Katsomusopetus ja sen järjestämistä koskevat tulevaisuudennäkymät ovat puhututtaneet viime vuosina laajasti. Kysymys katsomusaineiden eli uskonnon ja elämänkatsomustiedon yhdistämisestä kaikille yhteiseksi katsomusaineeksi on noussut esiin myös mediassa, jossa aihe on jakanut mielipiteitä koskien katsomusopetusmallin uudistamista ja säilyttämistä. Erityisesti katsomuksellisen maiseman muuttuminen sekä sen myötä tarve kehittää laajempaa katsomuksellista yleissivistystä – tai vastaavasti katsomuslukutaitoa – on johtanut nykyisen, heikon tunnustukselliseksikin kutsutun katsomusopetusmallin kriittiseen tarkasteluun.
Yksittäisten koulujen ja opettajien toimesta on joissain kouluissa jo otettu käyttöön osittain yhdistetyt opetusjärjestelyt, joiden tarkoituksena on, että oppilaat opiskelevat toisinaan kaikille yhteisillä katsomusoppitunneilla sellaisista teemoista, jotka yhdistävät eri katsomusaineita ja uskonnon oppimääriä. Nämä järjestelyt on hyväksytty virallisesti Opetushallituksen toimesta vuonna 2022. Myös Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet rakentuvat inklusiiviselle arvopohjalle, jonka mukaan oppiminen muun muassa yli uskonto- ja katsomusrajojen rakentaa yhteisöllisyyttä ja aitoa vuorovaikutusta.
Tutkimuksen tarkoituksesta ja toteutuksesta
Aiheen ajankohtaisuudesta koulutuspolitiikassa kertoo Eero Salmenkiven ja Vesa Åhsin laatima selvitystyö, jonka Opetushallitus julkaisi vuonna 2022. Selvitystyön mukaan nykyinen katsomusopetusmalli ei ole ajassamme enää kestävä, minkä vuoksi yhteisten katsomusopetusjärjestelyjen kehittäminen systemaattisesti on tärkeää. Myös lapsiasianvaltuutettu on ilmaissut edellä mainittuun selvitystyöhön viitaten, että työtä yhteisen katsomusopetuksen selvittämisen parissa tulee jatkaa.
Katsomusopetuksen kehittämisen kannalta on oleellista lisätä tutkimuksen avulla ymmärrystä siitä, mistä katsomusaineissa ylipäätään on kyse. Tavoitteeni oli tästä syystä maisterintutkielmassani selvittää katsomusaineita opettavien opettajien näkemyksiä sekä katsomusopetuksen tehtävästä alakoulussa että katsomusopetuksen tulevaisuudesta. Toteutin tutkielmani Helsingin yliopiston Osittain yhdistetty katsomusaineiden opetuksen kehittäminen (Odysseus) -tutkimushankkeen parissa laadullisia tutkimusmenetelmiä käyttäen. Käynnissä olevaan tutkimushankkeeseen osallistuu seitsemän opettajaa, jotka kehittävät osittain integroidulle katsomusopetukselle opetussuunnitelmakuvauksia opettamiinsa Helsingin yliopiston harjoittelukouluihin. Aineisto kerättiin haastattelemalla opettajia hankkeessa toimivan tutkijan toimesta, jonka jälkeen litteroin haastattelut ja analysoin ne sisällönanalyysin avulla.
Tulokset
Haastatellut opettajat kuvasivat katsomusopetuksen tehtävää monipuolisesti erilaisten osa-alueiden kautta. Keskeistä opettajien mukaan katsomusopetuksessa on oppilaan omaa uskontoa ja muita katsomuksia koskevien tietojen oppiminen, oppilaan identiteetin tukeminen, etiikka ja eettinen ajattelu, vuorovaikutustaidot sekä sitouttamattomuus opetuksen lähtökohtana. Katsomusopetuksen tehtävä näyttäytyy opettajien kuvaamana kokonaisvaltaisena sisältäen paitsi oppilaan persoonan kehittymiseen liittyviä työkaluja, mutta myös toivoa vaikuttaa katsomuksellisen yleissivistyksen kartuttamisen kautta paremman yhteiskunnan rakentumiseen.
Katsomusopetuksen tulevaisuudesta opettajat puhuivat vertailemalla katsomusaineita ja uskonnon oppimääriä toisiinsa, kuvailemalla kehittämisen prosessimaisuutta sekä tuomalla esiin erilaisia tunteita ja asenteita. Tulosten perusteella katsomusopetuksen tulevaisuutta säätelee se, millaiseksi katsomusopetuksen keskeinen tehtävä mielletään. Opettajien katsomusopetuksen tulevaisuutta koskevat näkemykset ovat tutkielmani tulosten valossa paikoin jännitteisiä ja ristiriitaisia, mutta samanaikaisesti tulokset antavat väläyksiä siitä, että opettajien punomista yhteensovittamattomuuksista huolimatta yhteisillä katsomusoppitunneilla on potentiaalia edistää oppilaiden katsomuksellista yleissivistystä.
Ajatuksia jatkotutkimuksesta
Jatkoa ajatellen katsomusopetuksesta käytävän keskustelun kannalta on mielenkiintoista, että haastatellut opettajat tasapainoilevat sen äärellä, nähdäänkö katsomuksellisen yleissivistyksen ytimessä yhteisten sisältöjen käsittely vai asetetaanko nykyisten katsomusryhmien niin kutsutut omat painotukset etusijalle. Nykyinen katsomusopetusmalli saattaa muun muassa rakentaa oletuksia oppilaiden katsomuksellisesta identiteetistä sekä erotella oppilaat ”meihin” ja ”muihin”. Siksi tässä katsomusopetuksen murrosvaiheessa olisi tärkeää tutkia myös oppilaiden näkökulmia katsomusopetuksen tehtävästä. Tutkielmani tulokset kiteytyvät lisäksi siihen, voisivatko yhdistetyt katsomusoppitunnit luoda sellaista katsomuksellista yleissivistystä, joka John Deweyn ”yhteistä uskoa” (engl. common faith) mukaillen rakentaa siltaa eri katsomuksellisista taustoista tulevien ihmisten välille.
Senja Hirvelä
Katsomusopetus murroksessa? Opettajien näkemyksiä katsomusopetuksen tehtävästä alakoulussa