Koin rehtoreiden työhyvinvoinnin tutkimisen Covid-19-pandemian aikana tärkeäksi, sillä aikaisemmat tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että pandemian vuoksi lisääntyneet työn vaatimukset ovat vaikuttaneet negatiivisesti rehtoreiden työhyvinvointiin. Työn vaatimusten lisääntyminen liittyy erityisesti rehtoreiden keskeiseen rooliin kouluarjen johtamisessa kriisitilanteessa, sillä heidän vastuullaan on ollut niin opettajien kuin oppilaiden ohjaaminen ennakoimattomassa ympäristössä sekä turvallisen työskentely- ja opiskeluympäristön varmistaminen opettajille ja oppilaille. Suomessa pandemian tuomat vaatimukset rehtoreille ovat konkreettisesti näyttäytyneet keväällä 2020 noin kahden kuukauden etäopetusjaksona sekä sen jälkeen jatkuvana valmiutena reagoida muuttuviin tilanteisiin, joita pitkittynyt pandemiatilanne on viimeisen kahden vuoden aikana tuonut mukanaan.
Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa suomalaisten rehtoreiden työhyvinvointiprofiileja työinnon ja työuupumuksen suhteen Covid-19-pandemian aikana keväällä 2021. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten tunnistetut työhyvinvointiprofiilit eroavat rehtoreiden työn vaatimusten ja voimavarojen suhteen. Työn vaatimuksina tarkastelin Covid-19-kriisin ja Covid-19-rajoitusten purkamisen onnistumisen aiheuttamaa stressiä, ja työn voimavaroina sen sijaan resilienssiä ja palvelevaa johtajuutta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytin työn vaatimukset ja voimavarat -mallia.
Miten toteutin tutkimuksen? Tutkimuksessa käytetty aineisto oli osa rehtoribarometria ja se oli kerätty keväällä 2021. Sähköinen kysely oli lähetetty kaikille Suomen rehtoreille (n. 1200 rehtoria) Opetushallituksen ja Suomen Rehtorit ry:n toimesta. Aineistossa oli yhteensä N = 526 vastaajaa, joista naisia oli 59 %. Työhyvinvointiprofiilit muodostin kaksivaiheisella klusterianalyysillä, ja profiilien välisiä eroja työn vaatimusten ja voimavarojen suhteen tutkitin Kruskal-Wallis H -testillä.
Minkälaisia tuloksia sain? Aineistosta tunnistin kolme työhyvinvointiprofiilia; innostuneet (35 %), uupumisriskissä olevat (45 %) ja uupuneet (20 %) rehtorit. Uupuneet ja uupumisriskissä olevat rehtorit kokivat enemmän Covid-19-kriisin ja Covid-19-rajoitusten purkamisen aiheuttamaa stressiä kuin innostuneet rehtorit. Työn voimavarojen osalta työhyvinvointiprofiilit erosivat niin, että innostuneet rehtorit raportoivat eniten resilienssiä sekä kokivat oman johtamistyylinsä vastaavan eniten palvelevaa johtajuutta, kun verrattiin uupumisriskissä oleviin ja uupuneisiin rehtoreihin. Tulokset osoittivat, että yli puolet rehtoreista (65 %) kuuluivat uupumusryhmiin, mikä on erittäin huolestuttavaa.
Mitä tuloksista tulisi jäädä mieleen? Tutkimuksen tärkein tulos oli rehtoreiden työhyvinvoinnin merkittävä heikentyminen Covid-19-pandemian aikana, jonka kehittäminen vaatii konkreettisia tukitoimenpiteitä. Tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää pyrkiä antamaan rehtoreille enemmän työkaluja yllättäviin tilanteisiin reagoimiseen, sillä voidaan olettaa, että odottamattomia tilanteita tulee jatkossa enemmän maailman muuttuessa yhä ennakoimattomammaksi. Kun jatkossa tehdään töitä rehtoreiden paremman työhyvinvoinnin eteen, on kiinnitettävä laajemmin huomio rehtoreiden henkilökohtaisiin voimavaroihin. Rehtorit voivat vain tiettyyn pisteeseen vaikuttaa työn vaatimuksiin ja erityisesti tämän pandemian kaltaisissa tilanteissa vaikuttamismahdollisuudet työn vaatimuksiin ovat olleet rajalliset. Se, mihin rehtorit voivat sen sijaan vaikuttaa, ovat heidän henkilökohtaiset voimavaransa, joiden tiedetään voivan vähentävän työn vaatimusten negatiivisia vaikutuksia. Myös tämän tutkimuksen tulokset osoittivat resilienssin myönteisen yhteyden työintoon ja negatiivisen yhteyden uupumisoireisiin.
Sally Tähkälä
Rehtoreiden työhyvinvointiprofiilit Covid-19-pandemian aikana –Vaatimukset ja voimavarat -malli