Tutkimuksen taustaa
Tempo-lastenorkestereissa on tehty sosiaalista ja pedagogista yhdistävää musiikkikasvatustyötä pääkaupunkiseudulla nyt yli kymmenen vuoden ajan, ja toiminta on laajentunut myös muualle Suomeen. Toiminta on saanut inspiraationsa maailmanlaajuisesta El Sistema -musiikkikasvatustoiminnasta, joka tähtää sosiaaliseen muutokseen musiikin ja orkesterissa yhteissoiton keinoin. Tempo-toiminta on Suomen yhteiskunnallisiin oloihin ja tarpeisiin mukautettua El Sistema -toimintaa, jonka kulmakiviä ovat monitaustaisten lasten ja nuorten vuorovaikutuksen vahvistaminen yhteissoiton keinoin sekä musiikkiharrastuksen saavutettavuuden parantaminen viemällä musiikkiharrastuksen mahdollisuus sosioekonomisesti eriytymisvaarassa oleville alueille. Toiminta tehdään yhteistyössä alueen koulujen kanssa, jolloin harrastukseen tavoitetaan paremmin myös esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset tai haasteellisimmissa kotioloissa elävät lapset. El Sistema -toiminnan periaatteiden mukaisesti toiminta on osallistujille täysin ilmaista, ja oppilaat saavat myös soittimet lainaan ilmaiseksi. Tempo-työssä kohdataan paljon monenlaisista taustoista tulevia oppilaita ja oppilaita, joilla on myös oppimisen tai käyttäytymisen haasteita. Tempo-opettajat ovat kuitenkin ensisijaisesti musiikkipedagogin koulutuksen saaneita instrumenttiopettajia, joilla ei koulutuksensa puolesta ole välttämättä valmiuksia erityispedagogista tukea tarvitsevien oppilaiden opetukseen tai ryhmäopetukseen.
Tutkimuksen tavoitteet
Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella soitonopettajien kokemuksia työstä sosiaalista musiikkiharrastustoimintaa toteuttavissa Tempo-orkestereissa. Tavoitteena oli tutkia, kuinka sosiaaliset tavoitteet ilmenevät Tempo-opetuksen arjessa ja kuinka Tempo-opettajuus poikkeaa niin sanotusti perinteisestä soitonopetuksesta. Toinen tutkimuskysymys koski Tempo-opettajien kokemia ammatillisia valmiuksia pedagogista tukea tarvitsevien oppilaiden opetukseen ja Tempo-opettajuuden vaatimuksiin. Tutkielma on tapaustutkimus, jota ohjasi reflektiivinen ote ja omakohtainen kokemukseni Tempo-opettajana. Tutkielman aineisto koottiin kolmen eri Tempo-orkesterin opettajatiimien ryhmäkeskusteluina. Aineisto analysoitiin laadullista sisällönanalyysiä ja teemoittelua käyttäen.
Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset
Tuloksissa piirtyi kuva Tempo-opettajuudesta moniulotteisena sosiaalipedagogisena työnä, jossa korostui kasvatuksellinen ja oppilaiden yksilölliseen kohtaamiseen tähtäävän opettajuus. Keskeistä työssä on tasapainoilu sosiaalisten tavoitteiden ja instrumenttipedagogiikan perinteiden sekä soittimen teknisen hallinnan edellytysten kanssa. Keskusteluissa ilmeni, kuinka opettajat kohtasivat työssään monenlaisia oppijoita, mutta oppilaiden taustatietojen sekä myös opettajien erityispedagogisen tiedon puute sai opettajat arvailemaan mahdollisten oppimisen tai käyttäytymisen haasteiden taustalla olevia tekijöitä. Toisaalta moni opettajista myös korosti, etteivät kokeneet taustatietoja välttämättä tarpeellisina, sillä opettaja halusi kohdata oppilaat ainutkertaisina yksilöinä ilman ennakko-odotuksia. Harrastuksessa voitiin havaita ja nostaa esille sellaisia oppilaiden vahvuuksia, jotka esimerkiksi luokkahuoneessa voivat jäädä huomaamatta. Tietynlainen erityispedagogisuus katsottiin liittyvän luonnolliseksi osaksi Tempo-työtä, mutta opettajat kaipasivat silti lisätietoa ja -valmiuksia tukea tarvitsevien oppilaiden opetukseen.
Haasteet opetuksessa liittyvät oppilaiden eritahtisuuteen ja osallistumisen erilaisiin tavoitteisiin, jolloin opettajat joutuivat tasapailemaan instrumenttiopetuksen teknisten edellytysten ja Tempo-toiminnan sosiaalisten tavoitteiden välillä. Haasteet näkyivät selvimmin orkestereiden ryhmäopetuksessa, jolloin oppilaiden levottomuus voi aiheuttaa haasteita ryhmänhallintaan. Opettajien keskusteluista kuvastui tahto kohdata sekä tukea oppilaita yksilöllisesti, mutta esimerkiksi ajalliseen ja opettajien määrään liittyvien resurssien puutteet haastoittivat tuen tarjoamista ja aiheuttivat opettajille riittämättömyyden tunnetta ammatilliseen pystyvyyteen liittyen. Tempo-opetus koettiin silti palkitsevana työnä, jonka keskiössä on lasten innostus ja opettajien mahdollisuus tukea lasta osallistumaan musiikkiharrastukseen heidän omista lähtökohdistaan.
Erityispedagogisen asiantuntemuksen lisääminen formaalin koulutuksen ulkopuolelle harrastustoimintaan auttaisi lapsia ja nuoria kasvun ja kehityksen tukemisessa laaja-alaisemmin. Koulun ulkopuolella alkaa sosiaalipedagogisen työn kenttä, jossa joukko ammattilaisia tekee työtä osin samankaltaisilla tavoitteilla kuin erityispedagogit esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisyyn liittyen. Sosiaalipedagogisen harrastustoiminnan kentällä ammattilaiset kohtaavat myös paljon lapsia ja nuoria, joilla on oppimisen ja käyttäytymisen haasteita, ja laajemmalla yhteistyöllä voitaisiin tukea vahvemmin niin tukea tarvitsevia henkilöitä, kuin myös sosiaalipedagogista työtä tekeviä ammattilaisia.
Taru Nygård
”Mun mielestä aika ihanaa, että tämänkin koulutuksen kautta voi tehdä tällaista työtä” – Soitonopettajien kokemuksia sosiaalisesta musiikkikasvatuksesta Tempo Sistema -lastenorkestereissa