Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää alakoulun oppilaiden näkemyksiä itsestä ja toisista matematiikan tunnilla. Oppilaiden näkemyksiä haluttiin selvittää heidän piirtämistään piirroskuvista. Lisäksi tutkielmassa haluttiin selvittää tyttöjen ja poikien näkemyksiä tytöistä ja pojista matematiikan tunnilla. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa todetaan, että matematiikan opetuksen tulee tukea oppilaiden positiivista asennetta matematiikkaa kohtaan. Oppilaiden näkemyksistä matematiikkaa kohtaa tulisi siis olla kiinnostunut ja näin ollen oppilaiden matematiikka-asenteita on siis tärkeää tutkia.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimuskohteena oli yhden pääkaupunkiseudulla sijaitsevan koulun neljäs-, viides- ja kuudesluokkalaiset oppilaat ja heidän tekemät piirustukset matematiikan tunnista. Keräsin aineiston tutustua koulusta, joten pääsin itse ohjeistamaan tehtävänannon oppilaille. Oppilaiden tehtävänä oli piirtää kuva luokkansa matematiikan tunnista ja merkata piirrokseen piiretyille henkilöille ilmeitä, puhekuplia, ajatuskuplia ja piirrettyjen henkilöiden sukupuolet. Valmiit piirroskuvat toimivat analyysin kohteena. Piirroskuvatutkimus on lapsilähtöinen metodi, jossa on mahdollista ilmaista ajatuksiaan monella tavalla, piirtäen ja kirjoittaen. Analysoitavia piirroskuvia kertyi aineistoksi yhteensä 172 kappaletta. Piirustusten informatiivisuus vaihteli suuresti piirtäjästä riippuen. Osa piirustuksista oli tehty todella tarkasti ja niihin oli merkattu monia henkilöitä, kun taas joistain piirustuksista oli piirretty vain muutama henkilö ilman ilmeitä ja ajatus- tai puhekuplia. Tutkimus toteutettiin monimenetelmätutkimuksena, jossa oppilaiden piirustuksia analysoitiin ensin laadullisesti, jonka jälkeen tätä analyysia tarkasteltiin määrällisesti.
Tutkimustulokset ja johtopäätökset
Tutkimuksessa selvisi, että tutkimukseen osallistuneista oppilaista neljäsluokkalaiset kuvasivat itsensä positiivisimpina matematiikan tunnilla. Koko luokan ilmapiiriltään neljäsluokkalaiset kuvasivat luokan ilmapiiriä useimmiten positiivisena, kun taas vanhemmat oppilaat kuvasivat luokkansa ilmapiiriä useammin ristiriitaisena. Myös tyttöjen ja poikien näkemyksiä muista oppilaista tutkittiin. Sekä tytöt että pojat kuvasivat poikia positiivisempana matematiikan tunnilla. Mielenkiintoisimpana tutkimustuloksena voi pitää sitä, että sekä tyttöt että pojat kuvasivat itsensä kanssa samaa sukupuolta olevia oppilaita useammin negatiivisena kuin vastakkaisen sukupuolen oppilaita.
Olisi mielenkiintoista tutkia lisää sitä, miksi sekä tytöt että pojat kuvasivat itsensä kanssa samaa sukupuolta olevia oppilaita useammin negatiivisena kuin vastakkaista sukupuolta olevia oppilaita. Yksi selittävä tekijä saadulle tulokselle voi olla se, että useimmiten sekä tytöt että pojat tuntevat paremmin ne oppilaat, jotka ovat heidän kanssaan samaa sukupuolta. Tällöin oppilailla voi olla tiedossa muiden piileviä asenteita, jotka eivät tule ilmi matematiikan tunnilla. Tämän perusteella vaikuttaa siltä, että tytöt ja pojat ovat jakautuneet omiin kaveriporukoihin luokissa. Olisikin hyvä pohtia, miten luokkien oppilaat, sukupuolesta riippumatta, oppisivat tuntemaan toisiaan paremmin. Kuitenkin tätä tutkimustulosta voi selittää moni muukin asia ja olisi mielenkiintoista, jos tätä havaintoa tutkittaisiin tarkemmin uudessa tutkimuksessa.
Aino Stenvall
Oppilaiden näkemykset itsestään ja muista matematiikan tunnilla heidän piirtämissään kuvissa