Suomen kouluissa laulaminen on vuosisatojen ajan toiminut musiikkikasvatuksen pohjana ja laulamisen on nähty sopivan yhdenvertaisuutta tuovana työskentelymenetelmänä kaikelle oppilaille. Maailmanlaajuisen koronaepidemian myötä koululaisten yhdessä laulamista kuitenkin rajoitettiin ja osassa kouluista kiellettiin lopetettiin kokonaan. Tämä ihmetytti niin opettajia kuin vanhempiakin, sillä yhdessä laulamisella tiedetään yleisesti olevan laajoja vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin.
Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus
Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, miten yhdessä laulaminen edistää alakoululaisten hyvinvointia sekä miten korona-ajan laulurajoitteet vaikuttivat oppilaiden hyvinvointiin. Lisäksi tarkastelin, miten alakoululaisten yhdessä laulamista on mahdollista edistää.
Laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin viiden opettajan puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, jotka analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Haastattelun teemoina toimi laulamisen hyvinvointivaikutukset, laulaminen korona-aikana sekä opettajan rooli yhdessä laulamisen edistäjänä. Teemat johdettiin aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta: Hyvinvoinnin ulottuvuudet, fyysinen, psyko-emotionaalinen, sosiaalinen ja henkinen muodostettiin Allardtin (1993) hyvinvointimääritelmän sekä Ryan ja Decin (2000) itsemääräämisteorian hyvinvointiin liittyvien näkemysten pohjalta. Lisäksi työssä käytettiin korona-ajan laulamista käsitteleviä artikkeleita sekä laulamisen hyvinvointivaikutuksista kirjoitettuja tutkimuksia, joissa myös opettajan rooli korostui.
Tutkimustulokset
Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että yhdessä laulaminen edistää alakoululaisten hyvinvointia laajasti ja monipuolisesti, tukien kokonaisvaltaista kehitystä.
- Yhdessä laulettaessa on mahdollista edistää fyysistä hyvinvointia paremman ryhdin, syvällisemmän hengityksen sekä rentoutumisen ja energisoitumisen kautta.
- Yhdessä laulettaessa on mahdollista edistää psyko-emotionaalista hyvinvointia tunnetyöskentelyn ja empatiakyvyn vahvistamisen, onnistumisen ja pätevyyden kokemusten kautta sekä oppimisen, toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden kehittymisen avulla.
- Yhdessä laulettaessa on mahdollista edistää sosiaalista hyvinvointia yhteenkuuluvuuden tunteiden, osallisuuden ja yhdenvertaisuuden avulla.
- Yhdessä laulettaessa on mahdollista edistää henkistä hyvinvointia myönteisten tunteiden peilautumisen ja yhteisöllisyys sekä flow-tilan, voimaantumisen kokemusten ja leikin kaltaisen tilan avulla.
Hyvinvointivaikutusten mahdollistumiseksi opettajan on kuitenkin luotava luokkaan laulamisen kulttuuri, jossa keskeistä on turvallinen ilmapiiri, enenevät laulumahdollisuudet sekä jokaisen laulamisen arvostaminen. Oppilaiden laulamiseen tulee suhtautua sensitiivisesti ja laulamista on suositeltavaa käyttää monipuolisesti asioiden opetteluun ja kertaamiseen, taukona työskentelyyn sekä virittämään yhteiseen tekemiseen.
Korona-ajan laulurajoitteista oli tutkimukseni perusteella nostettavissa esille joidenkin oppilaiden hyvinvointiin selvästi kielteisesti vaikuttavia kokemuksia, kuten pelkoa ja ahdistusta sekä opettajien ärsyyntymistä. Myös oppitunnit tuntuivat pitkiltä ja tylsiltä. Voidaankin pohtia, oliko laulukiellosta enemmän haittaa vai hyötyä oppilaiden hyvinvoinnin kannalta.
Tutkimuksessa esiin tulleet näkökulmat ovat tärkeitä pohdittavaksi niille, jotka alakoululaisia laulattavat, tai jättävät laulattamatta. Samoin tutkimuksen tieto on arvokasta niille, jotka mahdollisesti tekevät päätöksiä laulamisen rajoittamisesta korona-aikaa vastaavissa tilanteissa. Lisäksi tutkimustulokset vahvistavat opettajankoulutuksessa huomioitavia näkemyksiä siitä, kuinka merkittäviä riittävät musiikilliset taidot ja ennen kaikkea musiikillinen itseluottamus ovat luokanopettajille.
Elisa Kontio
Yhdessä laulaminen alakoululaisten hyvinvoinnin edistäjänä – haastattelututkimus opettajien käsityksistä