Tutkimuksen taustaa
Keväällä 2019 kerätyn aineiston, rehtoribarometrin, mukaan joka kymmenes rehtori oli uupunut ja joka kolmas oli riskissä palaa loppuun, eikä koronavuodet ole ainakaan lisänneet rehtoreiden työssä jaksamista. Peruskoulun rehtorin työ on yhä vaikeampaa ja vaativampaa, jatkuvat muutokset, tiukat aikataulut ja ympäristön paikoin ristiriitaisetkin odotukset saavat monet rehtorit kokemaan itsensä ylikuormittuneiksi. Korona-aika näkyy rehtorien työhyvinvoinnissa siten, että työinto on hiipunut merkittävästi ja samalla uupumus on lisääntynyt.
Rehtoreiden työhyvinvoinnilla on merkitystä tietysti yksilön näkökulmasta, mutta myös laajemmin koko koulun, työyhteisön ja oppilaidenkin kannalta. Rehtorin työhyvinvointi on yksi keskeisistä vaikuttimista opettajien työssä suoriutumiseen ja sitä kautta myös oppilaiden koulumenestykseen. Koulun ilmapiiri, opettajien ja oppilaiden hyvinvointi ja koulun kehitysmahdollisuudet ovat osaltaan myös riippuvaisia rehtoreiden työhyvinvoinnista. Pandemia-aikana rehtorin rooli on ollut hyvin keskeinen, sillä erityisesti kriisitilanteissa yhteisöt yleensä tukeutuvat johtajaan. Kriisiaikoina rehtoreiden täytyy tuoda varmuutta ja toivoa yhteisölle, sekä varmistaa avoin ja luotettava viestintä kouluyhteisön kesken.
Tutkimuksen tavoite
Tämän pro gradu työn tavoitteena oli selvittää, onko suomalaisten perusopetuksen vuosiluokkien 1–6 rehtoreiden työhyvinvoinnissa havaittavissa alueellisia eroja. Alueellisia eroja tarkasteltiin kolmessa eri tasossa, AVI-alueittain, kuntaryhmittäin ja maakunnittain neljänä vuotena. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin työn vaatimukset ja voimavarat -mallia. Suomessa pyritään alueiden väliseen tasapainoiseen kehitykseen.
Aineisto kerättiin osana Rehtoribarometriä vuosina 2019–2022. Osallistujat (N=1218) olivat perusopetuksen vuosiluokkien 1–6 rehtoreita joka puolelta Suomea. Työhyvinvointia mitattiin kyselylomakkeessa työn vaatimusten ja voimavarojen mallin mukaisesti työn imuun ja työuupumukseen liittyvillä väittämillä.
Tutkimuksen tulokset
Tutkimus ei paljastanut alueiden välisiä eroja rehtoreiden työhyvinvoinnissa, mutta rehtoreiden työhyvinvointi on yleisesti laskenut koronapandemian aikana, eikä ollut kääntynyt nousuun vielä keväällä 2022. Huomattavaa on, että aiemmassa tutkimuksessa on havaittu opettajien työn imun ja työuupumuksen palautuneen pandemiaa edeltävälle tasolle jo keväällä 2022. Ero työhyvinvoinnin palautumisessa opettajiin verrattuna johtuu luultavasti siitä, että kriisi koettelee johtoa rankemmin ja toipuminen kestää siksi kauemmin. Olisikin tärkeää pohtia, miten rehtoreiden työn vaatimukset ja voimavarat saataisiin tasapainoon ja työhyvinvointi paremmalle tasolle, sekä tutkimuksen avulla seurata alkavatko rehtorit toipua koronapandemian aiheuttamasta uupumuksesta. Myös alueellinen tutkimus on jatkossakin relevanttia, jotta paikalliset erityispiirteet voidaan ottaa huomioon yhteiskuntapolitiikassa. Tässä tutkimuksessa alueellisia eroja tarkasteltiin melko suurien alueiden välillä ja jatkotutkimuksessa olisi tärkeää koulujen tarkempien sijaintitietojen perusteella tutkia havaitaanko alueellisia eroja esimerkiksi maaseutu-, taajama- ja kaupunkikoulujen välillä, ja eroaako rehtoreiden työhyvinvointi sosioekonomisesti erilaisten alueiden välillä.
Anni Matsi
Perusopetuksen vuosiluokkien 1–6 rehtoreiden työhyvinvointi – alueellinen tarkastelu