Suomi on aina ollut monikulttuurinen ja tämä näkyy myös esiopetuksen lapsiryhmissä. Yhä useammassa ryhmässä on lapsia, joilla on keskenään hyvin erilainen kieli- ja kulttuuritausta. Lisäksi lasten elämä on muuttunut globaalimmaksi median kautta. Esiopetuksen tehtävänä on huolehtia, että jokainen lapsi saa tasa-arvoiset lähtökohdat oppimiseen ja kasvuunsa taustoistaan riippumatta. Huolen aiheena voidaan pitää mahdollisuutta eriarvoistumiseen erityisesti sellaisilla asuinalueilla, joilla asuu paljon asukkaita erilaisilla kieli- ja kulttuuritaustoilla. Kun lapsiryhmässä on lapsia, joilla on esimerkiksi joku muu äidinkieli kuin suomi, vaatii opetuksen suunnittelu erityisen tarkkaa työtä, jotta jokaisen lapsen valmiudet otetaan ryhmän tavoitteissa huomioon. Esiopetuksessa tulisi pyrkiä ilmapiiriin, jossa jokainen lapsi saa rakentaa ja kasvattaa omaa kulttuuri-identiteettiään ja jonka kautta lapset pääsevät havainnoimaan ja kokemaan erilaisia kulttuureita ja kieliä turvallisessa ympäristössä.
Tässä pro gradu -tutkielmassa oli tarkoitus selvittää, minkälaisia asioita lapset nostavat esille omasta kulttuuritaustastaan esiopetuksen arjessa ja minkälaisia kulttuuritaustaan liittyviä asioita he huomaavat muissa lapsissa. Tutkimus toteutettiin lapsiryhmässä, jossa 17 lasta puhui äidinkielenään jotain muuta kuin suomea.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimus toteutettiin itähelsinkiläisessä esiopetusryhmässä keväällä 2021 havainnoiden esiopetuksen arkea. Havainnoinnissa keskityttiin erityisesti tilanteisiin, joissa lapset kommunikoivat omaehtoisesti keskenään, kuten oma valintaisten leikkien aikana, siirtymätilanteissa (esimerkiksi pukeminen ja ulos meneminen) sekä ruokailutilanteissa. Havainnointia toteutettiin niin osallistuvana havainnointina että piilohavainnointina. Havainnoinnin tukena käytettiin videointia, kenttämuistiinpanoja sekä tutkimuspäiväkirjaa. Aineisto analysoitiin keskusteluanalyysin tavoin ja teemoitellen aineistosta nousevia asioita kategorioihin.
Tulokset
Havainnointiaineistosta nousi esiin neljä erilaista teemaa: kielet osana esiopetusryhmän toimintaa, lasten käsityksiä omasta ja toisten katsomuksista, lasten kokemuksen eri maista ja niiden kulttuurillisista ominaisuuksista sekä kuuluvuuden tunteen tärkeys esiopetuksen arjessa.
Eri kielet nousevat vahvasti esiin havainnointiaineistosta. Lasten eri äidinkielet näkyivät ja kuuluivat esiopetuksen arjessa monin eri tavoin: lapset kommunikoivat keskenään omilla äidinkielillään, leikeissä kuului eri kielillä puhuvia hahmoja, lapset opettivat toisilleen omia äidinkieliään ja myös kyselivät muilta heidän äidinkielistään. Eri uskonnot ja katsomukset taasen näkyivät erityisesti ruokapöytäkeskusteluissa, kun lapset pohtivat syitä sille, miksi joku lapsi saa syödä esimerkiksi sianlihaa ja joku toinen ei. Katsomukset näkyivät myös, kun lapset vertailivat keskenään eri uskonnoissa esiintyviä jumalia ja kertoivat esimerkiksi erilaisista juhlatavoista perheissään.
Lasten kokemukset eri maihin liittyivät lähinnä sellaisiin maihin, joista he olivat itse muuttaneet Suomeen tai joista heidän lähisukulaisensa olivat muuttaneet. Lapset kertoivat erilaisia tarinoita kyseisistä maista, joko itse kokemiaan tai esimerkiksi vanhemmilta kuulemiaan. Erityisen merkittävänä aineistosta nousi kuitenkin kuuluvuuden tunteen tärkeys ryhmässä. Havainnointiaineistosta voidaan päätellä, että lapset olivat huolissaan niin omasta ryhmään kuuluvuudesta sekä myös muiden lasten kuuluvuudesta. Tämä näkyy esimerkiksi huolena yhteisen kielitaidon puuttumisesta leikeissä. Lisäksi kuuluvuuden tunteen tärkeys näkyi vahvasti lasten samaistuessa muihin lapsiryhmän lapsiin ja kertoessaan esimerkiksi kuuluvansa samaan uskontoryhmään kuin toinen lapsi, vaikka tämä ei olisi ollut totta.
Yleisesti voidaan todeta, että ryhmässä, jossa on lapsia monenlaisesta eri kieli- ja kulttuuritaustoista, lapset ovat erityisen kiinnostuneita toistensa taustoista. Paljon kiinnostusta aiheutti äidinkielet sekä ryhmään kuuluvuuden tunne kulttuurillisista näkökulmista.
”Käsi ylös kaikki, jotka on muslimei” Havainnointitutkimus lasten omien kulttuuritaustojen näkymisestä esiopetuksen arjessa