Oppimisvaikeuksia kokevien nuorten sosiaalinen osallisuus

Tutkielman tausta

Sosiaalinen osallisuus kuvaa inkluusion sosiaalista ulottuvuutta, ja inklusiivisen opetuksen perusolettamuksena pidetään sen tarjoamia parempia mahdollisuuksia tukea tarvitsevien oppilaiden sosiaaliselle osallisuudelle. Koulukontekstissa yksilön sosiaalisen osallisuuden voidaan ajatella olevan hänen ja luokkatovereiden välistä positiivista sosiaalista vuorovaikutusta, luokkatovereiden hyväksyntää, sosiaalisia ystävyyssuhteita luokkatovereiden kanssa sekä hänen itsekäsitystä hyväksynnästään luokkayhteisössä.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että inkluusion myötä tukea tarvitsevien oppilaiden sosiaalinen osallisuus on silti yleisopetuksen oppilaita alhaisempi. Tukea tarvitsevien oppilaiden sosiaalisen osallisuuden tutkimisen lisäksi tarkastelun kohteeksi ovat vähitellen nousseet eri syistä tukea tarvitsevien oppilaiden sosiaalisen osallisuuden tutkiminen homogeenisempänä ryhmänä. Nämä tutkimukset ovat osoittaneet, että oppimisvaikeuksia omaavat oppilaat ovat yksi tuen tarpeen ryhmistä, joilla on usein epäsuotuisa sosiaalinen asema luokassa. Oppimisvaikeus on näissä tutkimuksissa ollut joko opettajan arvioon tai viralliseen diagnoosiin perustuva. Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet tarkastelemaan ilmiötä lähinnä nuorempien oppilaiden kohdalla, ja peruskoulunsa pian päättävien nuorten sosiaalisen osallisuuden tutkiminen on jäänyt varjoon.

Tutkielman toteutus

Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, miten nuorten kokemat oppimisvaikeudet ovat yhteydessä heidän sosiaaliseen osallisuuteensa sekä miten erittäin paljon oppimisvaikeuksia kokevat nuoret eroavat muista nuorista sosiaalisen osallisuuden suhteen. Tutkimusaineistona oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttaman Kouluterveyskyselyn vuoden 2019 peruskoulun 8. ja 9. luokan oppilaiden aineisto (N = 87215). Aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla koulupäivän aikana. Tutkielman analyysimenetelminä olivat Spearmanin järjestyskorrelaatiokerroin sekä t-testi.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkielman tulokset osoittivat, että nuorten kokemat oppimisvaikeudet olivat yhteydessä heidän sosiaaliseen osallisuuteensa. Voimakkaimmat yhteydet mitattiin koettujen oppimisvaikeuksien ja sosiaalisen itsekäsityksen välillä. Mitä enemmän nuorella on koettuja kirjoittamisen, lukemisen tai laskemisen vaikeuksia, on hänellä myös todennäköisemmin heikompi sosiaalinen itsekäsitys. Sosiaalisella itsekäsityksellä tässä tutkielmassa viitattiin nuoren kokemukseen siitä, kuinka tärkeä osa hän on luokkayhteisöään. Tuloksista havaittiin myös, että erittäin paljon oppimisvaikeuksia kokevat nuoret eroavat muista nuorista sosiaalisen osallisuuden suhteen. Suurimmat keskiarvojen erot erittäin paljon oppimisvaikeuksia kokevien nuorten ja muiden nuorten välillä havaittiin sosiaalista itsekäsitystä mittaavan muuttujan kohdalla. Näin ollen erittäin paljon oppimisvaikeuksia kokevat nuoret eivät keskiarvollisesti tunne olevansa niin tärkeä osa luokkayhteisöään muihin nuoriin verrattuna. Tutkielman tulokset osoittavat, että tulevaisuudessa perusopetuksessa tulee kiinnittää huomiota oppimisvaikeuksia kokeviin nuoriin, ja tarjota heille tukea niin koettuihin oppimisvaikeuksiin kuin mahdollisiin sosiaalisen osallisuuden haasteisiin.

Emma Penttinen