Tausta ja tavoitteet
Kuluttajat ovat enenevissä määrin kiinnostuneita tuotantoeläinten hyvinvoinnissa. Vuoden 2016 Eurobarometrin mukaan suomalaiset olivat keskimäärin muita Euroopan kansalaisia kiinnostuneempia tuotantoeläinten hyvinvoinnista. Nuoret, naiset sekä kaupungissa asuvat ovat muuta väestöä enemmän huolissaan tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja oikeuksista.
Tuotantoeläinten oikeuksia ja hyvinvointia voidaan lähestyä joko eläinsuojelun tai eläinoikeuksien näkökulmasta. Suojelullista diskurssia edustaa yleinen puhetapa sekä eläinsuojelulainsäädäntö, jonka tavoitteena on edistää eläinten hyvinvointia ja suojella niitä turhalta kärsimykseltä ottamatta kantaa eläinten käyttöön sinänsä. Eläinsuojelun juurien katsotaan olevan 1800-luvulla, jolloin utilitaristista filosofiaa alettiin soveltaa eläinten aseman parantamiseen.
Eläinoikeusdiskurssi taas keskittyy tarkastelemaan eläinten asemaa yhteiskunnassa kriittisesti, ja pohjaa 1970-luvulla syntyneeseen eläinetiikkaan. Eläinetiikan ja eläinoikeusdiskurssin syntyyn on vaikuttanut se, että lihan syömisen oikeutus on kyseenalaistettu, kun massiiviseen lihantuotantoon on huomattu liittyvän terveys- ja ympäristöriskejä. Eläinoikeuskeskustelua on jäsennelty kahden filosofisen lähestymistavan kautta, Peter Singerin preferenssiutilitarismin ja Tom Reaganin oikeusteorian. Preferenssiutilitarismi painottaa eläinten intressien tyydyttämistä, ja sen mukaan eläinten käyttäminen ihmisen tarpeisiin voidaan moraalisesti oikeuttaa, jos eläimiä kohdellaan hyvin. Oikeusteoria edustaa radikaalimpaa eläinoikeusajattelua, jonka mukaan eläimen hyötykäyttöä ei voida moraalisesti oikeuttaa ja ihanteena on veganismi.
Eläinetiikkaa ei ole kirjattu kotitalouden oppiaineen sisältöihin Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Eläinetiikan voidaan kuitenkin tänä päivänä nähdä kuuluvan osaksi kestävyys- ja ruokakasvatusta, jotka ovat myös kotitalouden oppiaineen ydinsisältöjä. Eläinetiikkaa onkin ehdotettu lisättäväksi kotitalouden sisältöihin. Myös oma kokemukseni kotitalousopettajana osoittaa, että eläinkysymyksen käsittelyyn nuorten kanssa olisi tarvetta. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten eläinoikeus- ja eläinsuojeluajattelu esiintyy nuorten näkemyksissä eläinten käytöstä ruoantuotannossa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten nuoren määrittelevät eläinten hyvinvoinnin ja oikeudet, sekä tarkastella ruokavalion yhteyttä näkemyksiin.
Tutkimuksen toteutus
Tutkielman aineisto (N 1448) kerättiin osana Helsingin Sanomissa maaliskuussa 2020 julkaistua ruokakyselyä. Aineisto rajattiin 15–25-vuotiaiden nuorten vastauksiin eläinten hyvinvointiin ja oikeuksiin ruoantuotannossa liittyvään avokysymyksen. Kyselyssä oli kolme asenneväittämää, jotka liittyivät eläinten käyttämiseen ruoantuotannossa sekä tuotantoeläinten hyvinvointiin. Hyödynsin asenneväittämien arvoja aineiston järjestämisessä laadullista teemoittelua varten. Vastaajista noin 70 % oli naisia ja lähes puolet pääkaupunkiseudulla asuvia. Lisäksi merkittävä osa, 31 % noudatti vegaanista ruokavaliota.
Tulokset ja johtopäätökset
Tuloksena aineistosta paikannettiin viisi teemaa: eläinten käytön kyseenalaistaminen, tehotuotannon kritiikki, hyvinvoinnin edistäminen, suomalaisen tuotannon puolustus ja lihansyönnin puolustus. Kaksi ensimmäistä edustivat eläinoikeusajattelua. Eläintenkäytön kyseenalaistajat pitivät eläinten käyttöä ruoantuotannossa eettisesti ongelmallisena, kun taas tehotuotannon kritiikissä vastustettiin eläinten intensiivistä tuotantoa, mutta ei eläinten käyttöä sinänsä. Eläinsuojeluajattelu tuli esiin haluna edistää tuotantoeläinten hyvinvointia kritisoimatta vallitsevia ruoantuotannon rakenteita. Kotimaisen tuotannon puolustajat katsoivat hyvinvoinnin toteutuvan Suomessa riittävän hyvin. Pieni joukko vastaajia ei pitänyt eläinten oikeuksien ja hyvinvoinnin huomioimista lainkaan tärkeänä. Kriittinen eläinoikeusajattelu oli yleisintä vegaanien keskuudessa, kun taas sekasyöjien näkemykset olivat moninaisempia. Tulokset ruokavalion ja eläineettisten näkemysten yhteydestä tukevat aiempaa tutkimusta.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että nuoret pitävät eläinten oikeuksia ja hyvinvointia tärkeänä, minkä vuoksi eläinetiikan sisällyttäminen kotitalouden oppiaineeseen on perusteltua. Koska osa nuorista suhtautuu eläinten käyttämiseen ruoantuotannossa kriittisesti, ei riitä, että eläintuotannosta puhutaan koulussa utilitaristisen hyvinvointi-diskurssin kautta, vaan tarvitaan eläineettistä pohdintaa. Tietoa nuorten eläineettisistä näkemyksistä voidaan hyödyntää aiheeseen liittyvien opetusmateriaalien suunnittelussa.
Lilli Munck
Eläinoikeus- ja eläinsuojeluajattelu nuorten näkemyksissä eläinten käytöstä ruoantuotannossa