Ajankohtaisen aiheen tutkimus vaatii kriittistä tarkastelua
Lasten ja nuorten digitaalisen median käyttö on kiinnostava, ajankohtainen ja mielipiteitä herättävä teema. Se on yleinen aihe julkisessa keskustelussa esimerkiksi mediassa ja moni on varmasti törmännyt keskusteluihin siitä myös sosiaalisissa tilanteissa vapaa-ajallaan. Digitaalinen media on hyvin nopeasti kehittynyt ilmiö ja sen laaja-asteisen käytön vuoksi teema on lähes kaikille henkilökohtainen. Teemaan liittyvä kiinnostus näkyy myös sen tutkimuksessa. Digitaalisen median käyttö on yleisestikin hyvin suosittu tutkimusteema. Tutkimuskentän sisällä on kuitenkin tunnistettu useita tutkimuksellisia kehityskohteita, kuten esimerkiksi tunne- ja arvolatautuneisuus sekä menetelmälliset haasteet. Lapset ja nuoret muodostavat erityisen digitaalisen median käyttäjäryhmän ja heihin liitetään monenlaisia oletuksia esimerkiksi heidän digitaidoistaan ja digitaalisen median käytön vaikutuksista. Esimerkiksi diginatiivi-käsitettä kuulee käytettävän edelleen usein, vaikka sen väitteet on kumottu empiiristen tutkimusten avulla kauan sitten. Näiden ryhmien digitaalisen median käyttöön liittyy paljon huolestuneisuutta, kannanottoja ja erilaisia suosituksia. Tutkimusta tehdään runsaasti, mutta millaista se on ja mitkä teemat siinä korostuvat?
Näistä lähtökohdista kiinnostuin syventymään lasten ja nuorten digitaalisen median käytöstä tehtyyn tutkimukseen. Rajasin aiheen suomalaisia lapsia ja nuoria koskevaan tuoreeseen tutkimukseen. Aineistona oli 119 tutkimusartikkelia. Viitekehykseksi valitsin metatieteen, joka on tiivistetysti tieteen tekemistä tieteestä. Pro gradu-tutkielmani tutkimuskysymyksiksi muotoituivat seuraavat: 1) Millä tavoin suomalaisten lasten ja nuorten digitaalisen median käyttöä on tutkittu vuosina 2015–2020? ja 2) Mitkä teemat ja aiheet korostuvat digitaalisen median käyttöä koskevassa tutkimuksessa?
Tuloksissa nousivat esiin tutkimuksen menetelmälliset haasteet ja huolidiskurssi
Suomalaisten lasten ja nuorten digitaalisen median käytön tutkimuksen määrä on kasvanut viime vuosina, mutta sen laadun suhteen paikannettiin useita kehityskohteita. Kiinnostava tutkimustulos olikin se, että analyysista nousseet kehityskohteet olivat yhteneväisiä aikaisemman tutkimuskirjallisuuden kanssa. Toisin sanoen tutkimuskentän sisällä on jo tunnistettu alan yleisiä haasteita. Toivon tämän johtavan siihen, että tutkimuksen laatu kehittyy tulevaisuudessa.
Luokittelin tutkimusartikkeliaineistoa ja analysoin tuloksia metatieteen keinoin. Suomalaisten lasten ja nuorten digitaalisen median käytön tutkimuksista vuosilta 2015-2020 nousi esiin monia kiinnostavia painotuksia. Tutkimusten määrä nousi, määrälliset tutkimusmenetelmät olivat yleisimpiä kuin laadulliset ja tutkittavien ikäryhmissä oli selkeitä painotuksia. Aineistojen osalta korostuivat itsearviointiaineistot ja mukavuusotokset. Avoimen tieteen käytännöt (kuten kaikille avoin julkaiseminen) olivat harvinaisia. Yleisin tutkimusteema oli digitaalisen median käyttö yleisesti, joka havainnollistaa ilmiön ja käytettyjen käsitteiden laajuutta. Tuloksissa korostui myös tutkimuksen huolikeskeisyys, mikä näkyi tutkimusteemoissa digitaalisen median käyttöön liittyvät uhat sekä ongelmallinen mediankäyttö.
Tarkastelemalla tutkimuksen painotuksia nostin samalla esiin sen aukkoja, eli vähemmän tutkittuja piirteitä ja teemoja. Vaikka kyseessä on yleinen tutkimusteema, niin se ei tarkoita sitä, että sitä olisi jo tutkittu ja tarkasteltu eri puolilta. On tärkeää kiinnittää huomiota myös niihin aiheisiin, joista ei vielä tiedetä niin paljon. Lisäksi on tärkeää keskittyä tutkimuksen laatuun, sillä se on reitti tämän ilmiön kokonaisvaltaisempaan ymmärtämiseen. Suomalaisten lasten ja nuorten digitaalisen median tutkimus on yhteiskunnallisesti hyvin tärkeä ilmiö, jonka vuoksi sitä on tärkeää tutkia. Digitaalista mediaa käytetään paljon ja laadukas tutkimustieto on avain kyseisen ilmiön aitoon ymmärtämiseen.
Henriikka Vaittinen
Huolipuhetta ja diginatiiveja. Suomalaisten lasten ja nuorten digitaalisen median käytön tutkimus vuosilta 2015–2020.