Hanna Taipalus, mikä tutkit gradussasi?
Tutkin seitsemää erityislahjakasta lasta ja heidän kotiopetustaan. Kiinnostuin kodista oppimisympäristönä etäopetusaikana. Tutkimukseni ensimmäinen osio liittyi lahjakkuuteen ja toinen osio lasten oppimisen ja kehityksen tukemiseen kotikoulussa. Tutkimusaineiston keräsin haastatteluilla.
Oliko heitä vaikea löytää? Etenkin Suomessa?
Löysin perheet kotikouluun liittyvästä Facebook-ryhmästä. Lapsen lahjakkuus ja liian hidas eteneminen koulussa ovat melko tyypillisiä syitä siirtyä kotiopetukseen, minkä tutkimustieto myös osoittaa.
Siis kuka on lahjakas? Eivätkös kaikki ole lahjakkaita? Miksi pitää erotella lahjakkaita ja ei-lahjakkaita?
Lahjakkuus määritellään nykyisen tutkimustiedon mukaan korkeana osaamisen tasona tietyllä alueella ja suhteessa ikäluokkaan, sekä edelleen kehittyvänä ominaisuutena. Erilaisia lahjakkuusteorioita on vuosikymmenien takaa pilvin pimein ja ne eroavat painotuksiltaan toisistaan. Valitsin itse Gagnén DMGT-teorian, jossa lahjakkuus nähdään sekä biologisina valmiuksina, että kehitettyinä taitoina. Teoria korostaa lahjakkuuden kehitysprosessia näiden välillä.
Tämän tutkimuksen perusteella lahjakkuus vaikuttaa paljon lapsen koulunkäyntiin. Erityislahjakkuuden tunnistaminen ja tukeminen hyödyttää erilaisia oppijoita ja lisää tasa-arvoa. Ja ei, kaikki ihmiset eivät ole erityislahjakkaita, vaikka kaikilla on toki vahvuuksia ja osaamista jollain alueella. Lahjakkaita ja ei-lahjakkaita ei ole tarkoitus erotella toisistaan, vaan nähdä lahjakkuus edelleen kehittyvänä. Lahjakkuuden näkeminen ominaisuutena, joka joko on tai ei ole, saattaa pikemminkin estää lahjakkuuden kehittymistä (ks. mind-set, Carol Dweck).
Mitä vanhemmat sitten ajattelivat lahjakkuudesta?
Vanhempien määrittelyt olivat samankaltaisia kuin edellä esitetyt kuvaukset. Lapsen lahjakkuus oli huomattu yleensä varhain ja siihen liittyi oppimisen nopeus, ’’aikuismainen’’ käytös ja kiinnostuminen tietyistä asioista. Usein lahjakkuuteen liittyi myös ulkopuolisuuden tunteita tai muita haasteita, joista traagisimpana oppimismotivaation katoaminen koulussa ja jopa masentuminen.
Hetkonen, mikä on kotikoulu?
Suomessa kotiopetus on laillinen tapa suorittaa oppivelvollisuus. Suomessa heitä on muutamia satoja. Lapsen kotiopetuksesta vastaa huoltaja ja sitä valvoo yleensä lähikoulun opettaja. Kotikoulua käyvä lapsi ei ole minkään koulun jäsen, eikä pelkkä etäopetus ole kotiopetusta.
Ensimmäisenä tulee mieleen, ovatko kotikoulutetut epäsosiaalisia tai erityisen ideologisia?
Mikään tutkimus ei osoita, että näin olisi. Kotikoululaiset menestyvät kansainvälisesti erittäin hyvin osaamista mittaavissa testeissä, ovat osallistuvia kansalaisia ja poliittiselta vakaumukseltaan jopa suvaitsevaisempia kuin muut (ks. Ray 2010, 2021). Oma tutkimukseni ei vastaa tähän. Aihetta olisi mielenkiintoista tutkia Suomessa lisää.
Onko tällainen kotiopetus siis sopiva erityislahjakkaalle lapselle?
Kotiopetuksessa lapsen yksilölliset oppimistarpeet on helppo huomioida. Oppiminen tapahtuu omassa tahdissa. Lahjakasta tukee myös se, että kotikoulussa on mahdollisuus painottaa lapsen omia kiinnostuksen kohteita. Ajallinen joustavuus oli tärkeää haastattelemilleni perheille. Kotikoulu mahdollistaa myös esimerkiksi sen, että erityislahjakas lapsi voi harjoitella soittimen soittoa tai urheilua useita tunteja päivässä tai matkustella viikkoja kilpailureissuilla. Usein kaikki mitä tehdään, voidaan nähdä oppimisena ja koulunkäyntinä (kuten lomareissut ja vaikkapa leipominen).
Kotikoulussa erityislahjakkaan lapsen kuvatiin näistä syistä olevan motivoituneempi opiskeluun kuin julkisessa koulussa (jos lapsi oli aiemmin ollut julkisessa koulussa). Vanhemmat kokivat, että kotikoulu tukee lahjakkaan lapsen hyvinvointia monista eri syistä.
Millaisena ympäristönä kotikoulua pidettiin oppimiselle?
Koti toi oppimiseen vapautta sekä mahdollisuuksia. Vanhempaa pidettiin henkilönä, joka arvostaa lasta ja tukee häntä pyyteettömästi. Opettajaa pidettiin usein henkilönä, joka on sivuuttanut lapsen lahjakkuuden. Kotiympäristössä nähtiin monia hyviä puolia, joiden nähtiin tukevan oppimista.
Vaikka kotikoulu sopii joillekin perheille todella hyvin, ei sitä kuitenkaan voida pitää yleisenä ratkaisuna motivaatio-ongelmiin. Kotikoulu edellyttää, että vanhemmat ovat sitoutuneita sekä kiinnostuneita lapsen koulutuksesta ja osaavat tukea häntä. Olisi mielenkiintoista tutkia enemmän vanhempien kokemuksia opettamisesta ja sitoutumisesta kotikouluun.
Miksi tätä aihetta oli tärkeä tutkia?
Kotikoulua on tutkittu Suomessa todella vähän ja siihen suhtaudutaan varauksella. Suomessa on väläytelty aika ajoin kotikoulun kieltämistä lailla, useiden muiden maiden esimerkin mukaan. Tämä tutkimus osoitti, että perheet ovat saaneet positiivisia kokemuksia kotikoulusta. Tämä tutkimus antaa tietoa erilaisista oppimisympäristöistä sekä koulunkäynnin ja hyvinvoinnin suhteesta.
Myös lahjakkuutta on tärkeää tutkia. Tässä tutkimuksessa oli yleistä, että lahjakas lapsi voi huonosti koulussa ennen kotikoulua, sillä oppimiseen liittyvät perustarpeet olivat jääneet toteutumatta. Tapauksissa, joissa lahjakkuutta ei oltu nähty tai tuettu koulussa, lapsi oli saattanut turhautua ja käyttäytyä häiritsevästi luokassa. Olisi tärkeä, että lahjakkuudesta voitaisiin puhua oppimisen erityistarpeina, ilman elitististä vivahdetta. Lahjakkaissa lapsissa on paljon potentiaalia, jos he saavat tukea ja heistä ollaan kiinnostuneita.
Lahjakas lapsi kotikoulussa, Hanna Taipalus