Lukiouudistuksen myötä myös lukiolaki uudistettiin. Uuden lukiolain (714/2018) mukaan jokaisella lukio-opiskelijalla on oikeus erityisopetukseen, jos opinnoissa suoriutuminen sitä vaatii. Ennen lakiuudistusta erityisopetuksen järjestäminen on ollut vapaaehtoista. Uuden lukiolain mukaisessa lukion opetussuunnitelman perusteissa todetaan, että ”erityisopetus on erityisopettajan antamaa”. Näin ollen jokaisessa lukiossa tulee olla erityisopetusta. Lukiouudistuksen lisäksi oppivelvollisuus säädettiin päättymään vasta 18-vuotiaana, joten lähes jokainen peruskoulun päättävä nuori on velvollinen siirtymään toisen asteen koulutukseen. Ammattikoulun tai lukion sijaan nuori voi hakeutua myös tutkintoon valmentavaan koulutukseen, eli TUVAan. Oppivelvollisuuden laajenemisen myötä lukioopintoihin hakeutunee yhä heterogeenisempi opiskelija-aines.
Aikaisempaa tutkimusta lukion erityisopettajan työnkuvasta on vain vähän. Aiheesta on tehty joitain tutkielmia, mutta lukiouudistuksen jälkeistä pro gradu -tasoa ylempää tutkimusta ei ole tehty juuri lainkaan. Sinkkonen ja kollegat kartoittivat vuonna 2011 lukion erityisopettajien työnkuvaa. Tutkimuksessa käytettiin Takalan ja kollegoiden (2009) luokittelua (peruskoulun) laaja-alaisen erityisopettajan työnkuvasta. Luokittelun mukaan lukion erityisopettajan työnkuva voidaan jakaa kolmeen ulottuvuuteen, joita ovat opetus-, konsultaatio- ja taustatyö. Tutkielmani oli laadullinen tutkimus, jonka aineistona oli neljän lukion erityisopettajan haastattelut. Haastateltavilla oli kokemusta lukion erityisopettajana toimimisesta 1,5 vuodesta 18 vuoteen. Haastattelut olivat teemahaastatteluja, ja analysointimetodina käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Teoriaohjaava sisällönanalyysi on aineistolähtöisen ja teorialähtöisen sisällönanalyysin sekoitus, jossa aineisto analysoidaan aineistolähtöisesti, mutta apuna käytetään valmista teoriaa. Teoria ei kuitenkaan ohjaa analyysia kokonaan, vaan aineisto ja teoria vuorottelevat keskenään. Teoriana käytin Takalan ja kollegoiden (2009) luokittelua.
Aineiston perusteella lukion erityisopettajan työnkuvan voi jakaa kolmeen ulottuvuuteen, joita ovat opiskelijatyö, yhteistyö ja kehittämistyö. Opiskelijatyössä painottuu yksilötyöskentely, ja lukitutkimusten teettäminen vie suuren osan ajasta. Yhteistyö on tiivistä opinto-ohjaajien kanssa, ja yhteistyötä tehdään sekä virallisia kanavia pitkin (esimerkiksi OHR-kokoukset) että epävirallisesti (esimerkiksi koulun käytävillä). Lukion erityisopettajana toimiminen vaatii jatkuvaa lisäkouluttautumista esimerkiksi neuropsykiatrisia haasteista. Eniten ilonaiheita tuottaa yksittäiset vuorovaikutustilanteet opiskelijoiden kanssa, ja niistä kumpuava merkityksellisyyden tunne. Haasteita tuottavat aikatauluttaminen, liian pienet resurssit ja opiskelun digitalisoituminen. Parhaimmillaan opiskelijalla saattaa olla viisi eri tietokoneohjelmaa auki, ja niiden välillä navigointi on hankalaa varsinkin niille opiskelijoille, joilla on hahmottamisen haasteita. Yhdessä oppilaitoksessa ollaankin siirrytty sähköisistä materiaaleista takaisin printtimateriaaleihin.
Tulevaisuudessa lukion erityisopettajan työnkuvan peruspalikoiden uskotaan säilyvän samana, mutta yksilötyöskentely luultavasti vähenee, ja opiskelijoiden tukeminen tapahtuu yhteistyössä muiden opettajien ja toimijoiden kanssa. Yhteistyö oppilaitoksen muiden toimijoiden kanssa luultavasti tiivistyy, ja yhteisöllisyys lisääntyy. Toiveissa oli myös konsultatiivinen yhteistyö alueen muiden erityisopettajien kanssa.
Tulevaisuudelta toivottiin enemmän erityisopetuksen resurssia kaikkiin suomalaisiin lukioihin. Sen lisäksi peruskoulujen tulisi kyetä tunnistamaan vaikeudet oppimisessa jo ennen nuoren siirtymistä toisen asteen opintoihin. Tällöin tukea olisi saatu jo peruskouluaikaisesti, eikävastuu vaikeuksien tunnistamisesta ja tuen aloituksesta jäisi lukiolle, vaan nuori saisi avun heti vaikeuksien ilmetessä. Toiveissa oli myös lukion näkökulman lisääminen erityispedagogiikan korkeakouluopintoihin, jotta erityispedagogiikan opiskelijat saisivat paremmat valmiuden lukiossa työskentelyyn jo opintojen aikana.
Henna Sundqvist
”Se erityisopettajan tehtävä koulussa on mun mielestä vähän niinku olla sellainen toripoliisi” – Lukion erityisopettajan työnkuva ja ajatuksia tulevaisuudesta
Takala, M., Pirttimaa, R. & Törmänen, M. (2009). Inclusive special education: the role of special education teachers in Finland. British journal of special education, 36(3), 162–173.