Taustaa
Informaatiota tulvivassa ympäristössämme tulevaisuuden osaajilta tarvitaan yhä vähemmän kykyä muistaa asioita ulkoa ja yhä enemmän monimutkaisempia, laaja-alaisia taitoja. Kansainvälisessä keskustelussa näiksi taidoiksi on nostettu muun muassa kyvyt käyttää niin fyysisiä kuin sosiokulttuurisia työkaluja sekä taitoja toimia yksin ja ryhmän jäsenenä. . Suomessa laaja-alaisen osaamisen kartuttamiseksi perusopetuksen opetussuunnitelmaan on kirjattu monialaiset oppimiskokonaisuudet.
Monialaiset oppimiskokonaisuudet tarkoittavat jaksoa, jonka aikana opiskellaan jotain oppilaiden arkielämään liittyvää ajankohtaista teemaa käsitellen eri oppiaineiden sisältöjä yhteisten näkökulmien, käsitteiden ja menetelmien kautta. Tarkoituksena on, että oppilaille muodostuisi käsiteltävästä aiheesta oppiainerajat ylittävä, yhtenäinen kokonaisuus. Olennaista on myös se, että oppilaat osallistetaan oppimiskokonaisuuden suunnitteluun, tavoitteenasettamiseen sekä arviointiin. Mutta mitä kaikki tämä käytännössä tarkoittaa? Mitä monialaisten oppimiskokonaisuuksien aikana todellisuudessa tapahtuu? Näihin kysymyksiin lähdin tutkielmallani etsimään vastauksia.
Tutkimuksen toteutus
Tutkielmani tutkimustehtävänä oli kuvata, millaisia toteuttamistapoja monialaiset oppimiskokonaisuudet saavat eri kouluissa. Lisäksi halusin tutkielmallani selvittää, mitkä tahot vaikuttavat eniten monialaisten oppimiskokonaisuuksien rakentumiseen. Koin tämän aiheen tutkimisen mielenkiintoisena ja tärkeänä, jotta selviäisi, kuinka monialaisten oppimiskokonaisuuksien kunnianhimoiset tavoitteet todellisuudessa toteutuvat. Tutkimusaineisto koostui kolmen luokanopettajan sekä kolmen luokanopettajaopiskelijan haastatteluista. Analysoin aineiston aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Tulokset
Haastatteluistani selvisi, että opettajat suunnittelevat monialaiset oppimiskokonaisuudet yksin tai tiimeissä, paikallisen ja valtakunnallisen opetussuunnitelman ohjaamana. Luokanopettajaopiskelijat suunnittelivat ja toteuttivat kokonaisuutensa pareittain, usein opetusharjoittelua ohjaavan opettajan toiveiden mukaisesti. Sisällöiksi valikoitui oppilaiden arkielämään liittyviä aiheita, jotka kumpusivat usein ympäristöopin teemoista. Opettajat sekä harjoittelua ohjaava opettaja päättivät useimmiten monialaisen oppimiskokonaisuuden tavoitteet, mutta oppilaita ei tavoitteenasettamisessa kuultu. Sen sijaan oppilailla oli merkittävä rooli oppimiskokonaisuuden arvioinnissa. Arviointi olikin lähinnä oppilaiden toteuttamaa itsearviointia sekä vertaisarviointia. Kuitenkin oppilaiden rooli jäi jokaisella haastateltavalla opetussuunnitelman edellyttämää osallistumistasoa merkittävästi pienemmäksi.
Haastatteluista ilmeni, että työelämässä olevat luokanopettajat yhdistelivät monialaisten oppimiskokonaisuuden aikana eri tiedonalojen sisältöjä hätkähdyttävän pintapuoleisesti ottaen huomioon sen, että monialaisten oppimiskokonaisuuksien tavoitteena on nimenomaan syvällisempien yhteyksien luominen eri oppiaineiden välille. Luokanopettajaopiskelijoiden toteuttamissa oppimiskokonaisuuksissa eri tiedonalojen käsitteiden ja sisältöjen käyttö oli paljon monipuolisempaa ja syvällisempää.
Johtopäätökset
Kaikki haastattelemani opettajat ja luokanopettajaopiskelijat tiesivät teoriassa, mitä monialaiset oppimiskokonaisuudet tarkoittavat, mutta käytännön tasolla toteuttamistavat vaihtelivat paljon. Tutkielmani tulosten perusteella näen tarpeellisena sen, että monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttamiselle päätettäisiin vähintään paikallisesti, mieluiten valtakunnallisesti tarkemmat yhteiset raamit, jotta taattaisiin oppilaille tasa-arvoisemmat lähtökohdat kokemuksiin monialaisesta oppimisesta. Esimerkiksi monialaiseen oppimiskokonaisuuteen käytettävän viitteellisen tuntimäärän voisi kirjata valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan, sillä on tärkeää, että oppilaille taataan mahdollisuus eri oppiaineita yhdistävän osaamisen harjoittamiseen syvällisesti. Ennen kaikkea mielestäni olisi todella tärkeää saada oppilaille enemmän vastuuta monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa ja toteutuksessa. Monialaisia oppimiskokonaisuuksia on toteutettava minimissään yksi vuodessa ja edes tämän yhden kokonaisuuden ajan voitaisiin työskennellä mahdollisimman oppilaslähtöisesti. Oppilaslähtöisyys antaisi opettajille ainutlaatuisen ikkunan oppilaiden kiinnostuksenkohteisiin ja heidän tapaansa jäsentää maailmaa, puhumattakaan niistä vaikutuksista, joita oppilaiden osallistamisella on heidän omalle henkiselle hyvinvoinnilleen ja toimijuuden kokemuksilleen. Jatkotutkimuksena olisikin mielenkiintoista haastatella myös oppilaita heidän kokemastaan osallisuudesta monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnitteluun ja toteutukseen.
Vera Tiilikainen
Moninaiset monialaiset oppimiskokonaisuudet – Tutkimus monialaisista oppimiskokonaisuuksista luokanopettajien ja luokanopettajaopiskelijoiden toteuttamana