Tapaustutkimus simulaatiopelin käytöstä yhteiskuntaopin tunnilla

Taustaa

Tämä tutkielma oli tapaustutkimus simulaatiopelien käytöstä opetusmenetelmänä Suomessa.  Pelit ovat nousseet viime vuosina useasti esille otsikoissa ja yleisessä kasvatustieteellisessä diskurssissa merkittävänä opetusmenetelmänä. Erilaisten pelien kirjo on kuitenkin laaja, eikä pelillisyyttä tarvitse jättää lähtökohtaisesti digitaalisten pelien varaan. Simulaatiopelit voivat olla hauska ja innostava tapa saada oppilaat aktivoitumaan oppitunnin sisältöihin. Simulaatiopelit eivät välttämättä tarjoa mitään sisällöllisesti uutta, mutta osallistavana menetelmänä ne tarjoavat erittäin hyvän mahdollisuuden saada oppilaat sitoutettua mukaan opetukseen. Kyseinen opetusmenetelmä on suosittu anglosaksisissa maissa, muttei ole saavuttanut merkittävää jalansijaa Suomessa. Teoreettisen katsauksen perusteella simulaatiopelien on mahdollisesti todettu edistävän oikein sovellettuna osana opetusta sitouttamista, aktivaatiota ja sosialisaatiota.

Tavoite

Tavoitteena oli selvittää tapaustutkimuksen kautta millä tavoin käytännössä simulaatiopelien mahdolliset hyödyt toteutuvat suomalaisessa peruskoulussa. Tätä tutkielmaa varten kehitetty simulaatiopeli suunniteltiin yhteiskuntaopin jakson oppisisältöjen mukaisesti kuvaamaan Suomen eduskunnan toimintaa ja demokraattisen prosessin vaiheita. Varsinainen empiirinen osa tutkimusta toteutettiin simulaatiopelinä eräälle 21 oppilaan kuudennelle luokalle Helsingissä vuonna 2020.

Menetelmä

Simulaatiopelin aikana oppilaat pääsivät simuloimaan minkälaista on säätää lakeja ja neuvotella toisien osapuolien kanssa. Oppilaat jaettiin mielikuvituspuolueisiin ja jokaiselle oppilaalle annettiin hahmokortti, joka kuvasi jotakin mielikuvituksellista poliittista hahmoa. Oppilaat onnistuivat voittamaan pelin ja säätämään tehokkaasti lakeja. Simulaatiopelin jälkeen 19 oppilaalta kerättiin palautetta kyselyllä. Oppilaiden vastausten perusteella valittiin kuusi oppilasta haastatteluun. Näin muodostui monimenetelmällisesti kerätty aineisto, joka mittasi simulaatiopelien mahdollisia hyötyjä opetusmenetelmänä. Määrällinen aineisto käsiteltiin keskiarvojen ja frekvenssien mukaan. Laadulliselle aineistolle toteutettiin aineistolähtöinen sisällönanalyysi.

Tutkimustulokset

Aiemmissa tutkimuksissa liitetyt kolme mahdollista oppimisen elementtiä näkyivät myös nyt toteutetussa simulaatiopelissä. Oppilaat pitivät erittäin paljon tunnista ja oppitunti koettiin positiiviseksi kokemukseksi. Haastatteluaineiston perusteella oppilaat kokivat pelillisyyden sitouttamisen kannalta tärkeimpänä tekijänä simulaatiopelikokemukselle. Tämän lisäksi oman toimijuuden ilmaisu koettiin merkittäväksi tekijäksi oppilaan aktivoinnin kannalta. Yhteistyö oli sosialisaation kannalta läpileikkaava teema, muttei kuitenkaan välttämättä keskiössä. Simulaatiopelit voivat siis olla oppilaiden toimijuuden, autonomian ja sosiaalisten taitojen kannalta positiivisia kokemuksia. Simulaatiopelin hyödyntäminen opetuksessa sai oppilaista kuoriutumaan oman oppimisensa omistavia, aktiivisia toimijoita, ja tällaisia ihmisiä haluamme tulevista sukupolvista kasvattaa.

Wilson Nuckols

Luokanopettajan työn kulmakivet: Käyttöteoria ja ammatillinen identiteetti

Taustaa

Opettajan käyttöteoria koostuu uskomuksista, asenteista ja arvoista, jotka ohjaavat opettajan pedagogista ajattelua ja päätöksentekoa työssä. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että opettajan ammatillinen identiteetti pohjautuu vahvasti käyttöteorioihin ja uskomuksiin hyvästä opetuksesta. Systemaattinen reflektio ja oman käyttöteorian uudelleenarviointi vaikuttaa opettajan ammatilliseen identiteettiin ja kehittymiseen, mikä on välttämätöntä luokanopettajan työssä. Vahva ammatillinen identiteetti ennustaa esimerkiksi motivaatiota, tehokkuutta ja sitoutumista työhön, mistä syystä koen itsekin merkitykselliseksi tutkia ammatillisten identiteettien ilmenemistä opettajien ja opettajaksi opiskelevien käyttöteorioissa, koska tulen lähitulevaisuudessa valmistumaan luokanopettajaksi ja siirtymään työelämään.Valtaosalle opettajista työ on sydämen asia, joten työkalut oman ammattitaidon ja työssäjaksamisen kehittämiseen mahdollisesti auttavat priorisoimaan ja suunnittelemaan opettajan työtä järkevämmin.

Tavoite

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää mitä eroja ja yhtäläisyyksiä on luokanopettajaopiskelijoiden ja työelämässä olevien luokanopettajien käyttöteorioiden sisältöjen välillä. Tutkielmani tavoitteena on myös selvittää, miten luokanopettajaopiskelijat ja työelämässä olevat luokanopettajat kuvaavat ammatillista identiteettiään käyttöteorioiden perusteella ja onko ryhmien välillä mahdollisia eroja, ja yhtäläisyyksiä.

Tutkimuksen toteutus

Tutkielmani on osa Karlssonin ja Pitkäniemen (2011) johtamaa tutkimushanketta ja se on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto koostuu ensimmäisen ja 3.-5. vuoden luokanopettajaopiskelijoiden käyttöteoriavastauksista, jotka ovat ovat kerätty Itä-Suomen yliopistosta vuosina 2017 ja 2019 osana tutkimushanketta. Valmistuneiden luokanopettajien käyttöteoriat on kerätty vuosien 2020 ja 2021 vaihteessa yhdessä opiskelutoverini Emmi Toivosen kanssa. Aineistot on kerätty E-lomakekyselyllä ja ne on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.

Tutkimustulokset ja niiden merkitys

Tutkielmani tulokset osoittavat, että luokanopettajaopiskelijoiden ja valmistuneiden luokanopettajien käyttöteorioiden sisältöjä yhdistävät oppilaiden yhdenvertaisuuden huomioiminen, ammatillinen kehittyminen ja opettajan ammattitaidon muodostuminen monipuolisesti eri osa-alueista. Luokanopettajaopiskelijoiden ja työelämässä olevien luokanopettajien ammatilliset identiteetit perustuivat erilaisiin opettajan vastuisiin liittyen oppilaan oppimiseen ja kasvattamiseen. Ammatillinen kehittyminen nousi keskeiseksi tekijäksi, joka selitti opiskelijoiden ja työelämässä olevien luokanopettajien ammatillista identiteettiä.

Mitä enemmän opiskeluvuosia on takana, sitä enemmän oppilaan huomioiminen osana opettajan ammatillista kehitystä heijastui käyttöteorioissa. Käyttöteoriat painottuivat enemmän opettajaan ja opettajan toimintaan ensimmäisen vuoden luokanopettajaopiskelijoiden käyttöteorioissa ja oppilasta kuvattiin enemmän opettajan vastuun, ja velvollisuuden kautta.

Kaiken kaikkiaan tutkielmani tulokset osoittavat, että luokanopettajaopiskelijat ja valmistuneet, työelämässä toimivat luokanopettajat kokevat ammatillisen kehittymisen tärkeäksi osaksi luokanopettajan työtä. Toisaalta tutkielmani perusteella on vaikea arvioida opettajankoulutuksen vaikuttavuutta luokanopettajien käyttöteorioihin. Olisi kiinnostavaa tutkia tarkemmin, miten vastavalmistuneet luokanopettajat hyödyntävät ja kehittävät käyttöteorioitaan työelämään siirryttäessä, ja miten heidän työssäjaksamistaan ja ammatillista kehitystään olisi mahdollista tukea heti työuran alussa.

Elli Ylinen

Luokanopettajaopiskelijoiden ja valmistuneiden luokanopettajien käyttöteorioita ja ammatillisia identiteettejä

Sävellyttäminen alakoulussa

Tavoitteet
Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli selvittää alakoulun musiikinopettajien käsityksiä sävellyttämisestä. Käytän termiä sävellyttäminen kuvastamaan kaikkea säveltämisen ohjaamiseen, opettamiseen tai sen opetukselliseen hyödyntämiseen liittyvää kouluissa tapahtuvaa toimintaa, jossa opettaja johtaa toimintaa ja oppilas toimii säveltäjänä. Säveltämisen on todettu olevan monin tavoin hyödyllistä toimintaa koulujen musiikinopetuksessa. Myös Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 edellyttää tarjoamaan mahdollisuuksia säveltää. Säveltäminen on kuitenkin monien opettajien mielestä haastavaa toteuttaa. Pyrin tästä syystä selvittämään, mitä asioita alakoulun musiikinopettajat pitävät tärkeinä sävellyttämisen onnistumisen kannalta. Tutkielmani avulla saadaan tietoa siitä, mitä asioita sävellyttämisessä ja opettajien koulutuksessa tulisi huomioida, jotta sävellyttämistä olisi helpompaa toteuttaa alakoulussa.

Menetelmät
Keräsin tutkielman aineiston haastattelemalla neljää musiikin painotetun opetuksen parissa työskentelevää luokanopettajaa, jotka ovat kaikki myös musiikin aineenopettajia. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Analysoin aineiston laadullisen sisäl-lönanalyysin keinoin. Käytin Atlas.ti-ohjelmaa aineiston koodaamiseen ja teemoitteluun.

Tulokset ja johtopäätökset
Haastateltavien käsitysten mukaan opettajan taidot ovat keskeisiä sävellyttämisessä onnistumisen kannalta. Erityisesti aineenhallinta näyttäytyi tärkeänä. Puutteellisen aineenhallinnan tueksi ehdotettiin valmista oppimateriaalia ja aineenhallinnan kehittämiseksi täydennyskoulutusta. Sävellyttämisen kuvattiin sisältävän suunnittelua, arviointia, oppilaiden osallisuutta ja oppilaiden säveltämisen tukemista. Opettajan taidot kuvailtiin olevan yhteydessä näihin kaikkiin. Aiemman tutkimuksen ja tämän tutkielman valossa olisi siis syytä pohtia, miten opettajien taitoja voitaisiin kehittää ja tukea parhaalla mahdollisella tavalla. Laadukkaan oppimateriaalin ja täydennyskoulutuksen tarjoaminen ovat tähän tarkoitukseen soveltuvia keinoja, joita olisi syytä tutkia ja kehittää, jotta sävellyttämisessä onnistuminen olisi yhä useammalle opettajalle mahdollista.

Ville Tyyskä
”Mä tiedän et monii ahdistaa se ihan valtavasti, mut sen pitää olla hallittu kaaos” – Alakoulun musiikinopettajien käsityksiä sävellyttämisestä

Nuorten uratavoitteet lukion jälkeisessä siirtymässä

Varhaisaikuisuus on pidentynyt länsimaissa viime vuosikymmenten aikana, mikä näkyy myös Suomessa. Suomalaiset nuoret siirtyvät korkeakoulutukseen eurooppalaisia ikätovereitaan myöhemmin, keskimäärin 24 vuoden iässä. Tästä huolimatta varhaisaikuisuuteen perinteisesti liitetyt kehitystehtävät, kuten kouluttautuminen ja työuraan valmistautuminen ovat pysyneet samoina. Siirtymävaiheet, kuten lukion jälkeinen siirtymä, ovat merkittäviä haasteita yksilön kehityksen sääntelylle.  Yksilöt ohjaavat omaa kehitystään neljän prosessin avulla; kanavoimalla, valitsemalla ja kompensoimalla tavoitteitaan, sekä säätelemällä tavoitteita yhdessä muiden kanssa.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksessani tarkastelin sitä, miten suomalaiset nuoret luovivat lukion jälkeisessä siirtymässä. Tarkastelun kohteeksi nostettiin nuorten uratavoitteet; minkälaisia tavoitteita he valitsevat, minkälaisia perusteluja heillä oli näiden tavoitteiden valitsemiselle ja miten he muuttavat uratavoitteitaan. Tutkittavat olivat 18-19 -vuotiaita, ja he vastasivat viikoittain kyselyyn koskien heidän tavoitteitaan, yhteensä 39 viikon ajan. Tämän kaltaista aineistoa ei ole tiettävästi aiemmin kerätty ainakaan Suomen kontekstissa. Tutkimuksen tarkoituksena olikin kartoittaa ja kuvailla

Tulokset

Tuloksista ilmeni, että nuoret valitsevat uratavoitteita, jotka heijastavat heidän sen hetkistä työ- tai opiskelutilannettaan, esimerkiksi opiskelijoilla oli taipumus nimetä enemmän opiskeluun liittyviä tavoitteita. Pienenä poikkeuksena oli kuitenkin tavoite koskien korkeakoulutukseen pääsyä, jonka mainitsivat lukiolaisten ja pääsykokeisiin opiskelevien lisäksi myös työssäkäyvät. Vaikka nuoruus/varhaisaikuisuus on länsimaissa pidentynyt, nuorten uratavoitteet osoittivat heidän odottavan itseltään perinteisten ikään kuuluvien kehitystehtävien saavuttamista. Joissain tilanteissa tavoitteeseen sitoutuminen ei ole enää hyödyllistä tai edes tarpeellista, jolloin ihminen muokkaa tavoitettaan, ajatteluaan ja/tai suunnitelmiaan kompensoidakseen muutosta. Syyt uratavoitteen muutoksiin olivat erilaiset opiskelijoilla, verraten työssäkäyviin tai niihin, jotka eivät opiskelleet tai olleet työelämässä.

Tutkimuksen merkitys

Toisen asteen jälkeinen siirtymä on yksi merkittävimpiä haasteita nuorten aikuisten elämässä. Suomessa on viime vuosina pyritty nopeuttamaan siirtymää korkeakouluopintoihin ja vähentämään välivuosien määrää. Tarkastelemalla miten nuoret tässä siirtymässä toimivat, voidaan löytää säännönmukaisuuksia siitä, miksi joillekin tämä siirtymä on sujuva, kun taas toiset kohtaavat suurempia haasteita. Tämä tieto tarjoaa mahdollisuuden kehittää interventioita tai muokata toimintatapoja siirtymien sujuvoittamiseksi.

Milla Rautakorpi

Late adolescents’ career goals during the post-high school transition

Unga omsorgsgivares skolvardag

Mitt intresse för unga omsorgsgivare väcktes en sommarkväll då min kuratorsyster nämnde att hon stött på begreppet unga omsorgsgivare via en fortbildning. Vi förundrades över att trots många år på fältet hade hon aldrig tidigare hört att det finns en benämning för dessa ungdomar med ett ökat ansvar hemma. Då hon sedan började omformulera sina frågor i diskussionerna med eleverna märkte hon att många unga har ett ökat ansvar hemma. Jag har alltid varit intresserad av att undersöka saker och fenomen som det finns litet kunskap om. Efter vår diskussion tog jag reda på hurudan forskning det finns om ämnet och insåg snabbt att detta är ett outforskat område inom forskningen i Finland och jag kände mig utmanad att skriva en gradu om ämnet.

En ung omsorgsgivare är en ungdom som känner ett ökat ansvar över en annan människa. Oftast är det frågan om en familjemedlem som är i behov av stöd och hjälp. Stödet kan vara praktiskt då det exempelvis handlar om att sköta hushåll eller matlagning, men det kan också vara känslomässigt. Det känslomässiga ansvaret är oftare förekommet och den unga upplever en känsla av att alltid vara i beredskap att hjälpa till, samt en städig oro över den hen känner ett ansvar över.

Studiens syfte och resultat

Eftersom de flesta barn och ungdomar befinner sig i skolan på vardagarna är skolan en central aktör i arbetet att identifiera och fånga upp dessa ungdomar och stöda dem i deras vardag. Därför valdes skolan som utgångspunkt i min avhandling där jag undersöker hur omsorgsansvaret påverkar skolvardagen och hurudant stöd de skulle behöva från skolans sida. Studien genomfördes genom att intervjua sex före detta unga omsorgsgivare och en som för tillfället befinner sig i en omsorgsroll. Resultatet visar att omsorgsansvaret påverkade deras välmående och framtidsplaner negativt och några hade utmaningar att upprätthålla vänskapsrelationer. Ansvaret förde också med sig mycket positivt, bland annat en utveckling av resiliens bland informanterna.

En stor utmaning är att dessa unga hör till en väldigt osynlig grupp som inte alltid själva identifierar sitt ansvar. Speciellt de unga med närstående som lider av psykisk ohälsa och missbruk upplever sig ofta stigmatiserade, speciellt av vuxna. Detta gör att de väljer att inte dela med sig av sina berättelser och förblir en osynlig grupp i vårt samhälle och skola.

International Young Carer conference 3-6.5. 2021

I maj fick jag förmånen att delta i den världsomfattande International Young Carer Conference. Under konferensen talade aktörer från hela världen om olika former av arbete som görs för att främja unga omsorgsgivares välmående. Också den senaste internationella forskningen presenterades och unga omsorgsgivare fick dela med sig av sina berättelser. Under konferensen var ett stort tema unga omsorgsgivares utbildning. Även här diskuterades hur utbildningssektorn spelar en viktig roll, speciellt i identifieringen av unga omsorgsgivare. Att delta i en konferens under de dagar jag lämnade in min färdiga gradu var väldigt spännande och nervöst. Det var en lättnad att få bekräftat att jag i min studie behandlat relevanta och aktuella frågeställningar inom ämnet. Jag hoppas att jag genom min avhandling ökar intresset för unga omsorgsgivares situation och bidrar med ett frö som kan växa till ett starkt forskningsintresse.

Med önskan om en riktigt skön sommar!

Eva Granholm

Vill du ha lite kakao? En studie om unga omsorgsgivares skolvardag