Kuukausi: toukokuu 2022

Julkaistu

”Tärkeintä on se, miten kouluyhteisö suhtautuu ruokahävikkiin – jos leväperäinen meininki, niin aika haastavaa yksin olla” – Ruokahävikkiosaaminen perusopetuksen kestävän ruokakasvatuksen tavoitteena

Tutkimuksen taustaa ja tutkimustehtävä

Ruokahävikki on niin kansallinen kuin kansainvälinenkin haaste, sillä syömäkelpoisen ruoan turhaan poisheittäminen kestävänä kehityksen näkökulmasta kestämätöntä. Ruokakasvatuksen ja ruoan arvostuksen lisäämisen kautta ruokahävikkiä voidaan vähentää kaikissa ruokaketjun osissa sekä lisätä ymmärrystä omien valintojen merkityksestä omaan ja muiden ihmisten hyvinvointiin.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka kestävällä ruokakasvatuksella perusopetuksessa voidaan tehdä oppilaista tietoisempia ruokahävikistä, sen syntymiseen vaikuttavista tekijöistä sekä ruokahävikin vähentämisestä. Tässä tutkimuksessa perusopetus sisältää kouluruokailun sekä luokan- ja kotitalousopetuksen. Aiempien tutkimusten valossa kouluruokailu, luokan- ja kotitalousopetus voivat tukea oppilaiden ruokahävikkiosaamista tulevaisuudessa. Ja vaikka, että opetusmateriaalia ruokahävikki-ilmiöstä opettamisen tueksi on löydettävissä, niin aiempien tutkimusten valossa eri oppiaineiden oppikirjoissa ruokahävikki osana kestävyyskasvatusta ja kestävää ruokakasvatusta esiintyy vain niukasti.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena, jossa on etsitty uusia näkökulmia kestävään ruokakasvatukseen ruokahävikin opettamisen tueksi.

Tutkimuksella pyrittiin vastaamaan kolmeen tutkimuskysymykseen:

  1. Miten ruokahävikki ja sen syntyminen ymmärretään perusopetuksessa luokan- ja kotitalousopettajien mielestä?
  2. Miten kestävällä ruokakasvatuksella vastataan ruokahävikin ehkäisemiseen perusopetuksessa?
  3. Millaista opetusmateriaalia ruokahävikin opetukseen kaivataan perusopetuksessa?

Ruokahävikki-ilmiötä ja siitä opettamista on tässä tutkimuksessa tutkittu hyödyntäen etnografista tutkimusperinnettä. Etnografista tutkimusperinnettä tukee aineiston hankinnassa ja analyysissä hyödynnetty triangulaatio. Triangulaation hyödyntämisellä tutkimuksessa on mahdollista saada laajempi ymmärrys tutkittavasta ilmiöstä.

Tutkimuksen aineisto on hankittu kahta erilaista aineistonhankintamenetelmää hyödyntäen. Ensimmäinen osa koostuu havainnoinnista, jossa seurattiin kotitalousopettajien työskentelyä ja ideointia Maa- ja kotitalousnaisten järjestämässä tuotekehitystyöpajassa, jonka tavoitteena oli kehittää työkalupakkeja ja toimintamalleja perusopetukseen ruokahävikkitietouden lisäämiseksi sekä ruokahävikin vähentämiseksi kotitalouksissa. Havainnoinnista koottu aineisto sisältää sekä kenttäpäiväkirjan että dokumenttiaineiston.

Toinen osa aineistoa on koottu haastattelemalla kolmea luokanopettajaa ja kolmea kotitalousopettajaa hyödyntäen puolistrukturoitua teemahaastattelua. Puolistrukturoidun teemahaastattelun teemat olivat ruokahävikki, sen merkitys, ruokahävikki ja opetus sekä ruokahävikki ja opetusmateriaalit. Haastatteluista muodostui litteraattia 25 sivua.

Tulokset ja johtopäätökset

Ruokahävikkiin liittyvä kestävä ruokakasvatus nähtiin perusopetuksessa olennaisena osana kouluruokailua sekä kotitalouden oppiaineen sisältöjä. Kun otetaan huomioon asianmukaiset opetusmateriaalit ja niiden hyödyntäminen opetuksessa, voidaan edistää oppilaiden ruokahävikkiosaamista. Avainasemassa ruokahävikin opetuksessa nähtiin koulun henkilöstön välinen yhteistyö ruokakasvattajina sekä motivoivat ja ikätasoon nähden soveltuvat opetusmateriaalit. Ruokahävikin määrittelyn moniulotteisuuden ja ruoan arvostuksen puutteen voidaan kuitenkin nähdä olevan haasteena lasten ja nuorten kehittyvälle ruokahävikkiosaamiselle osana kestävää kehitystä.

 

Heli Orhala-Halminen

Julkaistu

Kotitaloutta draaman keinoin?

Tutkimuksen taustaa

Maisteritutkielmani tavoitteena oli draamaopettajien näkemysten analysointi draamakasvatuksen hyödyntämisestä sekä sen tarjoamista mahdollisuuksista kotitalouden oppiaineessa. Tutkimukseni tarkastelee draamakasvatuksen ja kotitalouden yhdistämistä opettajan, oppilaan ja oppimisympäristön näkökulmista. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä muodostetaan kuvaukset draamakasvatuksesta koulussa käytettävänä opetusmenetelmänä ja kotitaloudesta yläkoulun oppiaineena. Draamakasvatuksen ja kotitalouden yhdistämisestä ei juurikaan ole aikaisempaa tutkimusta, mutta kotitaloutta on esitetty sellaisena, että sen opettamisessa voisi hyödyntää draamaa. Aikaisemmat draamakasvatuksen tutkimukset osoittavat, että draamakasvatusta voidaan hyödyntää monipuolisesti tavoitteellisessa opetuksessa. Kiinnostuin itse aiheesta, sillä kotitalousopettajana minulla on myös draamakasvatuksen perusopintonnot suoritettuina. Tutkielmani tarkoituksena on valottaa draamakasvatusta kotitalousopettajalle ja kotitaloutta draamaopettajalle, jotta draamakasvatuksen ja kotitalouden yhteistyötä voitaisiin jatkossa tarkastella ja mahdollisesti hyödyntää enemmän.

Tutkimuksen toteutus

Tutkielman aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastatteluihin osallistui kuusi eri draamakasvatuksen konteksteissa toimivaa draamaopettajaa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimusote tutkimuksessani oli fenomenografinen. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnettiin Toivasen (2007) draamasta oppimisen alueita, Heikkisen (2005) draamasta oppimista sekä Neelandsin (1998) oppilaan osallistumisen tasoja draamatoiminnassa. Lisäksi yhteistyön syvyydessä hyödynnettiin Pöntisen (2019) oppiaineyhteistyön intensiteettimallia.

 

Tulokset ja johtopäätökset

Draamakasvatuksen hyödyntäminen kotitalousopetuksessa näyttäytyi tutkielmassani positiivisena ja mahdollistavana yhteistyönä niin opettajan, oppilaan kuin kotitalousoppiaineen näkökulmista.   Draamakasvatuksen nähtiin mahdollistavan toiminnallisempi ja vuorovaikutuksellisempi oppimisympäristö. Oppilaan näkökulmista draamakasvatus tarjoaisi kotitalouden oppiaineessa moninaista oppimista. Opettajalle se tarjoaisi työkaluja mutta vaatisi suunnittelua, innostamista ja hyvää tilannehallintaa. Draamakasvatus nähtiin kotitalouteen sopivana opetusmenetelmänä, mutta opettajat painottivat pätevän draamaopettajan vastuuta punnita sen käytön tarpeellisuutta tilannekohtaisesti. Draamaopettajat totesivat, että draamakasvatusta voitaisiin hyödyntää kaikessa kotitalouden opettamisessa, mutta sen käyttäminen kaikessa ei ole järkevää. Opettajan tulisikin punnita sen käyttöarvoa tilannekohtaisesti.

Yhteistyön intensiteettiä eli draaman käyttämistä kotitalouden opetuksessa kuvattiin eniten yhden oppitunnin mittaisena tai yhden oppitunnin osana. Draamallista työtavoista mainittiin eniten erilaisissa rooleissa toimimista, esteettistä kahdentumista ja fiktiivisessä maailmassa olemista. Kotitalouden opetuksessa yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen sekä tiedonhallintataitojen opettaminen draaman avulla koettiin helposti mahdollistuvaksi ja kannattavaksi. Kotitalouden toimintataitojen yhteyteen draaman käyttöä sen sijaan punnittiin; ”En mä tiedä jos jauhelihaa paistaa että tarviiko siihen draama saada”.

Draaman ilmennettiin sopivan kotitalouden sisältöjen tarkastelulle; ruokaosaamista ja ruokakulttuureita esitettiin erilaisten roolien kautta saavutettavana opettamisena, asumista ja yhdessä elämistä voitaisiin käsitellä draaman vuorovaikutuksellista luonnetta hyödyntämällä ja kuluttaja- ja talousosaamista erilaisin draamaroolein ja leikein. Draamaopettajien ilmentämänä kotitalouden sisältöjä ja tavoitteita voitaisiin myös opettaa erilaisia draamatyötapoja valitsemalla. Myös kaikkien laaja-alaisten tavoitteiden opettaminen olisi mahdollista.

Kotitalouden ja draamakasvatuksen oppimisympäristöksi muodostui positiivinen oppimisympäristö. Sitä  kuvattiin adjektiivein:

Draamakasvatuksen ja kotitalouden yhdistäminen ilmeni myös uusimman opetussuunnitelman mukaisena oppimisena ja opettamisena. Sen avulla voitaisiin opettaa kotitaloutta laajasti ja syvällisesti taito- ja taideaineena. Tutkimukseni mielenkiintoisena johtopäätöksenä pidän sitä, että kotitalousoppiaineessa opettajalla voisi olla hyödyllisenä taitona draamakasvatuksen opettajapätevyys. Kannustankin kotitaloustieteen opiskelijoita miettimään draamakasvatusta sivuaineopintoinaan.

Petra Littunen

Kotitaloutta draaman keinoin- Opettajien näkemyksiä draamakasvatuksesta kotitalouden opetusmenetelmänä

 

 

 

Julkaistu

Etäopetusajan muutokset vapaan sivistystyön kentällä

Tavoitteet ja taustaa
Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata koronapandemian aiheuttaman etäopetusajan muutoksia vapaan sivistystyön kentällä, erityisesti eläkeläisopiskelijoiden näkökulmasta. Päätutkimuskysymys oli seuraava: Mitkä tekijät saavat eläkeläisopiskelijan valitsemaan etä- tai lähiopetuksen. Tutkimuksessa painottuu vapaan sivistystyön adaptoituminen etäopetusaikaan ja sen aiheuttamat muutokset opetuksen kentällä. Kiinnostuksen kohteena ovat aiemmin perinteiseen luokkahuonemalliin tottuneiden eläkeläisopiskelijoiden nyt suosimat opetusmuodot.

Tutkimuksen toteutus
Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisesti. Tutkimus suoritettiin vapaavalintaisella kyselylomakkeella, joka sisälsi sekä avoimia, että monivalintakysymyksiä. Tutkimuksen aineisto koostui eläkeläisopiskelijoiden vastauksista N = 188. Aineistoa analysoitiin sekä sisällönanalyysillä, että numeerisesti.

Tulokset ja johtopäätökset
Tutkimuksessa selvisi, että eläkeläisopiskelijoilla oli hyvin erilaisia näkökulmia hyvästä opetuksesta ja oppimisesta. Eläkeläisopiskelijat eivät ole mieltymyksiltään yhtenäinen homogeeninen ryhmä. Lähiopetusta suosi tutkimusjoukosta vain pieni enemmistö. Lähiopetusta suosivat eläkeläisopiskelijat kokivat lähiopetuksen tärkeäksi sen yhteisöllisyyden vuoksi. Eläkeläisopiskelijoiden vastauksista ilmeni, että opetuksen sosiaalinen merkitys ja pedagoginen puoli ovat tietoteknisiä syitä suurempi osa jättää osallistumatta etäopetukseen.

Lähi- tai etäopetuksen suosiminen ei ole vain yhteydessä yksilön omiin kykyihin, resursseihin ja tukiverkostoon, vaan myös kurssin sisältöön ja substanssiin. Hybridiopetukselle ilmeni kysyntää opiskelijoiden vastauksissa. Sen järjestäminen tulee mitä luultavammin haastamaan vapaan sivistystyön oppilaitoksia. Vapaan sivistystyön rooli tulevaisuudessa on jatkaa avointa, omaehtoista ja tasa-arvoista koulutustarjontaa kaikille.

Hilla Kivelä

Koronapandemian aiheuttaman etäopetusajan muutokset vapaan sivistystyön kentällä – Eläkeläisopiskelijoiden näkökulmasta

Julkaistu

Luokanopettajien kokemuksia uran ensimmäisistä vuosista

Taustaa
Siirtymä opettajankoulutuksesta työelämään voi olla hyvinkin haasteellista aikaa työuran alussa olevalle opettajalle. Uran alkuvaiheessa olevat opettajat kokevat usein epävarmuutta omasta osaamisestaan sekä kyvyttömyyttä toteuttaa opetusta tavoitteiden mukaisesti. Tämän vuoksi opettajien monipuolinen tukeminen työnaloitusvaiheessa on tärkeää. Koska olen kiinnostunut työhyvinvointiin liittyvistä asioista, halusin linkittää kiinnostuksen kohteeni tulevaan tutkielmaani. Päätin lähteä tutkimaan uran alkuvaiheessa olevien luokanopettajien kokemuksia koulun arjesta.

Tutkielmassani tarkastelen sitä, millaiset työyhteisön käytänteet ja koulun arjessa esiintyvät tekijät ovat merkityksellisiä opettajan ammatillisen minäpystyvyyden rakentumisen kannalta. Valitsin tutkielmani aiheeksi opettajien minäpystyvyyden, sillä on havaittu, että opettajien käsitys omasta pystyvyydestä toimia opettajana vaikuttaa niin opettajien työhyvinvointiin kuin opetuksen laatuun ja oppilaiden oppimiseenkin. Tutkielmani tavoitteena oli lisätä ymmärrystä induktiovaiheen kouluyhteisön käytännöistä, jotka tukevat uran alkuvaiheessa olevien opettajien ammatillisen minäpystyvyyden rakentumista. Tiedon avulla koulut voivat kehittää minäpystyvyyden kannalta merkityksellisiä induktiovaiheen toimintatapoja ja käytänteitä tukemaan luokanopettajien työskentelyä uran alkuvaiheessa.

Tulokset
Tutkimustulokset vahvistivat käsitystä siitä, että luokanopettajat hyötyvät monipuolisesta tuesta ja ohjauksesta uran alkuaikoina. Tulokset eivät olleet yllättäviä, sillä monet tutkimustulokset ja tahot ovat tuoneet esille uran alkuvaiheen tuen tärkeyden. Luokanopettajat pitivät etenkin naapuriluokkien kollegoiden sekä rehtorin tukea ja ohjausta tärkeinä oman työnsä kannalta. Työyhteisön tuki edisti luokanopettajien työskentelyä ja vahvisti luokanopettajien kokemaa pystyvyyttä toimia opettajan työssä. Vastaavasti luokanopettajien työskentelyä vaikeuttivat tuen ja ohjauksen puute, etenkin haasteellisissa tilanteissa. Tuen ja ohjauksen puutteellisuus aiheuttivat muun muassa työssäjaksamisen ongelmia, kuormituksen kokemista sekä heikensivät luokanopettajien kokemaa ammatillista pystyvyyttä.

Johtopäätökset
Uran alkuvaiheessa olevien opettajien tukeminen on tärkeää. Suunniteltujen ja virallisten induktio-ohjelmien lisäksi myös arkisissa tilanteissa saatu kollegan apu tai esihenkilön palaute voi olla merkityksellistä. Vaikka induktio-ohjelmia tulee kehittää ja monipuolistaa, on hyvä muistaa, että myös pienillä arkisilla asioilla voi olla suuri merkitys uraansa aloittavalle opettajalle.

-Mari Manninen

Luokanopettajien ammatillinen minäpystyvyyskäsitys, ja koulun arjessa esiintyvät minäpystyvyyskäsitykseen vaikuttavat tekijät

Julkaistu

Eftertraktade företagare och särbehandlande arbetsgivare?

Syfte och bakgrund

Läroböcker är ett centralt verktyg i undervisningen i grundskolan. Läroboken ses också som en legitim källa för information. Därmed finns det ett särskilt intresse att granska vad läroböcker framför som fakta, information och perspektiv. Ett speciellt intresse har jag för ämnet samhällslära, där arbetsliv och arbete starkt behandlas. Syftet med denna studie har varit att belysa hur svenskspråkiga läroböcker i samhällslära för grundskolan i Finland konstruerar arbetsgivare, arbetstagare, anställda och företagare, samt kartlägga vika yrken som uppkommer i läroböckerna. Målet är att synliggöra vilka yrken som uppkommer i materialen, samt hur arbetsgivare, arbetstagare, anställd och företagare skapas genom text, så att lärare kan kritisk reflektera över aktörerna och behandla dessa i sin undervisning.

 

Metoder

Studien utgår från mixed methods, där en kvantitativ kartläggning görs för de yrken som framkommer i läroböckerna. En kritisk diskursanalys görs av specifika meningar var arbetsgivare, arbetstagare, anställda och företagare förekommer. Materialet utgick av sex läroböcker i samhällslära från årskurserna 4 – 6 och 7 – 9. I analysen har jag använt mig av både analysprogrammet Atlas.ti och Excel.

 

Resultat och diskussion

Min första forskningsfrågas resultat visar på att i årskurserna 4 – 6 framkommer det flera yrken i läroböckerna, men de yrken som uppkommer frekvent är de yrken som kan antas förekomma i elevernas vardag, t.ex. lärare, polis och rektor, men också företagare. I årskurserna 7 – 9 framkom det en ännu bredare variation av yrken, där speciellt yrken som beskriver den verkställande och dömande makten framkommer, men också speciellt företagare. Dessa resultat möjliggör att lärare blir medvetena om vilka yrken som framkommer i läroböckerna i samhällslära, och därmed kan via sin undervisning synliggöra yrken som inte framkommer.

I analysen för forskningsfråga två, skapades fyra diskurser: arbetsgivardiskursen, arbetstagardiskursen, anställdas-diskurs och företagardiskursen. Arbetsgivardiskursen är starkt förknippad till anställda och arbetstagare, där arbetsgivaren i många fall måste begränsa arbetsgivarens handlingsutrymme till utsatta krav, där skyldigheter var ett påtagligt tema. Arbetstagardiskursen är starkt förknippad med arbetsgivaren. Diskursen ämnar att vela förbereda arbetstagaren för arbetslivet, där hen skall veta sina rättigheter och vad hen inte behöver gå med på, där arbetstagaren är hen som arbetstagaren måste vara förberedd att möta. Anställdas-diskurs beskrivs förvånansvärt ofta som en bisak, där den anställda blir till en måttstock för att beskriva ett annat fenomen, som t.ex. beskriva ett företags storlek med hjälp av antalet anställda företaget har. De anställda beskrivs också genom olika handlingsförfaranden på arbetsmarknaden. Företagardiskursen beskrivs på ett påtagligt annorlunda sätt än de ovannämnda diskurserna. Det förekommer endast få benämningar om rättigheter och skyldigheter, vilket kunde antyda på mindre begränsningar. Företagare beskrivs mera värdeladdat, där meningarna kan anses påtagligen positiva eller negativa. Beskrivningar av företagsverksamhet och vem som är och kan bli företagare, antyder också på att synliggöra och kanske till och med motivera till att bli företagare.

Resultaten visar att arbetsgivare och företagare beskrivs väldigt olika i läroböckerna i samhällslära, trots att en företagare också kan vara en arbetsgivare. Arbetstagarna, anställda och arbetsgivaren förblir alla väldigt sammankopplade genom rättigheter, skyldigheter och handlingsförfaranden inom arbetslivet. Företagaren framställs mera via instruktioner för att bedriva företagsverksamhet och via positiva och negativa sidor av att vara företagare. Dessa resultat visar på att det är viktigt att granska hurudana diskurser framkommer av olika aktörer  i läroböcker, då läroböckerna ses som en legitim källa för kunskap (se Englund 1999; Selander, 1990). Det är bra för lärare att vara medvetna om hur dessa aktörer framställs i läroböckerna, så att alla parter kan behandlas mångsidigt och kritiskt.

 

Ella Vainio

”Eftertraktade företagare och särbehandlande arbetsgivare? En diskursanalys av svenskspråkiga läroböcker i samhällslära för grundskolan i Finland”

Julkaistu

Matematiikka ja leikki – Luvut ja numerot ensimmäisen luokan oppilaiden omavalintaisissa leikeissä ja peleissä koulupäivän aikana

Tutkimuksen taustaa

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata, millä tavoin luvut ja numerot näyttäytyivät ensimmäisen luokan oppilaiden omavalintaisissa leikeissä ja peleissä koulupäivän aikana. Aiempien tutkimusten mukaan leikki innostaa ja motivoi lasta sekä leikissä on useita oppimiseen myönteisesti vaikuttavia tekijöitä. Aiemmat tutkimukset ovat myös osoittaneet, että alle kouluikäisten lasten vapaaseen leikkiin sisältyy paljon monenlaista matematiikkaa. Matematiikan sisältymistä kouluikäisten lasten leikkiin sen sijaan lienee tutkittu vähän. Tämä on mahdollisesti ensimmäinen tutkimus, joka tutkii lukujen ja numeroiden ilmenemistä ensimmäisen luokan oppilaiden omavalintaisissa leikeissä ja peleissä. Lapsilla on paljon ja hyvin erilaista matemaattista osaamista jo ennen koulun alkua. Matematiikan oppiminen koulussa rakentuu tämän aiemman osaamisen päälle. Perusopetuksen opetussuunnitelma ohjaa ottamaan tämän osaamisen ja lasten omat kiinnostuksen kohteet opetuksen lähtökohdaksi. (POPS, 2014) Tulevana luokanopettajana halusin ymmärtää paremmin, miten oppilaiden omia leikkejä ja kiinnostuksen kohteita sekä leikillisyyttä voisi huomioida matematiikan opetuksessa koulussa. Lukukäsite on ensimmäisen luokan matematiikan keskeistä sisältöä. Sen vuoksi valitsin matematiikan eri sisällöistä luvut ja numerot leikeissä ja peleissä tarkastelun kohteeksi tutkimuksessa.

Tutkimuksen toteutus

Toteutin tutkimuksen kohdistettuna etnografiana. Aineistonkeruumenetelminä käytin etnografialle tyypillisiä tutkimusmenetelmiä, osallistuvaa havainnointia ja keskusteluja oppilaiden kanssa. Tutkimusaineisto kerättiin viiden viikon aikana yhden Keski-Uusimaalaisen yhdysluokan oppilailta. Luokalla oli yhteensä 26 oppilasta, joista kahdeksan oli esiopetuksessa, kymmenen ensimmäisen ja kahdeksan toisen luokan oppilaita. Tutkimuksessa hyödynnettiin tutkimusaineistoa vain ensimmäisen luokan oppilaiden osalta. Aineiston analyysissa käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.

Tulokset ja johtopäätökset

Tässä tutkimuksessa saatujen tutkimustulosten mukaan ensimmäisen luokan oppilaiden omavalintaisiin leikkeihin ja peleihin sisältyi lukuja ja numeroita. Ne ilmenivät leikeissä ja peleissä monin tavoin. Ensimmäisen luokan oppilaat leikkivät lukuja ja numeroita sisältäviä leikkejä välitunneilla, mutta myös välituntien ulkopuolella. Leikit erosivat toisistaan melko paljon. Lukujen ja numeroiden merkitys oli eri leikeissä erilainen. Leikeissä esiintyi neljää leikki- / aktiviteettityyppiä: muut sääntöleikit ryhmässä (liikuntaleikit), pöytäpelit, keskustelut ja juonellinen- /sosiodramaattinen leikki. Oppilaiden leikeissä ja peleissä esiintyivät useimmin Pokémon-kortit, hippaleikki ja kieppuminen tangossa (lihapullaleikki). Muita lukuja ja numeroita sisältäviä leikkejä olivat Supertyttö- ja kotileikki kiipeilytelineessä, lattia on laavaa- ja piiloleikki, Muuttuva labyrintti- peli sekä ruokailutilanteisiin sisältynyt lasileikki. Brawl Stars-kännykkäpeli ja Pokémonit esiintyivät oppilaiden välisissä keskusteluissa usein. Luvut ja numerot ilmenivät ensimmäisen luokan oppilaiden omavalintaisissa leikeissä tai peleissä laskemisena yksitellen, lukujen luettelemisena enintään kahteenkymmeneen saakka, lukujen tunnistamisena tai vertailuna, yhteen- ja vähennys- sekä kertolaskuina. Suurempia lukuja oppilaat käyttivät pelatessaan Pokémon-korteilla. Tässä tutkimuksessa saatua tietoa oppilaiden lukuja ja numeroita sisältävistä leikeistä peleistä voisi hyödyntää koulun matematiikan tunnilla esimerkiksi luomalla laskutarinoita, jotka sisältävät Pokémon-korttipeliin tai Brawl Stars-kännykkäpeliin liittyviä hahmoja sekä pelien tapahtumia. Pokémon- korttipeliin sisältyi yhteen-, vähennys- ja kertolaskua, joita voisi sisällyttää myös koulun matematiikan opetukseen. Olisi mielenkiintoista tutkia aihetta lisää laajemmin ja selvittää löytyykö joitakin yleistettäviä piirteitä, jotka ovat ominaisia lukujen ja numeroiden esiintymiselle ensimmäisen luokan oppilaiden omavalintaisissa leikeissä ja peleissä.

Kati Loitokari

Julkaistu

Perinteet kuluttajien ruoan valmistuksessa ja valinnoissa

Tausta

Ruoan valinta ja ruokailu ovat osa päivittäisiä kotitalouden toimintoja. Ruoan valinta on monivaiheista ja siihen liittyy monia erilaisia mahdollisuuksia. Kuluttajien ruoan valintoihin liittyykin oleellisesti arvot. Nostalgiaan perustuva ruoan kuluttaminen on kasvussa. Erityisesti suomalainen itsetekemisen perinne ruoanvalmistuksessa nousi esiin keväällä 2020 koronapandemian rajoitteiden lukitessa ihmiset koteihinsa. Suomalainen ruokaperinne on perustunut itsetekemisen lisäksi kulttuurille ominaisiin raaka-aineisiin ja valmistustapoihin. Ruokaperinteet ja ruoanvalmistustaidot ovat siirtyneet aikojen saatossa sukupolvelta toiselle. Ruokakulttuuri on kuitenkin jatkuvassa muutoksessa. Teollistumisen myötä ruokia ei ole ollut välttämätöntä valmistaa itse, sillä valmiin ruoan valikoima on laaja. Suomalainen itsetekemisen kulttuuri on ollut kuitenkin vahva ja itse valmistetut ateriat nähdään aitona ruokana.  Lähdinkin tutkimaan, millä tavalla suomalaiset ruokaperinteet näyttäytyvät kuluttajien modernissa arjessa.

 Toteutus

Tutkimuksessa haettiin vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin:

  1. Millä tavalla suomalaiset perinteet näyttäytyvät kuluttajien ruoan valinnassa ja valmistuksessa?
  2. Mitä suomalaisten ruokaperinteiden ylläpitäminen merkitsee kuluttajille?

Tutkimuskohteena oli henkilöt, jotka valmistavat kotona pääosan aterioistaan ja tutkittavien hankinnassa hyödynnettiin lumipallomenetelmää. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluin kymmeneltä ihmiseltä, jotka pitivät myös ennen haastatteluja kolme päivää ruokapäiväkirjaa.  Tutkittavat henkilöt olivat 24–41-vuotiaita.

Tulokset ja johtopäätökset

Suomalaiset perinteet näyttäytyivät raaka-aineiden valintana, perinneruokien nauttimisena sekä haluna valmistaa ateriat kotona sekä haluna valmistaa erilaisia ruokatuotteiden itse kaupasta ostamisen sijaan.

Kuluttajat nauttivat ruoanvalmistuksesta ja he olivat valmiita käyttämään vapaa-aikaansa ruoan valmistamiseen eli itse tekemiseen. He halusivat päättää sen, mitä ateria tai ruoka-annos sisältää ja he kokivat että itsetekemällä saavat makumieltymystensä mukaista ruokaa. Taloudellisuus ja ruoan terveellisyys sekä ekologiset näkökulmat lisäsivät myös ruoan ja ruokatuotteiden itsetekemistä.  Itsetekeminen vaatii kuitenkin erilaisia resursseja, minkä vuoksi kuluttajat eivät ole halukkaita valmistamaan kaikkea ruokaa raaka-aineista lähtien, vaan hyödyntävät myös valmistuotteita tilannekohtaisesti.

Koronapandemian myötä kuluttajat valmistivat enemmän itse kotona aterioita. Lisäksi koronapandemia  lisäsi erilaisten ruokatuotteiden itse tekemistä. Kuluttajat olivat innostuneet kehittämään omia ruoanvalmistustaitojaan kokeilemalla esimerkiksi hapanjuurileivontaa tai pastan itse valmistamista.

Perinneruoat ovat lohturuokaa ja niihin liittyy muistoja omasta lapsuudesta. Nostalgian siivittämänä haluttiin myös itse toimia ruokaperinteiden jatkajana. Perinneruoat ovat  kuitenkin muutoksessa kansainvälistymisen ja kasvisruokailun myötä.

Rosa-Maria Laitinen

”Sil on enemmän merkitystä minulle sillä vanhalla suomalaisella perinneruoalla” – Perinteet kuluttajien ruoan valmistuksessa ja valinnoissa

 

Julkaistu

Ympäristöopin oppikirjojen diskurssit seksuaalisuudesta ja sukupuolesta

Tausta             Opettajien taidot tasa-arvoisen seksuaalikasvatuksen ovat olleet puutteelliset muun muassa koulutuksen vähäisyyden takia. Seksuaalikasvatuksen pitäisi antaa eväitä seksuaaliseen hyvinvointiin ja sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten tarkasteluun, mutta seksuaalikasvatuksessa on sen sijaan tyypillisesti korostettu heteroydinperheen käsitettä, ja unohdettu esimerkiksi nautinnon käsite kokonaan. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvat oppilaat voivat uusimpien kouluterveyskyselyiden valossa huonosti, ja koululla on parantamisen varaa ollakseen hyvä ja turvallinen tila sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluville lapsille ja nuorille.

Seksuaalikasvatus ei ole aiheena yksinkertainen, ja moni opettaja saattaa kokea seksuaalikasvatuksen toteuttamisen vaikeaksi. Esimerkiksi luokanopettajien tiedetään yleisesti työssään tukeutuvan oppimateriaaleihin paljon. Kiinnostukseni heräsi luokissa käytettäviin oppimateriaaleihin – Kun seksuaalikasvatus koetaan aiheena vaikeaksi, on oppikirjoilla sen toteuttamisessa todennäköisesti iso rooli. Lähdin tutkielmassani tarkastelemaan, millaisia diskursseja ympäristöopin oppikirjojen seksuaalikasvatuksen osiot rakentavat seksuaalisuuden ja sukupuolen teemoista.

Toteutus          Tarkastelin tutkimuksessani Pisara ja Tutkimusmatka 3–6-digioppikirjojen seksuaalikasvatuksen osioita. Oppikirjat sain käyttööni ottamalla yhteyttä kirjojen kustantamoihin Sanoma Pro:hon ja Otavaan, kun kerroin tarvitsevani oppikirjoja seksuaalikasvatusta käsittelevässä pro gradussani. Tutkimuskysymykseni olivat:

1. Millaisia diskursseja ympäristöopin oppikirjojen seksuaalikasvatuksen osiot rakentavat sukupuolesta?
2. Millaisia diskursseja ympäristöopin oppikirjojen seksuaalikasvatukset osiot rakentavat seksuaalisuudesta?

Tutkimukseni metodina oli kriittinen diskurssianalyysi. Diskurssianalyysi-metodiin kuuluu keskeisenä ymmärrys siitä, että käyttämämme kieli rakentaa, muokkaa ja ylläpitää maailmaa ja käsityksiämme kaikesta, ja että kielen ja todellisuuden välille ei voida vetää rajaa, vaan ne ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Diskurssianalyysi tarkastelee siis käytettyä kieltä läheisesti, ja pyrkii katsomaan sen taakse ymmärtääkseen sen merkitykset ja vuorostaan seuraukset. Kriittisessä diskurssianalyysissa tarkastellaan erityisesti valtasuhteita ja niiden merkitystä ja sitä, miten kielenkäytön avulla ylläpidetään ja rakennetaan valtasuhteita, joissa jotkut tahot ovat alisteisessa asemassa.

Tulokset          Tutkimukseni tulos oli, että Pisara ja Tutkimusmatka 3–6-oppikirjat rakensivat sukupuolesta binääristä diskurssia sekä kehitysbiologiaa korostavaa diskurssia. Binäärisellä diskurssilla tarkoitan, että oppikirjat kuvasivat sukupuolta selkeästi kaksijakoisena käsitteenä, johon liittyy vain mies ja nainen, ja heille yksiselitteisesti kuuluvat sukuelimet ja fyysiset ja hormonaaliset piirteet. Kehitysbiologisella diskurssilla tarkoitan, että sukupuolta käsiteltiin näkökulmasta, joka korostaa sukusolusta aikuiseksi kasvamista ja luonnontieteellisiä seikkoja käytännön elämän sijaan. Toinen tutkimukseni tulos oli, että oppikirjat rakensivat seksuaalisuudesta lisääntymiskeskeistä diskurssia sekä heteronormatiivista diskurssia. Lisääntymiskeskeisellä diskurssilla tarkoitan, että oppikirjoissa seksuaalisuus kuvattiin pitkälti miehen ja naisen välistä yhdyntää korostaen suvunjatkamisen näkökulmasta. Heteronormatiivisella diskurssilla tarkoitan, että kirjoista välittyi oletus siitä, että kaikki ihmiset ovat heteroita.

Oppikirjojen diskurssit sukupuolesta ja seksuaalisuudesta olivat tiiviisti yhteydessä myös toisiinsa. Kaikissa diskursseissa luonnontieteet olivat erityisen korostettuna, ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta sukupuolesta ja seksuaalisuudesta korostettiin keskiarvoistavaa ja normatiivista näkökulmaa.

Johtopäätös    On ymmärrettävää, että ympäristöoppi-oppiaineessa korostuu luonnontieteellinen näkökulma. Olisi kuitenkin tärkeää, että myös muunlaiset näkökulmat tulisivat oppikirjoista ilmi. On myös huomioitava, että esimerkiksi jyrkän luonnontieteellisestäkään näkökulmasta ei esimerkiksi sukupuoli ole vain kaksijakoinen. Vallitsevat normit määrittävät meille sen, millaiset ihmisyyden muodot nähdään mahdollisina. Kun seksuaalikasvatus korostaa lähinnä binääristä sukupuolijakaumaa, lisääntymistä ja kehitysbiologiaa sekä vahvistaa heteronormia, (eli ajatusta siitä, että heterous olisi muita luonnollisempi ja toivotumpi seksuaalinen suuntaus), on jotain jätetty pois.

Oppikirjojen parissa toimii oppilaita ja opettajia, jotka eivät mahdu kaskijakoiseen sukupuolijakaumaan, tai jotka eivät ole seksuaaliselta suuntautumiseltaan heteroita. Kukaan ei voi myöskään tietää, miten oma seksuaalinen suuntaus tai sukupuoli-identiteetti kehittyy elämän aikana, ja vaikka itse ei kuuluisi sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön, on elämässä todennäköisesti nyt tai tulevaisuudessa läheisiä, vertaisia ja perheenjäseniä, jotka vähemmistöihin kuuluvat. Ei ole yhdentekevää, millaista diskurssia oppikirjat rakentavat.

Emilia Korenius – ”Sukupuolen ja seksuaalisuuden diskurssit alakoulun ympäristöopin oppikirjoissa”

Julkaistu

”Kolmas kierros” tutkimus kierrätysmateriaalin käytöstä osallistavassa vaatesuunnittelussa

”Kolmas kierros” tutkimus kierrätysmateriaalin käytöstä osallistavassa vaatesuunnittelussa

Tämä käsityötieteen pro gradu -tutkielma oli käyttäjälähtöinen kehittämistutkimus, jonka tavoitteena oli kehittää parivuoteen pellava pussilakanasta valmistetusta häämekosta ja sen valmistamisesta jäljelle jääneestä kankaasta uusiovaatteita osallistavan suunnittelun menetelmin. Tutkimus eteni Lambin ja Kallallin (1992) kehittämän vaatesuunnittelun FEA-mallin mukaisesti, jossa huomioidaan käyttäjän toiveet ja tarpeet ja vaatteiden suunnittelua ohjaavat toimivuus, ilmaisevuus ja esteettiset ominaisuudet. Tutkimuksen teoreettisen taustan muodostavat edellä mainitun, FEA-mallin lisäksi, Niinimäen ja Koskisen (2011) vaatteiden emotionaalinen merkitys käyttäjälle, kestävä kehitys ja hidas muoti sekä materiaalin merkitys.

Aiemmat tutkimukset ovat käsitelleet erilaisten vaatteiden suunnittelua ottaen huomioon käyttäjän erityisiä tarpeita, mutta tutkimusta uusiovaatteiden valmistamisesta rajallisesta määrästä kierrätettyä materiaalia ei ole tutkittu. Tutkimuskysymyksinä ovat ”mitkä ovat käyttäjän toiveet, tarpeet ja odotukset häämekon uudelle muodonannolle” ja ”mitkä ovat käyttäjänlähtöiset suunnittelukriteerit toimiville, ilmaisullisille ja esteettisille vaatteille, jotka kierrätysmateriaalista valmistetaan” sekä ”vastaavatko uudet vaatteet suunnittelukriteereitä käyttäjäkokemuksen perusteella”. Käyttäjätietoa kerättiin haastattelemalla ja saatu aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä, jonka tulokset toimivat suunnittelukriteereinä prototyyppien sekä valmiiden vaatteiden iteratiivisissa arviointihaastatteluissa.

Osallistava suunnitteluprosessi koostui Mattelmäen (2006) luotainmenetelmän avulla muodostetuista luotaintehtävistä, käyttäjän lempivaatteiden kuvakollaasista, vaateluonnoksesta sekä prototyypeistä. Tutkimuksessa haastateltiin yhtä käyttäjää kolmena haastattelukertana. Tulokset osoittivat, että käyttäjän toiveet, tarpeet ja odotukset täyttyivät pääosin valmistuneissa uusiovaatteissa. Käyttäjän toiveena oli sisällyttää myös muisto menneistä häistä vaatteeseen. Mittatilaustyönä tehdyt uusiovaatteet istuivat hänelle. Pellava vaatteiden käyttöä kaikkina vuodenaikoina saatiin lisättyä idealla kerrospukeutumisesta, joka otettiin huomioon vaatteiden väljyydessä.

Saala Lehtisaari-Pousar 2022

Julkaistu

Erfarenheter utifrån en ny studievardag – En kvantitativ studie om svenskspråkiga studenters lärande i förhållande till lärmiljön innan och under coronapandemin

I snart två år har högskolestudenter på flera håll i världen studerat på distans. Under två år har nya studenter börjat sina studier utan att ens träffat sina medstudenter eller lärare ansikte mot ansikte. Coronapandemin har försvårat mångas vardag och det kändes därför viktigt för mig att titta närmare på hur situationen egentligen sett ut.

Målet med denna forskning blev därför att ta fram kunskap om hur studenternas egenförmåga, uppfattning och lärmiljö och upplevelse av studierelaterad utbrändhet sett ut under coronapandemin i jämförelse med innan pandemin. Därtill tittade studien på hur studenternas studieframgång påverkats av coronapandemin.

Metoden i denna forskning är kvantitativ och data samlades in med hjälp av den elektroniska HowULearn enkäten, administrerad av Centret för universitetspedagogik (HYPE). Samplet i studien bestod av svenskspråkiga studenter från pedagogiska fakulteten och Svenska social- och kommunalhögskolan. Under våren 2018, 2019, 2020 och 2021 samlades data in. För att kunna jämföra situationerna delades det insamlade data sedan in i två olika grupper: innan coronapandemin, 2018–2019 där 207 studenter deltog och under pandemin, 2020–2021 där 166 studenter deltog. Fastän samplet bestod av studenter från olika inriktningar behandlades samplet som en helhet. Med hjälp av statistikprogrammet SPSS analyserades sedan det insamlade materialet.

Resultaten visade på att studenterna upplevt coronapandemin som både medgörlig och utmanande. I resultaten framgick att studenterna upplevt undervisningen och lärmiljön som fungerande och att responsen från lärarna fungerat över förväntan. Möjligheterna till samarbete ansågs vara sämre under coronapandemin, på grund av avsaknaden av det sociala stödet och svårigheterna i att skapa diskussioner. På grund av ökade bekymmer kring studieangelägenheter och känslan av otillräcklighet, visade resultaten också på att den emotionella utmattningen bland studenterna ökat. Vidare sågs studenternas studieframgång innan coronapandemin påverkats av flertalet faktorer, till exempel studietekniken, samarbetet och den emotionella utmattningen. Däremot visade sig studenternas studieframgång under coronapandemin påverkats av endast svårigheter i lärandet och cynism, vilket speglar distansundervisningens begränsande effekter.

Jag hoppas studien kan inspirera beslutsfattare och universitetspersonal till att beakta studenternas välbefinnande och inse vikten av det sociala stödet och sociala relationerna som behövs i undervisningen för att studenterna ska orka vara engagerade. Kanske kan studien också hjälpa de mest ensamma och utmattade studenterna att känna sig lite mindre ensamma.

Ellinor Lindholm 2022