Opettajien heikentyneestä työhyvinvoinnista on uutisoitu paljon viime vuosien aikana. Pulaa opettajista esiintyy jo monissa maissa, ja ongelman uskotaan tulevaisuudessa vain pahenevan. Suomessa opettajien työhön ovat viime vuosina tuoneet muutoksia muun muassa opetussuunnitelmien uudistukset, oppivelvollisuuden laajentaminen ja erityisesti vuoden 2020 alussa puhjennut COVID 19-pandemia. Koronavirus mullisti alan arjen maailmanlaajuisesti etäopetusjärjestelyineen ja turvallisuustoimenpiteineen ja aiheutti tutkimusten mukaan lisätyötä opettajille ja opetusalan esihenkilöille.
Opettajien työhyvinvointia on aiheen ajankohtaisuuden vuoksi tutkittu paljon, mutta enimmäkseen opettajien omia kokemuksia kartoittamalla. Sen sijaan työhyvinvointia koskeva puhe on jäänyt vähemmälle huomiolle. Etenkin opettajia edustavan ja heidän työhyvinvointinsa edistämiseen pyrkivän Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n puheella voi kuitenkin olla merkittävä vaikutus opetusalan ammattilaisten ja päättäjien käsityksiin alan tilanteesta. Puheen perusteella saatu kuva voi puolestaan heijastua esimerkiksi opettajien ratkaisuihin liittyen alalla työskentelyyn sekä opetusalan päättäjien tekemiin linjauksiin. Halusin siksi tutkimuksessani selvittää, millä tavoin järjestö puhuu opettajien työhyvinvoinnista. Tutkimukseni aineistona olivat järjestön julkaiseman Opettaja-lehden pääkirjoitukset.
Analysoin kirjoituksia diskurssianalyysin tulkitsevalla otteella, ja tunnistin niiden työhyvinvointipuheesta kolme diskurssia, pahoinvoinnin diskurssin, vastuun diskurssin ja merkityksellisen työn diskurssin. Pahoinvoinnin diskurssissa opettajien työhyvinvoinnista puhutiin alan ongelmien näkökulmasta. Opettajat kuvattiin uupuneiksi ja heidän kärsineen jo pitkään monin tavoin haasteellisista työoloista. Vastuun diskurssin keskiössä oli opettajien työhyvinvoinnista huolehtiminen, ja tämä määrittyi kaikkien yhteiseksi velvollisuudeksi. Puhe oli ratkaisukeskeistä ja ohjeistavaa. Merkityksellisen työn diskurssissa työhyvinvointi puolestaan näyttäytyi sekä palkkiona, jonka opettajat ansaitsevat johtuen työnsä tärkeydestä ja sen menestyksekkäästä suorittamisesta, että edellytyksenä Suomen hyvinvoinnille nyt ja tulevaisuudessa.
Tutkimustulosteni perusteella ammattijärjestö hyödyntää Opettaja-lehden pääkirjoitusten työhyvinvointipuheessa aiheeseen liittyvää tutkimustietoa, mikä todennäköisesti vahvistaa lehden kohderyhmän luottamusta sen asiantuntijuuteen. Puheessa on myös havaittavissa pyrkimys vaikuttaa opetusalan päätöksentekoon, mistä voi päätellä lehden olevan paitsi alan tiedonvälityksen, myös vaikuttamisen kanava. Kullakin puhetavalla voidaan tulkita olevan oma tehtävänsä molemmille lukijaryhmille suunnattuna. Koska suomalaisten opettajien järjestyneisyysaste on korkea, Opettaja-lehti tavoittaa valtaosan heistä. Sen puhetta tutkimalla saatu tieto voi siksi auttaa esimerkiksi ennakoimaan alalla tapahtuvaa liikehdintää, ja tällä taas voidaan parhaimmillaan ehkäistä maailmalla jo laajasti esiintyvän opettajapulan leviämistä Suomeen.
Ammattiliittojen lehtiä lukevat pääasiassa jäsenet, joten ilman tutkimusta niiden puhe voi jäädä huomioimatta helpommin kuin valtamedian julkaisujen. Tässä tutkimuksessa aineistona olivat tuoreimmat Opettaja-lehden pääkirjoitukset, mutta jatkossa voisi olla kiinnostavaa tutkia myös opettajien työhyvinvointiin tai yleisemmin opettajuuteen liittyvien diskurssien pidemmän aikavälin muutosta. Diskurssit ovat aina kontekstiinsa kiinnittyviä, joten tutkimalla eri ajanjaksoina tuotettua puhetta on mahdollista saada samalla tietoa myös yhteiskunnassa vallitsevien arvojen ja ajattelumallien muutoksista.
Julia Haukkala
Työhyvinvoinnin diskurssit Opettaja-lehden pääkirjoituksissa