Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa yhtenä osana minä ja meidän yhteisömme -oppimisen aluetta on katsomuskasvatus. Siinä katsomuksia käsitellään lähtökohtaisesti yhdessä lapsiryhmän kesken, huomioiden kaikki lapsiryhmässä ja lähiympäristössä edustettuna olevat katsomukset. Uskonnottomuus nähdään katsomuskasvatuksessa käsiteltävänä katsomuksena.
Sekä varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen ammattilaisten näkemysten että tilastojen mukaan uskonnottomuus on yksi lapsiryhmissä eniten ilmenevistä katsomuksista. Näin ollen uskonnottomuuden huomioimiseen tulee kiinnittää huomiota laajalti. Tarkastelen tutkielmassani uskonnottomuuden ilmenemistä katsomuskasvatukseen suunnatuissa oppimateriaaleissa.
Toteutus
Valitsin tarkasteluun yhdeksän avoimesti internetissä olevaa katsomuskasvatukseen suunnattua oppimateriaalia, jotka käsittelevät jollain muotoa uskonnottomuutta. Valikoituneisiin oppimateriaaleihin lukeutui esimerkiksi julisteita, kalentereita, kertomuksia ja tuokioideoita. Näitä oppimateriaaleja tarkastelin kahden uskonnontutkimuksen keskeisen teorian, Ninian Smartin uskonnon ulottuvuuksien ja Michael Grimmittin uskonnon oppimisen, valossa. Molempien teorioiden katsotaan soveltuvan paitsi uskonnollisten katsomusten myös uskonnottomien katsomusten tarkasteluun.
Tulokset
Monimuotoisesta uskonnottomien katsomusten kirjosta oli rakennettu pääsääntöisesti yksinkertaistettu kuva. Uskonnottomuutta käsiteltiin erityisesti juhlien, kokemusten ja tunteiden kautta. Uskonnollisille ja uskonnottomille katsomuksille yhteisten tärkeiden juhlien kohdalla yleensä ensisijaisena esitettiin juhlan uskonnollinen vastine, vaikka esimerkiksi joulu ja pääsiäinen ovat tärkeitä juhlia myös monille uskonnottomille perheille. Vähiten uskonnottomuutta ilmennettiin oppeihin, kertomuksiin ja etiikkaan liittyvien sisältöjen kautta.
Opetuksellisesti materiaalit ohjasit ennen muuta sellaiseen oppimiseen, jossa uskonnottomuudesta opittiin yleisluontoisesti ja ulkoapäin tarkastellen. Jonkin verran uskonnottomuutta tarkasteltiin sen omista lähtökohdista käsin oppien uskonnottomuudelta esimerkiksi lasten itsensä tuottamien vastausten tai perheiden kanssa tehtävän yhteistyön kautta.
Johtopäätökset
Tutkimusta varten löytyi varsin vähän aineistoksi kelpaavia oppimateriaaleja, joka käsittelivät uskonnottomuutta katsomuskasvatuksessa. Yksikään materiaali ei käsitellyt lähtökohtaisesti uskonnottomuutta, vaan se jäi yhdeksi katsomukseksi uskonnollisten katsomusten joukossa. Käyttämällä useampia eri materiaaleja työnsä tukena varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen henkilöstön on mahdollista luoda uskonnottomuudesta kuvaa, joka huomioi sen monet ulottuvuudet. Ollakseen yksi Suomen suurimmista katsomuksista uskonnottomuuden käsittely saattaa kuitenkin jäädä valitettavan pelkistetyksi, ellei henkilöstö ole riittävän kriittinen oppimateriaalien sisältämään tietoon tai hakeudu monipuolisten lähteiden äärelle. On siis syytä kiinnittää huomiota siihen, miten uskonnottomuuteen tutustutaan katsomuskasvatuksessa. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tietoa uskonnottomuudesta osana katsomuskasvatusta, jotta voimme varmistaa uskonnottomien perheiden katsomusten yhdenvertaisen käsittelyn osana katsomuskasvatusta.
Dani Lahtinen
Uskonnottomuus varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen katsomuskasvatukseen suunnatuissa oppimateriaaleissa