Taustaa
Opettajien ja koululaisten lajintunnistustaitoja on tutkittu Suomessa 2000-luvulla jonkin verran. Aiheesta on tehty myös kohtalaisen paljon opinnäytetöitä. Tutkimuksissa ja tutkielmissa toistuvat samansuuntaiset tulokset: nisäkkäät ovat parhaiten tunnettu lajiryhmä, ja tytöt ja naiset tunnistavat eliölajeja – etenkin kasvilajeja – keskimäärin poikia ja miehiä paremmin. Kansainvälisesti vertailtuna suomalaiset tuntevat lajeja hyvin. Itseäni kiinnosti erityisesti tutkia, minkälaisia asioita ja tekijöitä lajintunnistuksen opetuksen taustalta löytyy. Siksi päätin keskittyä nimenomaan luokanopettajien kokemuksiin ja näkemyksiin lajintuntemuksen opetuksesta koulussa.
Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus
Tutkielman tarkoituksena oli hahmottaa ja tulkita sitä, miten luokanopettajat suhtautuvat lajintuntemuksen opettamiseen koulussa. Tutkin myös sitä, millaisia kokemuksia luokanopettajilla on lajintuntemuksen opetuksesta opettajanuraltaan. Lisäksi tarkastelin, ovatko lajintuntemuksen opetus ja opettajien asenteet sitä kohtaan muuttuneet peruskoulun olemassaolon aikana.
Käytin tutkielmassani laadullisia tutkimusmemetelmiä. Toteutetin aineiston hankinnan haastattelemalla kuutta entistä ja nykyistä luokanopettajaa. Haastattelutapana käytin puolistrukturoitua teemahaastattelua, ja aineiston analysoin induktiivisesti käyttämällä aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoja.
Tulokset ja johtopäätökset
Opettajat pitivät lajintuntemusta tärkeänä monista syistä, kuten turvallisuuden, ympäristötietoisuuden ja käytännön soveltamisen näkökulmista. Hyvän lajintuntemuksen nähtiin parantavan oppilaiden motivaatiota opiskella ympäristöoppia, biologiaa ja maantietoa. Kaikki haastatellut luokanopettajat kokivat omaavansa riittävät taidot lajintuntemuksen opettamiseen, mutta ilmaisivat halunsa kehittää näitä taitojaan.
Lajiopetusta osallistujat kertoivat toteuttavansa monipuolisesti eri opetusmenetelmiä käyttäen, ja korostivat erilaisten materiaalien ja retkien merkitystä opetuksessa. Parhaaksi opetustavaksi opettajat nimesivät lajien opiskelun luonnossa, vaikka kokivatkin haasteita ulko-opetukseen liittyen. Yksi tutkielmani johtopäätöksistä onkin, että ulko-opetuksen käytännön menetelmiä voisi sisällyttää opettajankoulutukseen nykyistä enemmän.
Haastatellut opettajat huomasivat opetussuunnitelman muutosten vaikuttaneen lajintuntemuksen opetukseen, erityisesti kasvilajien tunnistuksen painotuksena. Monet kokivat, että lajintunnistuksen opetus koulussa oli määrällisesti lisääntynyt. Useat opettajat nostivat esiin ajatuksen siitä, voivatko uudet teknologiat ja rajaton tietomäärä vähentää oppilaiden syvällistä kiinnostusta luontoa kohtaan.
Touko Torppa
“Mitä jos vaadittais oppilailta lajeja?” : Suomalaisten luokanopettajien ajatuksia lajintuntemuksesta