Taustaa
Luova suunnittelu on moniulotteinen prosessi, jossa suunnittelija vaihtelee generoivien ja tutkivien prosessien välillä. Siihen kuuluu ideointia, etenemistä kokeilujen kautta, ongelmanratkaisua, päätösten tekemistä, kriittistä ajattelua, taitoa erottaa olennainen epäolennaisesta sekä oman alan osaamisen soveltamista. Suunnittelija joutuu lisäksi sietämään epävarmuutta, tekemään suunnittelua koskevia päätöksiä sekä selviytymään epäonnistumisista. Prosessi ei noudata lineaarista järjestystä, vaan suunnittelija tyypillisesti hyppii vaiheesta toiseen ja joutuu toisinaan myös palaamaan prosessin alkuun. Suunnittelun apukeinona käytetään tyypillisesti piirtämistä, luonnostelua ja muistiinpanoja, mutta myös muun muassa prototyyppejä, pienoismalleja, materiaalikokoelmia, kollaaseja tai tietokonemallinnusta.
Halusin tutkia materiaalisten menetelmien käyttöä osana luovaa suunnitteluprosessia ja selvittää millainen vaikutus eri menetelmien käytöllä voisi olla.
Tutkimus ja sen toteutus
Tutkimus toteutettiin verkkokyselynä, jonka kohteena olivat Aalto yliopiston taiteen, suunnittelun ja arkkitehtuurin korkeakoulun opiskelijat, Helsingin yliopiston käsityötieteen opiskelijat sekä Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnan opiskelijat. Kyselyssä kartoitettiin opiskelijoiden osaamista suunnitteluprosessin eri osa-alueilla, sekä sitä, millaisia materiaalisia menetelmiä he käyttävät suunnitteluprosessin aikana. Aineisto suunnitteluprosessin osa-alueiden hallinnasta koottiin 5-portaisella Likert-asteikolla ja materiaalisten menetelmien käytöstä lukumäärinä 7-portaisella asteikolla. Aineistoa käsiteltiin määrällisin keinoin IBM SPSS Statistics -ohjelmiston avulla.
Tulokset ja johtopäätökset
Suunnitteluprosessin hallinnasta nousi esille faktorianalyysin avulla kolme osa-aluetta, jotka olivat työskentelyn analysointi, luova työskentely sekä suunnitteluongelman määrittely. Työskentelyn analysointiin kuului kyky analysoida omaa suunnitteluprosessia sekä selittää prosessia toisille. Luovaan työskentelyyn sisältyi ideoiden tuottaminen, epävarmuuden sietäminen ja suunnittelua koskevien päätösten teko. Suunnitteluongelman määrittelyyn kuului kyky tarkastella tehtävänantoa sekä kartoittaa suunnittelutehtävän rajoitteet. Nämä kolme osa-aluetta selittävät yhdessä 36,1% suunnitteluprosessin osaamisesta.
Suunnitteluprosessin osa-alueiden hallintaa kuvaavia muuttujia vertailtiin t-testillä kandi- ja maisterivaiheen opiskelijoiden kesken, mutta tilastollisesti merkittäviä eroja ei havaittu.
Suunnittelun apuna käytettävistä tekniikoista muodostettiin summamuuttuja, joka kuvaa sitä, paljonko kyseistä tekniikkaa käytettiin suunnitteluprosessin aikana. Käytetymmät tekniikat kaikkien kyselyyn vastanneiden opiskelijoiden keskuudessa olivat piirtäminen ja luonnostelu (23%) sekä kirjoittaminen ja muistiinpanot (18%). Seuraavaksi eniten käytettyjä tekniikoita olivat mielikuvakartat (8%), tietokonemallinus (8%), kollaasit tai ideataulut (8%), tekniset kokeilut (7%), materiaalinäytteiden kokoelmat (7%), prototyypit (6%) ja pienoismallit (5%).
Suunnittelun apuna käytettyjen tekniikoiden määrän yhteyttä suunnitteluprosessin osa-alueiden hallintaan tutkittiin monimuuttujaisen varianssianalyysin (MANOVA) avulla. Käytettyjen materiaalisten tekniikoiden määrällä oli pieni, mutta tilastollisesti merkittävä vaikutus työskentelyn analysoinnin osa-alueeseen kahden vähiten materiaalisia tekniikoita käyttävän ryhmän välillä. Tästä voi päätellä, että suunnitteluprosessin kannalta merkittävin vaikutus on siinä, käyttääkö materiaalisia tekniikoita hyvin vähän vai edes jonkin verran. Suurella määrällä tuotoksia ei ollut tässä tutkimuksessa merkittävää vaikutusta tarkastelun kohteena olleisiin kolmeen suunnitteluprosessin osa-alueeseen.
Valitettavasti tutkimuksen otoskoko jäi toivottua huomattavasti pienemmäksi (N=95), joten saatuihin tuloksiin tulee suhtautua varauksella.
Liisa Kivelä
Materiaalisen työskentelyn vaikutus luovan suunnittelun prosessiin