Lapsiperhearjen kasvattava vuorovaikutus yhdessä tekemisen kontekstissa

Lasten ja vanhempien yhdessä vietetyn ajan on todettu vähentyneen ja kasvatusvastuun siirtyneen yhä enemmän päivähoidolle. Lapsiperheiden arki koetaan kiireiseksi ja yhteisen ajan puutetta saatetaan korvata niin sanotulla ”laatuajalla”, jolloin yhdessäolo aika tiivistetään ja sen tavoitteena on tarjota lapselle elämyksiä. Lapset kuitenkin kaipaisivat eniten ihan tavallista ja turvallista arkea, jossa omat vanhemmat ovat toiminnassa läsnä. Lapsiperheen arjen vuorovaikutus on näin ollen tutkimusaiheena ajankohtainen.

 

Tutkimuksen toteutus

 

Tutkimuksessani tarkasteltiin alle kouluikäisten lasten ja vanhempien arjen yhdessä tekemisen kautta sitä, millaisia välittämisen ilmapiirin ominaisuuksia sekä vanhempien kasvatustietoisuuden piirteitä vuorovaikutuksessa ilmenee. Välittämisen ilmapiiri kuvaa lapsiperheen arjen ihanteellista ilmapiiriä, jonka tulisi olla vuorovaikutuksen tavoitteena. Se ilmentää kodin tunneilmastoa, joka määrittyy perheenjäsenten välisessä vuorovaikutuksessa. Valtaosa perheen vuorovaikutuksesta tapahtuu kodissa, käytännöllisen toiminnan äärellä ja vuorovaikutuksen sävyllä ja kodissa vallitsevalla ilmapiirillä on merkitystä siihen, onko kodissa hyvä kasvaa. (Haverinen & Martikainen, 2004.)

 

Tutkimuksessa tarkasteltiin lisäksi sitä, millaisena vanhempien kasvatustietoisuus ilmentyy kodin arjen yhdessä tekemisen kontekstissa. Kasvatustietoisuudella tarkoitetaan vanhemman kykyä reflektoida kasvatukseen liittyviä arvoja ja käsityksiä, valikoida siihen liittyvää tietoa sekä soveltaa sitä toimintaan. Kasvatustietoisuuden tarkastelu on aiheena ajankohtainen, sillä sen kautta saadaan lisätietoa vanhempien suhtautumisesta kasvatukseen ja siihen, millaisena se näyttäytyy lapsen tärkeimmässä kasvuympäristössä.

 

Tutkimukseni oli menetelmältään laadullinen. Keräsin aineiston hyödyntäen päiväkirjamenetelmää sekä puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimukseen osallistui viisi perhettä, joissa kaikissa oli äiti, isä sekä kaksi alle kouluikäistä lasta. Perheet pitivät viikon ajan päiväkirjaa yhdessä tekemisestä, jota hyödynnettiin haastatteluissa reflektion tukena. Haastattelin tutkimusta varten perheiden vanhempia. Aineiston analyysissä hyödynsin sisällönanalyysiä.

 

Tulokset

 

Tutkimukseni tulokset osoittivat, että yhdessä tekemisen aikaisessa vuorovaikutuksessa ilmeni välittämisen ilmapiirille ominaisia piirteitä, jotka lisäsivät perheen vuorovaikutuksen tunneilmaston myönteisyyttä. Näitä ominaisuuksia olivat kiireettömyys, lasten välisen yhteistyön tukeminen, aito läsnäolo ja osallisuuden huomioiminen. Tunneilmaston myönteisyyttä lisäävät tekijät näkyivät myös osana vanhempien kasvatustietoisuutta, jonka todettiin ilmentävän erilaisia kasvatukseen liittyviä tavoitteita. Kasvatustietoisuudessa esiintyvät tavoitteet olivat lapsilähtöisyys, tulevaisuuden arjen hallintataidot sekä työn, harrastusten ja perhe-elämän yhteensovittaminen.

 

Kasvatustietoisuudessa esiintyvien tavoitteiden edellytyksenä on kiireettömän yhdessäolon kasvatuksellisen merkityksen tiedostaminen, joka on myös välittämisen ilmapiirin toteutumisen edellytys, joten kiireettömällä yhdessäololla on tärkeä merkitys lapsiperheen arjen vuorovaikutuksessa. Tutkimuksen päätulokset tiivistettiin kasvatuksellisen yhdessäolon tavoitemalliksi, jolla voidaan havainnollistaa vanhempien toiveita perheen kasvattavasta vuorovaikutuksesta. Tavoitemallia voidaan hyödyntää pienten lasten lapsiperheiden arjen kehittämisessä.

 

Karoliina Tiainen

 

Vuorovaikutuksellinen ilmapiiri lapsiperhearjen yhdessä tekemisessä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *