Taustaa
Luontokato, eli luonnon monumuotoisuuden köyhtyminen on vakava uhka hyvinvoinnille maapallolla. Lajien uhanalaistuminen ja niiden geneettisen monimuotoisuuden hupeneminen sekä erilaisten elinympäristöjen häviäminen ihmistoiminnan seurauksena ovat ilmiön keskeisiä ongelmia. Heikkenevästä monimuotoisuudesta kärsivät muiden lajien lisäksi myös ihmiset, jotka myös ovat monella tavalla riippuvaisia toimivasta luonnosta ja ympäristöstä. Luontokadosta on tiedeyhteisössä kannettu huolta jo vuosikymmenten ajan, mutta aihe on toistaiseksi jäänyt julkisessa keskustelussa toisen vakavan ympäristökriisin, ilmastonmuutoksen, varjoon. Viimeisimmät raportit osoittavat, että poliittisten toimenpideohjelmien tavoitteista huolimatta luonto köyhtyy yhä kiihtyvää vauhtia, myös Suomessa.
Lajien tuntemus on keskeinen taito luonnon monimuotoisuuden ymmärtämisen kannalta. Ihmiset ovat kuitenkin nykyään aiempaan nähden vähemmän kosketuksissa luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin, minkä myötä myös lajintunnistustaidot ja lajien tuntemus väestössä ovat heikentyneet huomattavasti. Opettajat päiväkodeissa ja kouluissa eivät suoraan vaikuta luonnon monimuotoisuuden tilaan, mutta heidän toiminnallaan voi olla laajoja epäsuoria vaikutuksia, sillä kasvatuksen kautta on mahdollisuus vaikuttaa oppilaitten tietoihin, luontosuhteeseen ja asenteisiin.
Tutkimustehtävä
Minkälaisia lajintunnistustaitoja opettajaopiskelijoilla on? Ovatko he itse kiinnostuneita lajien tuntemuksesta? Minkälaisia käsityksiä heillä on lajien tuntemuksen merkityksistä opettajan työn, oppijoiden ja yleisemmin kestävän kehityksen kannalta?
Lähdin tutkielmassani selvittämään vastauksia näihin kysymyksiin tapaustutkimuksen keinoin. 19 varhaiskasvatuksen opettaja- ja luokanopettajaopiskelijaa vastasi lintu-, kasvi- ja perhoslajeja sisältäneeseen lajintunnistustestiin ja kyselylomakkeeseen, jonka avulla kerätystä aineistosta analysoitiin vastauksia tutkimuskysymyksiin.
Tulokset
Tutkimukseen osallistuneet opettajaopiskelijat osasivat nimetä yleisiä lintulajeja melko hyvin, kasvilajeja heikommin ja perhoslajeja erittäin heikosti. Opiskelijat ilmaisivat olevansa yleisellä tasolla kiinnostuneita lajien tuntemuksesta, mutta kiinnostus eri lajiryhmiä kohtaan vaihteli. Lintu-, kasvi-, perhos-, sieni- ja kalalajeista oltiin huomattavasti kiinnostuneempia kuin lepakko-, sammakko-, hämähäkki- ja kovakuoriaislajeista.
Opettajan työn kannalta lajitieto itsessään, sen opettaminen ja lasten uteliaisuuteen tiedoilla vastaaminen nähtiin arvokkaana. Opiskelijat nostivat myös esiin näkemyksiä siitä, että kiinnostuksen osoittaminen lajien tuntemusta kohtaan ja sitä kautta esimerkin näyttäminen lapsille on suurta tietopankkia tärkeämpää. Opettaja ja oppijat voivat ottaa tuntemattomistakin lajeista yhdessä selvää. Lajitiedolla nähtiin olevan myös turvallisuudesta vastaamisen kannalta merkitystä, jotta opettaja voi esimerkiksi opastaa oppilaita myrkyllisten kasvien suhteen. Vastauksista nousi myös näkemys, jonka mukaan opettaja voi lajien tuntemuksensa avulla opettaa myös laajempia kokonaisuuksia kuten monimuotoisen lajiston merkitystä ja käsitellä lajien uhanalaistumista.
Oppijoiden kannalta lajien tuntemukselle annettiin itseisarvo osana yleissivistystä ja sen nähtiin auttavan oppijaa kiinnostumaan ja käsittämään mitä kaikkea monimuotoista luonnossa elää ja on. Toisaalta lajien tuntemuksen nähtiin samalla johdattavan oppilaita muiden taitojen pariin, kuten luonnossa toimimiseen turvallisesti, kestävästi ja iloa tuottavasti esimerkiksi hyötykasvien herkullisuudesta nauttien. Lajien tuntemuksen opettelun nähtiin myös kehittävän oppijoiden laaja-alaisia taitoja kuten havainnointi- ja luokittelukykyä. Lisäksi opiskelijoiden vastauksista nousi lajien tuntemuksen merkitys laajemmin ekosysteemien toiminnan, vuorovaikutusten ja kiertokulkujen ymmärtämisen kannalta. Nousi myös esiin näkemyksiä siitä, että lajien tuntemus avartaa oppijoiden maailmankuvaa ihmiskeskeisestä lajien tasa-arvoisuutta korostavaan maailmankatsomukseen. Lajien tuntemuksen ajateltiin tekevän lajeista oppijoille kokemuksellisesti tärkeitä, mikä edistää luonnon kunnioittamisen oppimista, sekä synnyttää halua suojella luontoa ja omaksua kestävä elämäntapa.
Kestävän kehityksen kannalta lajien tuntemuksen nähtiin auttavan luonnon systeemien ja verkottuneisuuden ymmärtämisessä sekä luonnon arvostamisena. Lisäksi sen nähtiin lisäävään tietoisuutta monimuotoisuuden merkityksestä, sitä uhkaavista tekijöistä sekä herättävän halun suojella luontoa.
Johtopäätökset
Opiskelijoilla on monipuolisia näkemyksiä lajien tuntemuksen merkityksestä tulevalle työlleen, oppijoille ja kestävälle kehitykselle. Opiskelijoilla on kiinnostusta lajien tuntemuksen opetteluun, mutta tunnistustaitojen kehittyminen kaipaa tukea myös opettajankoulutukselta. Huomiota on kiinnitettävä myös siihen, että monimuotoisuuskasvatuksessa ei voida keskittyä vain nisäkkäisiin ja muihin selkärankaisiin, vaan tärkeää on ottaa huomioon myös muun muassa kasvien ja hyönteisten merkitys.
Ville Sallinen
Opettajaopiskelijat ja lajien tuntemus – taidot, kiinnostus ja käsitykset