Miksi?
Yhteiskunnallista keskustelua seuraava ei voi olla välttynyt katsomusopetuksen järjestämiseen liittyvältä keskustelulta, jota on käyty vuosikymmenien aikana kerta toisensa jälkeen. On myös hyvin todennäköistä, että olet myös aikanasi miettinyt oppilaan roolissa, miksi luokkalaisesi jakautuvat uskontokunnan jäsenyyden mukaan eriytettyyn opetukseen. Ainakin minua asia on askarruttanut lapsuudesta saakka, kun keräännyimme elämänkatsomustietoa opiskelevien kesken saman pienen oppilasryhmän kanssa ensimmäisestä luokasta peruskoulun loppuun saakka. Todellisuutemme eriytyi aina siinä kohdassa, kun oppilaat taivalsivat eri luokkiin oman katsomuksensa mukaiseen opetukseen tai hyppytunnille siksi aikaa. Välillemme muodostui eron kuilu. Sain usein vastata kysymyksiin siitä, millaista on opiskella elämänkatsomustietoa ja millaista on elää elämää ilman uskoa. Toiset ihmettelivät, miten voi olla etten tunne Raamatun symboliikkaa, mutta virsien veisuu sujui mitä mallikkaimmin.
Tämä eriytetyn opetuksen muodostama tietämättömyys sai minut kiinnostumaan elämänkatsomustietoa koskevasta julkisista mielipiteistä. Miten anonyymit nettikeskustelijat rakentavat näkemyksiänsä elämänkatsomustiedon oppiaineesta, joka on vähemmistön katsomusaine? Tavoitteeni oli tuottaa lisää tietoa niin elämänkatsomustiedosta itsenäisenä oppiaineena sekä saada viitteitä siitä, mitä mieltä arkitiedon varassa ollaan oppiaineesta sekä sen tulevaisuudesta. Aiheen ajankohtaisuutta lisää se, että katsomusopetusmallimme todennäköisesti tulee kohtaamaan jonkin näköisiä muutoksia lähitulevaisuudessa. Tutkielman nimeksi muodostui: ”Siellä ei lyödä raamatulla tai ateismilla päähän” –
Tulkitseva diskurssianalyysi elämänkatsomustiedosta rakennetuista näkemyksistä sosiaalisen median
keskustelupalstoilla vuosina 2016–2022.
Miten?
Pro gradu-tutkielmani on laadullisin tutkimusmenetelmin tehty tulkitseva diskurssianalyysi. Rajasin tutkimukseni koskemaan kuutta eri elämänkatsomustiedosta käytyä keskustelua vauva.fi-keskustelufoorumilla. Koostin tutkielmaani löyhästi sisällönanalyysiä hyödyntäen kontekstin, joka aineistolähtöisesti tuki tutkimusaineistoni ymmärtämistä. Konteksti muodostui elämänkatsomustiedon oppiaineen säädöksien ja oppiaineen humanistisen luonteen kuvailusta sekä Suomessa sekä globaalisti tapahtuneesta postsekulaarisesta murroksesta. Tutkimusaineistostani erittelin viisi erilaista diskurssia niiden yleisyyden (hegemonisuuden) mukaan.
Tulokset?
Tuloksista selvisi, että yleisimmissä tavoissa rakennettiin:
– myönteisiä kuvauksia elämänkatsomustiedon oppiaineesta vertaamalla sitä evankelisluterilaisen uskonnon opetukseen,
– yhdenvertaisuuden näkökulmaa korostamalla,
– oppiaineen nykyaikaisuutta kehuen,
– luottamuksen osoittamisella (indoktrinaatiosta vapaana),
– oppiaineen riittämättömyyden ilmaisemisella yhteiskunnallisten tarpeiden kohtaamisessa, sekä
– oppiaineen opiskelua koskevilla arvovalinnoilla, joilla tulkittiin olevan oppilaan edun kannalta erilaisia syy–seuraussuhteita.
Harvinaisemmat näkemykset sisälsivät teemoiltaan
– toiseutumisen pelkoa oppiaineen opiskelun vuoksi ja
– opetussuunnitelmasta eroavien näkemysten rakentamista.
Hyöty?
Tutkimustuloksieni perusteella voi sanoa, että arkitiedon varassa elämänkatsomustieto tulkitaan ristivetoiseksi sen riittävyydessä ja riittämättömyydessä osana katsomusopetusta. Lisäksi yhdenvertaisuus ei automaattisesti toteudu elämänkatsomustietoa opiskellessa. Tulokset asettuivat samaan linjaan aiemman tutkimustiedon kanssa eriytetystä katsomusopetuksesta. Toisaalta tutkielmani tarjosi yllättäen tietoa myös elämänkatsomustiedon ja luterilaisen uskonnon opetuksen eroista. Yleisesti tutkielmaani voi hyödyntää osana katsomusopetuksen tarkastelemista nykyisessä eriytetyn katsomusopetuksen mallissa sekä tiedonlähteenä siitä kulttuurisesta varannosta, jonka puitteissa on mahdollista muodostaa näkemyksiä oppiaineesta.
Tuuli Suoranta