Neulonnassa voi tulla vastaan tilanteita, joissa neuletyö koetaan epäonnistuneeksi erilaisten pienten ulkonäöllisten taikka rakenteellisten virheiden vuoksi. Neuletyötä voi joutua purkamaan, jotta virheet saadaan korjatuksi, mutta mikäli työn tekemiseen on jo kulutettu runsaasti aikaa, ei tällöin purkaminen tunnu houkuttelevalta vaihtoehdolta. Pienet virheet eivät yleensä haittaa itse neulomista, mutta niiden korjaamisella voidaan kuitenkin vaikuttaa parantavasti neuletyön käyttömukavuuteen sekä erilaisiin laadukkuusominaisuuksiin. Miten tällaisilta virheiltä voitaisiin välttyä ja saada kerralla neuletyöstä onnistunut kokonaisuus?
Monesti neulojaa kannustetaan valmistamaan neulontaprosessin alussa pieni mallitilkku, jonka kautta neuloja voi tarkastella erityisesti valmistamansa neulepinnan ulkonäköä, tuottamaansa neulontajälkeä sekä muodostunutta neuletiheyttä. Mallitilkun neulominen saatetaan kuitenkin toisinaan luonnehtia turhaksi välivaiheeksi, koska sen valmistaminen vie aikaa ja se kuluttaa myös lankamateriaalia varsinaiselta neuletyöltä. Mikä tekee mallitilkun valmistamisesta niin tärkeää? Eikö puikot voisi vain valita ohjeen tai suosituksen mukaan ja luottaa siihen, että käsin neulomalla saatu neuletiheys on samanlainen kuin tavoiteltu neuletiheys? Mitä vaikutusta mallitilkun neulomatta jättämisellä voisi olla neuletiheyden muuttumiseen ja mitä se mahdollisesti voisi tuottaa esimerkiksi neuletyön mittasuhteille?
Tutkimuksen toteutus
Tässä tutkimuksessa tutkittiin langankireyden ja neulepinnan muutoksien vaikutusta silmukka- ja kerrostiheyksien eroihin ja miten erot poikkeaisivat langan vyötteen neuletiheydestä. Tutkimus toteutettiin kvasikokeellisena tutkimuksena, jossa kontrolloitiin kolmea eri käsituntuman perusteella määritettyä langankireyttä. Tutkimusaineisto koostui tasoneuleena käsin neulotuista mallitilkuista, joiden valmistamisessa käytettiin erilaisia lankamateriaaleja, viittä eri puikkokokoa sekä neljää erilaista neulepintaa. Puikot valittiin ensikädessä vyötteen puikkosuosituksen mukaan, mutta mallitilkkuja valmistettiin myös suosituksesta poikkeavilla puikkoko’oilla. Jokaisen neulontakerran aikana käytetty langankireys pyrittiin pitämään niin tasaisena kuin mahdollista, jotta saavutettaisiin parhaiten kuhunkin mallitilkkuun käytetyn lankamateriaalin vyötteen mukainen neuletiheys.
Valmiiden mallitilkkujen silmukka- ja kerrosmäärät laskettiin silmämääräiseen tulkintaan perustuen ja lukuarvojen mittaamisessa käytettiin apuna kangasmittanauhaa. Neuletiheyksien luokittelu toteutettiin tutkimusta varten rakennetulla värikoodimittarilla. Sen avulla luokiteltiin 8 eri väriluokkaan jokaisen mallitilkun silmukka- ja kerrostiheydet sekä mallitilkuissa käytettyjen lankamateriaalien vyötteiden silmukka- ja kerrostiheydet. Värikoodiluokittelun kautta oli mahdollista verrata lukuarvojen välimatkaa toisiinsa ja selvittää, miten lähelle tai kauas saadut neuletiheyksien erot poikkesivat toisistaan ja millainen ero olisi mittasuhteiden kannalta.
Tutkimuksen keskeiset tulokset
Neuletiheyden muodostuminen käsin neulomalla on monesta tekijästä koostuva kokonaisuus, jossa kaikkia tekijöitä ei ole mahdollista hallita yhtäaikaisesti. Langankireyden kontrolloinnilla ja neulonnan sujuvuudella on vaikutusta siihen, millaiseksi neuletiheys lopulta muodostuu. Tämän lisäksi erilaiset neulepinnat vaikuttavat osaltaan lopulliseen neuletiheyteen. Vaikka langankireyttä pyrittäisiin kontrolloimaan mahdollisimman tarkasti, vaihtelee se tästä huolimatta helposti erilaisten muuttujien toimesta neulojan sitä huomaamatta. Neulojan omaamat neulontataidot sekä neulontakäsiala ovat yksi selitys sille, miksi neuletiheys poikkeaa käytetyn lankamateriaalin vyötteessä ilmoitetusta neuletiheydestä. Vaikka puikot olisikin valittu suosituksen tai oman neulontatottumuksen mukaisesti, ei tästä huolimatta neuletiheys muodostu automaattisesti samanlaiseksi langan vyötteen kanssa. Tutkimustulosten mukaan langankireyden voimakkuuden, valitun puikkokoon sekä neulepinnan yhteisvaikutukset voivat toisinaan saada neuletiheyden nousemaan yllättävänkin lähelle tavoiteltua neuletiheyttä. Harvoissa tapauksissa neuletiheys osuu suoraan samaksi tavoitellun neuletiheyden kanssa heti ensimmäisellä kerralla.
Langan vyötteessä oleva neuletiheys ilmoitetaan pääasiassa neulekoneella ja sileänä neuleena neulotulle mallitilkulle, joka on vain suuntaa antava arvio siitä, millainen neuletiheys sopii parhaiten kyseiselle langalle. Näin ollen vain mallitilkun neulomalla neuloja voi parhaiten varmistua oikeanlaisesta neuletiheydestä ja valita sen mukaan sopivimman puikkokoon sopimaan yhteen hänen neulontakäsialansa, hallitsemansa langankireyden voimakkuuden sekä käyttämänsä neulepinnan kanssa. Samalla neuloja voi myös selvittää, kuinka paljon hänen neulomansa neuletiheys poikkeaa senttimetreissä tavoiteneuletiheydestä. Näin saadaan luotua parhaimmat lähtökohdat sille, että neuloen valmistettu työ saavuttaa valmiina ne ominaisuudet, mitä sille neulontaprosessin myötä tavoitellaan.
Elisa Malmila
Mallitilkku tiennäyttäjänä – Kvasikokeellinen tutkimus langankireyden vaikutuksesta neuletiheyteen