Tutkimustehtävän ajankohtaisuus
Käyttäytymiseen liittyvät teemat puhuttavat paljon kasvatusalalla työskenteleviä. Esimerkiksi suomalaisessa koulutusjärjestelmässä, jossa opettajakunta on korkeasti koulutettua ja oppimistulokset hyviä, on runsaasti akateemisia vahvuuksia. Kuitenkin työrauhan ylläpitäminen vaikuttaa olevan eräs sen heikkouksista. Häiriöihin puuttumisen koetaan vievän opettajan huomiota muulta ryhmältä ja aikaa opetustyötä.
Toisinaan suhtautuminen luokan työrauhaa häiritseviin oppilaisiin on kielteistä. Esimerkiksi Suomalaiset opettajat ovat tutkimuksen mukaan saksalaisia kollegojaan haluttomampia ottamaan omaan luokkaansa oppilaita, joilla on tarkkaavuuden tai käyttäytymisen haasteita. Vaikka erityisoppilaiden inklusiivista, eli yleisopetuksen ryhmässä tapahtuvaa, opetusta kohtaan ovat suomalaisten opettajien asenteet yleisellä tasolla myönteisempiä, kuin saksalaisten kollegoidensa, ei häiritsevästi käyttäytyvää oppilasta haluta ottaa omalle vastuulle. Myös muualla maailmassa toteutetut tutkimukset paljastavat opettajien suhtautuvan varauksella erityisesti oppilaisiin, joilla voidaan sanoa olevan sosiaalisiin taitoihin, tunne-elämään tai käyttäytymisen liittyviä haasteita.
Systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Pro Gradu -tutkielmassani tarkastelen 11–18 -vuotiaille oppilaille kohdennettuja käyttäytymisen tuen interventioita aiemmin julkaistujen tutkimusraporttien avulla. Rajaan näkökulmani oppilaisiin, joilla on käyttäytymiseen liittyviä haasteita kouluarjessaan. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa enemmän tietoa siitä, minkälaiset interventiot auttavat oppilaita, joilla koulunkäyntiin yhdistyy jo ennestään jonkinlaista oppimiseen tai itsesäätelyyn liittyvää problematiikkaa.
Tutkimus toteutettiin niin sanottuna systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tietokannoista haetuille artikkeleille tehtiin tutkimukseni ensimmäisessä vaiheessa raporttien perustella tutkimuksen laadun arviointi. Tutkimuksessani kysyttiin, minkälaisiin tekijöihin koulussa toteutetuilla käyttäytymisen interventioilla on pyritty vaikuttamaan. Vastausta kysymykseen haettiin analysoimalla laadunarvioinnin läpäisseitä artikkeleita biopsykososiaaliseksi malliksi kutsutun teorian valossa. Kyseisessä mallissa korostetaan oppilaan toimintaan vaikuttavien tekijöiden kokonaisvaltaista huomioimista, kun hänen koulukäyttäytymisensä haasteisiin pyritään löytämään ratkaisuja.
Tutkimuksen tulokset
Analyysin tulosten mukaan neljässä tutkimuksessa käytettiin oppilaan tilanteen kokonaisvaltaista arviointia intervention suunnittelun tukena. Kahdessa tutkimuksista arviointia ei käytetty suunnitteluun, mutta sitä hyödynnettiin tulosten tulkitsemisessa. Muissa tutkimuksissa arviointia ei suoritettu. Kun arviointia ei tehdä osana intervention suunnittelua, intervention tavoitteena on käyttäytymiseen vaikuttaminen. Kun taas suunnittelussa hyödynnetään biopsykososiaalista näkökulmaa, tavoitteena on vaikuttaa tekijöihin, jotka johtavat käyttäytymiseen liittyviin haasteisiin oppilaan kouluarjessa, ja helpottaa haasteita sitä kautta.
Vaikka oppilaan tilanteen kokonaisvaltaisen huomioimisen on todettu olevan tärkeä osa käyttäytymisen intervention suunnittelua, että vain neljässä aineistoni artikkelissa hyödynnettiin käyttäytymisen arviointia intervention suunnittelun pohjana. Syynä siihen, että interventiota ei toteuteta yksilöllisen suunnittelun kautta voi olla oppilaan käyttäytymiseen liittyvien haasteiden muoto. Mikäli haasteet eivät esimerkiksi vai-kuta kyseisen oppilaan koulumenestykseen, tai tilanteen ei katsota olevan vakava, voidaan tuki kohdistaa useampaan oppilaaseen kerrallaan, jolloin intervention yksilöllisyys ei ole välttämätöntä. Kuitenkin myös muissa, kun aineistoni käyttäytymisen arviointiin perustuvissa interventioissa, oppilaiden käyttäytymiseen liittyvät haasteet vaikuttivat merkittäville. Nuo haasteet heijastuivat sekä heidän oman opiskelunsa ja kehityksensä, että muihinkin kouluyhteisön jäseniin. Tutkimukseni mukaan useiden interventioiden kohteena on käyttäytymisen muuttaminen, eikä käyttäytymisen taustalla vaikuttavia tekijöitä syystä tai toisesta huomioida. Tällöin on vaarana, että käyttäytymisen muutos on ulkoisen motivaation aikaansaamaa, eivätkä saavutetut tulokset jää pysyviksi. Tarkastelemalla tilannetta kokonaisvaltaisesti edistettäisiin nuoren taitoja säädellä omaa toimintaansa, ja tuettaisiin hänen edellytyksiään oppia hallitsemaan käyttäytymistään myös tulevaisuudessa.
Marjaana Jäkkö