Suomessa siirryttiin koronapandemian seurauksen valtakunnallisesti etäopetukseen vuoden 2020 maaliskuussa. Tällöin niin oppilaiden kuin opettajien kouluarki muuttui, sillä koulu oli siirtynyt etänä tapahtuvaksi. Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, millaista on alakoululaisen osallisuus etäopetuksessa etäopetusta toteuttaneiden opettajien näkemysten mukaan. Osallisuudella tarkoitetaan muun muassa oppilaan näkemysten huomioon ottamista häneen liittyvissä asioissa sekä oppilaan omia osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Oppilaan tulisi päästä vaikuttamaan ikä- ja kehitystaso huomioiden omiin ja yhteisiin asioihin koulussa opettajan tuella. Opettajalla on tärkeä rooli osallisuuden mahdollistajana. Opetussuunnitelmassa oppilaan osallisuus on merkittävässä osassa, sillä sen merkitystä korostetaan heti ensimmäisessä kappaleessa perusopetuksen arvoperustaa määriteltäessä. Osallisuus on tutkittu aihe lähiopetuksessa, mutta sen toteutumista etäopetuksessa on hyvin vähän tutkittu. Pelastakaa Lapset ry:n selvityksestä selvisi, että osan oppilaista hyvinvointi ja oppiminen oli heikentynyt kevään 2020 etäopetuksen jälkeen. Toteutuessaan oikealla tavalla osallisuus mahdollistaa Päivi Nykyrin mukaan hyvinvointia. Oppilaan osallisuuden tutkiminen etäopetuksessa onkin hyvin tärkeää.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimus toteutettiin laadullisen teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Sisällönanalyysissä kerätty aineisto luokitellaan ensin useisiin alaluokkiin aineiston sisällön perusteella. Tämän jälkeen alaluokista muodostetaan yläluokkia samoin periaattein. Teorialähtöisyys tarkoittaa sitä, että aineiston analyysissä pyritään löytämään yhtäläisyyksiä tutkielmani osallisuusteoriapohjaan, jonka pääasiassa muodostivat Harry Shier ja Johanna Kiilin teoriat ja näkemykset lapsen ja oppilaan osallisuudesta. Aiheen ollessa uusi, tuli aineistosta sallia myös teorioista poikkeavan osallisuuden esiin nostaminen. Aineisto koostuu lukuvuosien 2019–2020 ja 2020–2021 aikana etäopetusta toteuttaneiden opettajien näkemyksistä alakoululaisen osallisuudesta. Aineisto kerättiin vuoden 2021 helmikuun lopun ja huhtikuun välisenä aikana. Aineisto keruu toteutettiin e-lomakkeen avulla, joka lähetettiin tutkimukseen osallistuneille 19 etäopettajille.
Tutkimustulokset
Alakoululaisen osallisuus etäopetuksessa oli osin samanlainen kuin lähiopetuksessa. Oppilaiden mielipiteiden ja näkemysten huomioiminen päätöksenteossa sekä valinnanmahdollisuus, olivat opettajien mukaan tärkeitä oppilaan osallisuudessa niin lähi- kuin etäopetuksessa. Osallisuuden yhteisöllinen luonne kuitenkin väheni etäopetuksessa. Tällä tarkoitetaan sitä, että luokkahuoneissa ei toteutettu yhteisiä äänestyksiä tai yhteiset keskustelut, joilla pyrittiin pääsemään yhteisymmärrykseen, vähenivät. Tieto- ja viestintäteknologian mahdollistama sosiaalisen median käyttäminen etäopetuksessa mahdollisti kuitenkin uusia osallistumismahdollisuuksia. Luokkahuoneessa hiljaisempien oppilaiden nähtiin pääsevän paremmin ääneen ja luokkahuoneen puuttuminen mahdollisti oppilaille uusia oppimisympäristöjä. Hyvät itseohjautuvuustaidot omaavat oppilaat pystyivät hyötymään etäopetuksen mahdollistamasta osallisuudesta. Hyvät itseohjautuvuustaidot omaava oppilas osaa ohjata omaa oppimistaan, on motivoitunut oppimaan ja pystyy toimimaan pääsääntöisesti itsenäisesti.
Tukea tarvitseville etäopetus toi haasteita oppimiseen. Vielä heikot itseohjautuvuustaidot omaavalle oppilaalle haasteita saattoi tuoda se, että opettaja tai koulunkäynninohjaaja ei ollut vieressä tukemassa oppimista, vaan oppilas joutui esimerkiksi tyytymän videoyhteydellä tai puhelulla saatuun tukeen. Opettajat hyödynsivät lisäksi etäopetuksessa kerättyä tietoa oppilaista eri tavoin. Osa opettajista muokkasi opetusta etäopetusjakson aikana, kun osa taas keräsi palautetta vasta jakson jälkeen.
Pohdinta
Etäopetus on varmasti tullut vahvemmin jäädäkseen, joten tutkimukset etäopetuksesta ja oppilaiden oikeuksien ja kasvun kannalta merkittävästä sisällöstä, osallisuudesta, on varmasti tarpeen. Jatkotutkimusaiheina tutkimuksesta esiin nousevat ainakin oppilaiden omien näkemysten kerääminen etäopetuksessa toteutuneesta osallisuudesta. Osallisuuden mahdollistajien, opettajien, lisäksi myös oppilailta tulisi kerätä tietoa. Merkittävää olisi tutkia myös somen mahdollisuuksia oppimisen ja kouluviihtyvyyden lisääjinä. Kouluviihtyvyydellä, joka Katariina Kämpin ja kollegoiden mukaan ei Suomessa ole kovin korkea, on todettu olevan vaikutuksia hyvinvointiin. Etäopetuksella voitaisiinkin mahdollisesti lisätä kouluviihtyvyyttä ja sen lisääntymisen seurauksena myös oppimismotivaatiota.
Joona Johansson
Alakoululaisen osallisuus etäopetuksessa – Opettajien näkemykset oppilaan osallisuudesta