Jokainen alansa ammattilainen tarvitsee oman ammattitaitonsa päivitystä ja ylläpitävää koulutusta. Luokanopettajan koulutus antaa valmistuville opettajille tarvittavat taidot ja perusosaamisen, mutta oman ammattitaidon kehittäminen jatkuu koulutuksen jälkeenkin. Luokanopettajien työhön liitetään usein elinikäisen oppimisen termi. Elinikäinen oppiminen tapahtuu koko elämän ajan eikä taitojen omaksuminen pääty koulutuksen päättymiseen. Oman ammattitaidon kehittämistä voidaan tukea täydennyskoulutuksen avulla. Luokanopettajien täydennyskoulutus on aihe, josta on paljon eriäviä mielipiteitä. Kritiikkiä on esitetty mm. täydennyskoulutuksen huonosta järjestämisestä, pirstaloituneesta kokonaisuudesta sekä siitä, että se ei tue peruskoulutuksessa saatujen tietojen ja taitojen kehittymistä. Luokanopettajan työ on hyvin monipuolista ja täydennyskoulutuksen tulisikin vastata opettajien toiveisiin ja tarpeisiin oman työnsä kehittämisestä.
Tutkimuksen toteutus
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää luokanopettajien toiveita ja tarpeita täydennyskoulutukselle. Tarkastelun kohteena on luokanopettajien täydennyskoulutuksessa mahdollisesti tapahtunut muutos. Vertasin tuloksia vuonna 1997 tehtyyn tutkimukseen, jossa selvitettiin luokanopettajien ajatuksia täydennyskoulutuksen tarpeesta juuri sillä hetkellä. Tutkimus on kvalitatiivinen ja saatua aineistoa analysoidaan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, jossa oli sekä suljettuja että avoimia kysymyksiä. Tutkimukseen osallistui 69 luokanopettajaa eri puolilta Uudenmaan aluetta.
Tulokset
Tulokset kertovat, että kahdenkymmenenviiden vuoden aikana luokanopettajien toiveet ja tarpeet täydennyskoulutuksen suhteen ovat sekä osittain pysyneet samana että muuttaneet muotoaan. Tulosten mukaan luokanopettajat kokevat vuonna 2023 tarvitsevansa täydennyskoulutusta eniten digitaidoista, eriyttämisestä ja erityisopetuksesta sekä työhyvinvoinnista ja stressinhallinnasta. Näistä teemoista asemansa luokanopettajien täydennyskoulutustoiveissa ovat säilyttäneet digitaidot ja erityisopetus. Kun tuloksia vertaa vuonna 1997 tehtyyn tutkimukseen voidaan todeta työhyvinvoinnin ja stressinhallinnan nousseen selvästi entistä enemmän esiin, kun luokanopettajilta kysyttiin heidän kokemastaan tarpeesta täydennyskoulutukselle.
Tutkimuksen perusteella voidaan kertoa luokanopettajien toiveita täydennyskoulutuksen aiheista. Täydennyskoulutuksen tulisikin vastata opettajien toiveisiin, sillä he ovat paras joukko vastaamaan oman ammattitaitonsa kehittämiseen liittyviin kysymyksiin ja toiveisiin.
Vilma Eurén