ja kehittämään taitojaan suhtautua itseensä ja ympäristöönsä. Mindfulness-tutkimuksen valtavirta on keskittynyt tietoisuustaitojen kliinisiin käyttötarkoitukiin. Kun mindfulnessista tiedetään olevan hyötyä esimerkiksi keskittymiskyvyn paranemiseen, tunteiden säätelyyn ja stressin hallintaan, pitäisi perustutkimuksen kohdistua nykyistä paljon enemmän tietoisuustaitojen harjoittamiseen osana ns. tavallisen ihmisen arkea.

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Tutkimukseni tavoitteena oli tutkia opiskelijoiden oppimiskokemuksia mindfulnessista Tutkin lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden kokemuksia oppimisesta ja oppimisen jäsentymistä tietoisuustaitokurssin kontekstissa. Näkökulmani oli intrapersoonallinen ja yksilöllinen. Lääketieteellisessä tiedekunnassa järjestettiin keväällä 2020 tietoisuustaito ja hyvinvointikurssi. Lääketieteellisen tiedekunnan kurssille osallistujat harjoittivat tietoisuustaitoja kurssin aikana ja palauttivat osana kurssia oppimispäiväkirjoja ja -raportin. Tutkimusluvan antaneiden joukosta valittiin satunnaisotannalla seitsemän opiskelijaa (N=7) perusjoukon mukaisessa suhteessa, viisi lääketieteen ja kaksi psykologian opiskelijaa. Oppimispäiväkirjojen- ja raportin analyysi toteutettiin laadullisena tutkimuksena teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tutkin oppimisen kokemuksia kolmen kysymyksen avulla: Miten opiskelijat kuvaavat tarkkaavaisuuden tietoista suuntaamista ja oman itsensä hyväksyvää havainnointia (mindfulnessin oppimista)? Miten opiskelijat kuvaavat mindfulnessin oppimisen vaikutuksia / seurauksia itselleen? Millaisia merkityksiä opiskelijat antavat mindfulnessin oppimiselle?

Tutkimuksen tuloksia ja johtopäätöksiä

Opiskelijat kuvasivat tarkkaavaisuuden suuntaamisen kohteita, kehoa, tunteita ja ajattelua melko yleisellä tasolla. Hyväksyvä asenne itseä ja harjoittelua kohtaan oli eniten esiin tuleva asenne tietoisuustaitojen harjoituksissa, vaikka neutraaleja, kielteisiä, tuomitsevia ja ambivalentteja asenteitakin tuli esille. Opiskelijoilla oli hyvin vaihtelevia kokemuksia mindfulnessin oppimisen vaikutuksista ja seurauksista. Vaikutukset olivat konkreettisia toiminnan muutoksia tai tunteiden ja ajattelun säätelyä. Oppimisprosessin vaikutuksina tuli esille mindfulness tasapainon kokemusten tuottajana ja stressin lievittäjänä. Oivalluksia ja itseluottamuksen kehittymistä tapahtui, mutta myös ahdistus ja ennakkoluulot kuuluivat vaikutuksiin. Mindfulness koettiin merkitykselliseksi stressinhallintavälineenä, ammatillisena työkaluna, tietoisen elämäntavan ja itsekasvatuksen mahdollistajana. Mindfulness koettiin myös merkitykselliseksi poikkeusaikoina (korona).

”Näistä on ollut apua erityisesti nyt kun on ollut aika stressaavia aikoja koronaviruksen takia”.

Tulokset vahvistavat mindfulnessin merkitystä kasvatustieteellisessä ajattelussa. Opiskelijoiden kokemukset mindfulnesista sisäisen tasapainon kokemuksen lisääjinä ovat rohkaisevia. Tarkkaavaisuus ja keskittymiskyky, suorittamisen väheneminen ja rauhoittuminen mainittiin opiskelijoiden teksteissä useasti. Tämä kertoo siitä, että ns. normaaliin arkeen voi saada toimintakykyä lisää yksinkertaisilla harjoituksilla, jotka halutessaan voi sisäistää pysyvämmäksikin elämäntavaksi. Kiireen tunnun väheneminen, ilman että ulkoisissa olosuhteissa tapahtuu merkittäviä muutoksia, kertoo juuri mindfulnessin sisäisesti rauhoittavasta, omaan itseen ja ajatuksiin kohdistuvasta tasapainon mahdollisuudesta.

”Tietynlainen pysähtyminen tutkimaan omia tunteita ja ajatuksiani on lisääntynyt. Etenkin ajatus siitä, että välillä voi zoomata lähemmäs tuntemuksia ja välillä tarkastella niitä kauempaa.”

Mindfulnessin oppimisprosessin tutkiminen mahdollistaa nykyistä laajemman tietoisuustaitojen kasvatustieteellisen implementoinnin.

Sari Niinistö

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden kokemuksia mindfulnessin opp

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *