Pyrstötähdet ja komeetat ovat ruokkineet ihmisen mielikuvitusta aikojen alusta lähtien, ja ne ovat symbolisoineet tuomiopäivää sekä ennustaneet maailman tuhoa useissa kertomuksissa ja tarinoissa. Kuvataiteilija ja kirjailija Tove Janssonia (1914–2001) kiehtoivat katastrofit ja luonnonmullistukset jo lapsena. Katastrofeja esiintyy monissa hänen kirjoissaan ja usein merkittävässä roolissa. Muumipeikko ja pyrstötähti (1946) on yksi Tove Janssonin katastrofikirjoista, jossa pieni otus nimeltään Muumipeikko alkaa ystävineen selvittämään Muumilaaksoa uhkaavan komeetan mysteeriä. Kirja on vauhdikas seikkailu, jossa ystävykset joutuvat kohtaamaan monenlaisia vaaroja. Ajattelin kirjan sisältävän syvempiä merkityksiä ja innostuin tutkimaan niitä tekijöitä, joiden myötä Muumipeikko lähtee etsimään vastausta pyrstötähden luomaan maailmanlopun uhkaan.
Muumipeikko lähtee seikkailuun rohkeasti ja luottavaisin mielin; hän on varma siitä, että hän pystyy estämään väistämättömältä näyttävän maailmanlopun. Autonomia tuntui olevan siihen mahdollinen vastaus. Autonomia on yksi kasvatusfilosofian ydinkäsitteitä ja autonomiaa on tulkittu eri näkökulmista viime aikoina. Autonomiaa on kuvailtu niin kasvatuksen ytimeksi, kuin kasvatuksen suurimmaksi ongelmaksi, jonka vuoksi autonomian tutkiminen edelleen on ajankohtaista. Mielenkiintoisen lisäasetelman tutkimuksella antoi se, että omien sanojensa mukaan Tove Jansson ei ollut tietoisesti kirjoittanut tarinoihinsa minkäänlaisia kasvatuksellisia tendenssejä.
Tutkimuksessa kuvattiin Tove Janssonin kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti esiintyvää autonomiaa. Tutkimuksessa yhdistettiin eri käsityksiä autonomiasta ja hyödynnettiin Immanuel Kantin, Isaiah Berlinin ja Veli-Matti Värrin ajatuksia analyysin teossa. Tutkimuksen näkökulma oli kasvatusfilosofinen ja laadullinen. Ilmenevää autonomiaa lähestyttiin fenomenologis-hermeneuttisesti, pyrkien ymmärtämään ja tulkitsemaan kirjassa esiintyvää autonomiaa. Keskeiseksi nousi tutkijan tulkinta esiintyvästä autonomiasta. Tutkimuksen haasteena on tulkintojen loputtomuus, tulkinta on aina altis uudelle tulkinnalle.
Tutkimus osoitti, että Tove Janssonin kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti esiintyy autonomiaa monin eri tavoin. Lisäksi tutkimuksessa nousi esiin kasvatusfilosofisia näkökulmia, vaikka Tove Jansson ei sanojensa mukaan niitä tietoisesti kirjoihinsa kirjoittanut. Kirjassa pyrstötähti on uhkaava katastrofi, joka muodostaa kehyksen kasvulle ja luo mahdollisuudet hahmojen kehittyä. Komeetta on se jännite, jotta kasvu kohti autonomiaa voisi toteutua. Tutkimuksessa tehtiin uusi tulkinta komeetan symbolista tuoden se kuvaamaan nykypäivää. Nykypäivän komeetta on ekokatastrofi, joka muodostaa nykyhetken kasvatuksen puitteet. Tutkimus osoittaa Muumipeikon olevan yksi hahmoista, joka kasvaa tarinan edetessä. Muumimaailmassa vaikuttaa olevan mahdollista kasvaa vastuuntuntoiseksi olennoksi, jolla on valmiudet ottaa ohjat omiin käsiinsä katastrofin uhatessa. Muumipeikon kasvun ominaispiirteiksi muumimaailmassa nousevat empatia ja avoimuus. Autonomia edellyttää luonnon ja ympäristön kunnioittamista, sillä ihminen on jakamaton osa luontoa, aivan niin kuin Muumipeikkokin on erottamaton osa muumimaailmaa.
Markus Björkman
Reflections of autonomy -Analyzing the revealing perspectives of autonomy in Tove Jansson ́s Children’s book Comet in Moominland (1946)