Taustat
Suomalaisessa asunnottomuustyössä on eletty muutoksen aikoja etenkin viimeisen 15 vuoden ajan. Perinteiseen portaittaiseen asuttamismalliin nojaava asunnottomuustyö on enemmälti väistynyt ns. Asunto ensin -mallin mukaisen työn tieltä. Aiemmin asunnottoman ihmisen piti usein ensin todistaa ”asuttamiskelpoisuutensa” sitoutumalla erilaisiin tiukkoihin ehtoihin (esim. päihteettömyys) saadakseen asunnon. Asunto ensin -mallin rantautuminen ja vakiintuminen valta-asemaan suomalaisessa asunnottomuustyössä 2010-luvun aikana muutti tätä: Asunnosta tuli viimesijaisen tukikeinon sijaan ensisijainen tukikeino. Alettiin ajatella, että oma asunto on tietynlainen peruspilari, jonka olemassaolo mahdollistaa muiden mahdollisesti olemassa olevien haasteiden kuten vaikkapa päihdeongelman, velkojen tai mielenterveyden haasteiden ratkaisemisen. Asunto ensin -malli on vakiintunut Suomeen useamman ohjelmakauden työskentelyn myötä, joina on kehitetty myös paljon asunnottomuustyön saralla tehtävää moniammatillista yhteistyötä.
Tutkimustehtävä ja menetelmät
Itseäni kiinnosti eritoten, minkälaisia moniammatilliseen yhteistyöhön liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia ammattilaiset näkevät Asunto ensin -mallin mukaisen työn kontekstissa. Samalla olin kiinnostunut siitä, minkälaista koulutusta Asunto ensin -mallin mukaisen työn ja moniammatillisen yhteistyön tueksi on tarjottu sekä millä tavoin niitä voisi kehittää tai vahvistaa. Vastatakseni tutkimuskysymyksiini haastattelin asumisneuvojia, isännöitsijöitä ja vuokravalvojia. Toteutin haastattelut ryhmämuotoisina teemahaastatteluina, sillä tavoin, että kukin ammattiryhmä haastateltiin keskenään, eli toisin sanoen asumisneuvojat yhdessä ryhmässä, isännöitsijät yhdessä ryhmässä ja vuokravalvojat yhdessä ryhmässä. Tutkimusaineiston analyysi perustui narratiiviseen menetelmään, ja tarkemmin odotusanalyysin hyödyntämiseen. Aineiston läpikäynnissä ja koodaamisessa hyödynsin Atlas.ti -ohjelmaa.
Kuten tutkielmatekstissänikin painotin, Asunto ensin -malli käsittää paljon muutakin kuin vain asumisneuvonnan, isännöinnin ja vuokravalvonnan tekemän työn, mutta tutkimuksen rajaamisen vuoksi päädyin haastattelemaan näiden kolmen ammattiryhmän edustajia, jotka työskentelevät Asunto ensin -mallin mukaista työtä toteuttavassa organisaatiossa. Tutkielmani fokuksena oli siten nimenomaan asumisneuvonnan, isännöinnin ja vuokravalvonnan keskinäinen moniammatillinen yhteistyö Asunto ensin -mallin mukaisessa työssä.
Tutkimustulokset
Tutkimustuloksista voinen sanoa, että useampi havaitsemani ilmiö oli esiintynyt myös aiemmassa moniammatillista yhteistyötä käsittelevässä tutkimuksessa ja kirjallisuudessa. Näitä olivat etenkin tiedonkulun, tavoitettavuuden, vastuun rajaamisen sekä ammatillisten näkemyserojen kysymykset. Moniammatillisen yhteistyön voimavaroja ja kipuilukohtia pohdittiin mukaansatempaavalla tavalla.
Mielenkiintoisesti tiettyjä aineistossa esiin nousseita ilmiöitä pystyttiin odotusanalyysin keinoin tarkastelemaan samanaikaisesti sekä haasteena että mahdollisuutena. Lempiesimerkkini tästä oli tutkimustuloksissani käsittelemäni ”hyvä kyttä, paha kyttä” -ilmiö, jossa moniammatillisen yhteistyön nimissä asumisneuvoja ja isännöitsijä saattoivat ottaa työskentelyssä omanlaisensa roolit. Siinä missä isännöitsijä joutui useammin olemaan ”paha kyttä”, joka tarvittaessa puhuu suoremmin ja tiukemmin sekä antaa varoituksen häiriötä aiheuttavalle asukkaalle, oli asumisneuvojan lähestymistapa pehmeämpi, neuvottelevampi ja sovittelevampi. Näitä rooleja saatettiin hyödyntää erilaisissa asiakastilanteissa tehokkaasti, mutta toisaalta niistä saattoi kummuta ammatillisiin näkemyseroihin liittyviä ristiriitatilanteita.
Huomioita ja pohdintaa
Ajatukseni lähteä tutkimaan Asunto ensin -mallin saralla tehtävää moniammatillista yhteistyötä syntyi ammatillisen taustani ja työkokemukseni siivittämänä. Oma ammatillinen orientoitumiseni on vahvasti sosiaalialalla tehtävään työhön kallellaan, ja olen aiemmin työskennellyt asunnottomuustyön parissa. Vaikka itse Asunto ensin -mallin vaikuttavuudesta onkin jo kohtalaisen kiitettävästi tutkimustietoa olemassa, koin kiinnostavaksi kurkistaa aiheeseen sen parissa töitä tekevien ammattilaisten näkökulmasta. Kukapa aiheesta paremmin osaisikaan kertoa kuin sen parissa töitä tekevät ammattilaiset itse, joten päätin antaa heille puheenvuoron tutkimuksessani!
Täydellisessä maailmassa työtä ja siinä hyödynnettäviä erilaisia menetelmiä kehitettäessä otettaisiin asiantuntijoiden mielipiteet huomioon. Näkisin, että tutkimustuloksistani voisi etenkin ammentaa siihen, kuinka moniammatillista yhteistyötä Asunto ensin -mallin mukaisen työn kontekstissa voitaisiin kehittää, ja kuinka siihen liittyviin erityyppisiin haasteisiin voitaisiin vastata.
Oskari Andström