Taustaa
Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat opettajat kohtaavat työpaikallaan runsaasti haasteita ja ongelmia vähemmistöidentiteettinsä vuoksi, ja perinteiseen kuvaan opettajasta on pitkään sisältynyt ikään kuin oletusarvoisesti opettajan heteroseksuaalisuus. Jäykkä ja normatiivinen opettajakuva odotuksineen ja vaatimuksineen vaikuttaa suuresti opettajiin ja heidän ammatti-identiteettiinsä. Tekemässäni tutkielmassa tätä ilmiötä ja siihen liittyviä ongelmia lähestytään tarkastelemalla seksuaalivähemmistöön kuuluvien opettajien käsityksiä puheestaan ja sen tilanteisesta, eli kontekstista ja tilanteesta riippuvasta, vaihtelusta. Puhe ja ääni voivat toimia merkittävänä vihjeenä yksilön seksuaalisesta suuntautumisesta ja johtaa siten monenlaisiin seurauksiin esimerkiksi työpaikalla ja sosiaalisissa tilanteissa. Puheen tilanteinen vaihtelu on siis sosiaalisesti erittäin merkityksellinen ilmiö. Seksuaalivähemmistöön kuuluvien opettajien käsityksiä tutkimalla on mahdollista päästä tarkastelemaan kriittisesti yhteiskunnassamme vaikuttavia vallitsevia heteronormatiivisia rakenteita ja niiden aiheuttamaa sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta.
Tutkimustehtävä
Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti sitä, miten ja millaisissa konteksteissa opettajat kokevat puheessaan esiintyvän tilanteista vaihtelua sekä sitä, mitä merkityksiä ja syitä opettajat puheensa tilanteiselle vaihtelulle antavat. Lisäksi tutkielmassa kiinnitetään huomiota siihen, miten nämä merkitykset ja syyt kytkeytyvät heteronormatiivisuuteen ja millaisia vaikutuksia niillä on opettajan ammatissa toimimiseen.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimusta varten haastateltiin kahdeksaa seksuaalivähemmistöön kuuluvaa peruskoulun tai lukion opettajaa eri puolilta Suomea. Haastatteluaineisto analysoitiin diskurssianalyysin menetelmillä, hyödyntäen erityisesti kriittisen diskurssianalyysin keinoja. Kriittisen näkökulman avulla aineistosta pyrittiin nostamaan esiin erilaisia heteronormatiivisuuteen kytkeytyviä valtasuhteita ja epätasa- arvoisuuksia.
Tutkimustuloksia
Tutkimustulokset osoittavat, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat opettajat muuttavat puhettaan strategisesti erilaisissa tilanteissa ja konteksteissa, joissa heihin kohdistuu heteronormatiivista vallankäyttöä. Opettajien puheen tilanteiseen vaihteluun liittyvistä käsityksistä johdettiin neljä diskurssia: suojautumisen, yhteensopimattomuuden, vahvuuden ja vastarinnan diskurssit. Suojautumisen diskurssi nosti esille opettajien varautumisen heteronormatiivisen vallankäytön negatiivisille seurauksille, kuten esimerkiksi homofobialle. Yhteensopimattomuuden diskurssi paljasti opettajien kokevan ristiriitaa opettajan ammatissa toimimisen ja seksuaalivähemmistöön kuulumisen välillä. Vahvuuden diskurssi toi esiin sekä opettajien erilaisia toimintatapoja hyödyntää vähemmistöidentiteettiään opettajan työssä että tapoja, joilla opettajat hyödynsivät ammattiasemaansa heteronormatiivisuuden asettamien haasteiden kohtaamisessa. Vastarinnan diskurssi paljasti opettajien kriittisen ja kyseenalaistavan suhtautumisen heteronormatiivisuuden valta-asemaa ja vähemmistöihin kohdistuvia oletuksia ja velvoitteita kohtaan.
Tutkielman tulosten valossa käy ilmi, että kouluissa vallitsevat toimintakulttuurit eivät huomioi seksuaalivähemmistöjä, sillä ne eivät todellisuudessa edistä sellaisia asenteita ja arvoja, jotka turvaisivat heidän yhdenvertaisuuttaan. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen lisääntyneen yhteiskunnallisen näkyvyyden ja hyväksynnän vaikutukset paljastuivat tutkielman myötä varsin näennäisiksi. Tutkielma nostaakin esille tarpeen yhteiskunnalliselle muutokselle. Saatuja tuloksia voitaisiin hyödyntää esimerkiksi kehitettäessä opettajakoulutusta ja koulujen toimintatapoja kohti yhdenvertaisempaa ja moninaisuutta edistävämpää toimintaa.
Tommi Niinisalo
Seksuaalivähemmistöön kuuluvien opettajien käsityksiä puheen tilanteisesta vaihtelusta