Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa koskettaminen on määritelty resurssiksi ja edellytykseksi hyvälle hoidolle. Varhaiskasvatuksessa erityisesti pienet taaperot saavatkin kosketusta osakseen jatkuvasti harjoitellessaan esimerkiksi perustoimintotaitoja. Nukkuminen ja lepääminen on yksi varhaiskasvatuksen perustoiminnoista, jonka yhtenä tavoitteena on ylläpitää sekä lisätä lapsen hyvinvointia. Erityisesti tämä perustoiminto korostuu taaperoryhmässä, jossa vilkkaassa kehityksen vaiheessa olevat lapset tarvitsevat kasvaakseen ja kehittyäkseen unta sekä lepoa. Koskettaminen onkin läsnä taaperoiden päiväunihetkillä, joissa varhaiskasvatuksen henkilöstön tavoitteena on saada lapset nukahtamaan. Päiväunihetket ovat pedagogista toimintaa, joka tulisi rakentaa pedagogisesti tavoitteellisesti.
Koskettaminen on yksi vuorovaikutuksen keinoista, jolla voidaan olla yhteydessä ympäristöön ja toiseen ihmiseen. Koskettamalla voidaan esimerkiksi rauhoittaa, rajoittaa tai osoittaa myötätuntoa. Varhaiskasvatuksessa koskettaminen onkin merkittävä vuorovaikutuksen keino, jonka merkitys lapsen oppimisen ja kehittymisen näkökulmasta tulisi tiedostaa. Koskettamista varhaiskasvatuksessa ohjaavat tiedolliset perusteet, lainsäädäntö sekä ammatilliset periaatteet. Harvoin tulee kuitenkaan tietoisesti pysähdyttyä koskettamisen äärelle. Millä tavalla lapsi tulee kosketetuksi, miten koskettaminen vuorovaikutustilanteessa rakentuu tai mitä koskettamisella tavoitellaan?
Koskettamisesta taaperoiden päiväunihetkillä ei ole tehty aiemmin tutkimusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena olikin selvittää miten koskettaminen näyttäytyy taaperoiden päiväunihetkillä varhaiskasvatuksessa. Lisäksi tavoitteena oli saada tietoa kosketuskäytänteiden rakentumisesta sekä koskettamisen tavoitteista.
Aineisto ja metodologia
Tutkimus toteutettiin laadullisena vuorovaikutustutkimuksena. Tutkimuksen tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2015-2016 päiväkodissa taaperoryhmää videokuvaamalla. Videoaineistossa oli kuvattuna päiväunien toimintavaiheita päiväunille siirtymisestä heräämiseen saakka. Videoainesto on saatu valmiiksi kerättynä toiselta henkilöltä. Analyysimenetelmänä sovellettiin multimodaalista vuorovaikutusanalyysia, jonka jälkeen tehtiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.
Tulokset
Koskettaminen näyttäytyi merkittävänä vuorovaikutuksen keinona taaperoiden päiväunihetkillä. Tutkimuksessa löytyi kolme koskettamisen kategoriaa: kontrolloiva koskettaminen, rauhoittava koskettaminen ja lempeä koskettaminen. Lapsiin kohdistettiin eniten kontrolloivaa koskettamista ja vähiten lempeää koskettamista. Lisäksi päiväunihetkiltä löytyi muitakin vuorovaikutuksen keinoja kuten eleitä ja leikillistä puhetta, joiden tarkoituksena oli rajoittaa taaperon toimintaa. Erityisesti tutkimuksessa korostui runsas kontrolloiva koskettaminen sekä lempeän kosketuksen vähäisyys. Tutkimus herättelee tarkastelemaan tietoisemmin päiväunien rakentumista sekä koskettamista pedagogisesta näkökulmasta. Näin varhaiskasvatuksessa koskettaminen voitaisiin mahdollisesti käsittää laajemmin muunakin, kuin resurssina hyvälle hoidolle ja sitä voitaisiin tarkastella myös muista näkökulmista.
Marianne Isotalo
Pro gradu: Kosketuksen saattelemana päiväunille – Vuorovaikutuksen rakentuminen taaperoiden päiväunilla koskettamisen näkökulmasta