Tutkielmablogi – Avhandlingblogg

Taustaa

Osa opettajista kokee seksuaalikasvatuksen opettamisen hankalaksi. Yksi seksuaalikasvatuksen sisällöistä, joka koetaan hankalana ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Lisäksi oppikirjoissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä käsitellään melko vähän, esimerkiksi erillisessä tietolaatikossa yhden kirjan kappaleen ohessa. Viime vuosina on julkaistu useita lasten kuvakirjoja, joissa esiintyy esimerkiksi sateenkaariperheitä ja sukupuolivähemmistöjä. Lasten kuvakirjoja luetaan koulussa paljon, joten halusin selvittää, voiko hyödyntää koulun seksuaalikasvatuksessa ja erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä käsiteltäessä. Tutkielmani aineistoksi valikoitui neljä suomalaista perheaiheista lasten kuvakirjaa, joissa esiintyi seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjä.

Seksuaalikasvatus

Seksuaalikasvatus antaa lapsille tietoja, taitoja ja opettaa positiivisia arvoja, joiden avulla on mahdollisuus oppia tuntemaan ja ymmärtämään omaa seksuaalisuuttaan. Seksuaalikasvatuksen tulisi olla tarjota lapsille oikeaa tietoa seksuaalisuudesta lapsen ikätason huomioiden. Lisäksi seksuaalikasvatuksen tulisi olla normikriittistä, eli kyseenalaistaa yhteiskunnassa vallitsevia seksuaalisuuteen liittyviä normeja, joista hyvänä esimerkkinä toimivat sukupuoliroolit. Kaikille oppilaille ei riitä, että heille tarjotaan tietoa seksuaalisuudesta, vaan he kaipaavat seksuaalikasvatusta, joka herättää heissä tunteita ja esimerkiksi samaistumisen kokemuksia. Väestöliitto on kehittänyt alakouluun hyvin sopivan pienten lasten seksuaalikasvatuksen kehotunnekasvatuksen, joka koostuu kahdeksasta aiheesta: keho ja kehitys; tunteet; läheisyys, hyvä olo ja itsetunto; ympäristö ja muut ihmiset; hyvinvointi ja terveys; lisääntyminen; normit ja tavat sekä oikeudet.

Tulokset

Lasten kuvakirjoja voidaan hyödyntää sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä seksuaalikasvatuksen näkökulmasta käsiteltäessä kolmella eri tavalla. Niistä on mahdollista löytää lapsen ikätasolle sopivaa tietoa seksuaali- ja sukupuoli vähemmistöistä. Lisäksi kirjat tarjoavat mahdollisuuden normikriittiseen tarkasteluun, esimerkiksi siitä, millaisia perheiden oletetaan olevan tai millä tavoin sukupuoliroolit vaikuttavat lasten elämään. Kirjojen avulla on myös mahdollista tarjota seksuaalikasvatusta, joka vetoaa niihin oppilaisiin, jotka kaipaavat oppimisensa tueksi tunneohjaavuutta. Kirjojen avulla voi esimerkiksi samaistua sateenkaariperheen lapsen asemaan. Kehotunnekasvatuksen aiheista kuutta on mahdollista käsitellä valitsemieni lasten kuvakirjojen avulla. Nämä sisällöt ovat: keho ja kehitys; tunteet; läheisyys, hyvä olo ja itsetunto; ympäristö ja muut ihmiset; lisääntyminen sekä oikeudet.

 

Alakoulun seksuaalikasvatusta on tutkittu hyvin vähän ja suomalaisen koulun seksuaalikasvatuksesta on viime vuosilta ylipäänsä hyvin vähän tutkimustietoa. Minusta alakoulun seksuaalikasvatusta tulisi tutkia oppikirjojen näkökulmasta, mutta olisi tärkeää tutkia myös erilaisia seksuaalikasvatuksen tueksi kehitettyjä ja materiaaleja sekä selvittää opettajien seksuaalikasvatukseen liittyviä käsityksiä ja taitoja.

 

Meri Rantala

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt lasten kuvakirjoissa: lastenkirja seksuaalikasvatuksen tukena

Tutkielmani käsitti kolme laajaa ilmiötä: jatkuvan oppimisen, identiteetin ja ekologisuuden. Nämä kaikki kolme ovat laajuutensa lisäksi merkittäviä ilmiöitä ajassa, jota elämme. Ympäristömme olosuhteet muuttuvat kiivaasti ja jatkuvasti  ja yhteiskunnassamme ihmisen täytyy olla koko ajan valmis kehittämään itseään. Jatkuvasta oppimisesta on tullut yleisesti hyväksytty tavoite. Samalla tavalla jatkuva identiteettityö on osa elämäämme. Ihmisillä on mahdollisuus pohtia ja muokata identiteettiensä olemusta läpi elämän. Toisaalta jatkuva muutos aiheuttaa myös paineen identiteetin kehittämiselle elämän aikana. Ekologisuus on läsnä jo sen vuoksi, että maapallon resurssit hupenevat ja tämä aiheuttaa paineita kestävämmän elämäntavan löytämiselle. Luonnonväriaineilla värjääminen on eräs ekologisemman elämän osa-alue.

Aiemmat tutkimukset

Aiempaa oppimisen ja identiteetin yhdistävää tutkimusta on tehty melko vähän. Aiemmissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että oppimisen ja identiteetin välillä on yhteys ja ne ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa. Oppiminen vaikuttaa identiteettiin ja identiteetti vaikuttaa oppimiseen. Voidaan puhua tietynlaisesta symbioosista. Näin identiteetillä on yhteys myös jatkuvaan oppimiseen, joka on osa yleistä oppimista. Aiemmassa tutkimuksessa on myös nähty, että esimerkiksi merkittävät oppimissisällöt vaikuttavat yksilön halukkuuteen oppia. Merkitykset ovat osa identiteettiä. Esimerkiksi tällä tavoin identiteettiin sisältyvät merkitykset vaikuttavat oppimiseen. Luonnonväriaineilla värjääminen on yksi oppijalle merkityksiä sisältävä oppimisaihe, joka myös yhtäaikaa kiinnitty ekologisuuden ilmiöön. Ajankohtaisuutensa vuoksi tutkimukselle oli paikkansa.

Tämän tutkimuksen lähtökohdat

Tutkimuksesani tarkasteltiin jatkuvaa oppimista ja identiteettiin kiinnittyviä merkityksiä. Kohdejoukkona oli luonnonväriaineilla värjääjät, joita tarkasteltiin haastatteluaineiston kautta. Tavoitteenani oli kuvata laajasti ja tulkita heidän oppimista ja niitä merkityksiä, joita on luonnonvärjäyksen oppimisessa. Tutkielmassani tarkasteltiin eri tapoja, joilla värjärit opiskelivat aihetta. Lisäksi tarkasteltiin, millaisia erilaisia merkityksiä värjäävät kokivat luonnonväriaineilla värjäämiseen. Tutkimusaineisto käsitti 26 haastattelua, jotka toteutettiin osana BioColour-tutkimushanketta, jota johtaa Riikka Räisänen.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimus toteutettiin laadullisesti teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että luonnonväriaineilla värjäävät oppivat varsin eri tavoin. Luonnonväriaineilla värjäävät oppivat usein niin sanotun vinon tiedonsiirtymän kautta. Vinolla tiedonsiirtymällä tapahtuvaa oppimista tapahtuu esimerkiksi erilaisten kurssien kautta ja tämä olikin tässä tutkimuksessa merkittävä luokka. Erilaisten kurssien lisäksi luonnonväriaineilla värjäävät kertoivat, että he oppivat esimerkiksi omien kokeiluidensa kautta. Myös muita erilaisia oppimisentapoja kuvattiin laajasti.

Tutkimuksessani tarkastelin myös merkityksiä, joita luonnonväriaineilla värjäävät kokivat opittavaan aiheeseen. Havaitsin, että he kokivat monia erilaisia merkityksiä. Tärkeimpinä merkityksinä havaitsin haastateltujen henkilökohtaiset merkitykset ja eettiset merkitykset. Henkilökohtaisina merkityksinä haastatellut kuvasivat terveyteen, minuuteen ja tunteisiin liittyviä merkityksiä. Eettisiin merkityksiin liittyen haastatellut kuvasivat ympäristöön ja perinteisiin liittyviä merkityksiä. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta se, että opittavaan asiaan koettiin merkityksiä ja sitä opiskeltiin jatkuvan oppimisen tavoin elämän eri vaiheissa. Sen sijaan merkityksien ja oppimisen välisiä yhteyksiä ei ollut mahdollista todeta tämän tutkimuksen perusteella eikä se ollut tavoitteenakaan. Tämä olisi mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe.

 

Tiina Kantanen

Jatkuva oppiminen ja identiteettiin kiinnittyvät merkitykset – Luonnonväriaineilla värjääjät

Taustaa

Päädyin tekemään graduni artikkelimuotoisena, sillä halusin päästä paremmin sisään tutkimuksen toteuttamisen maailmaan myös julkaisuprosessin kannalta. Aiheeni kumpusi valmiista tutkimusaineistosta, jonka sain ohjaajaltani Jyrki Reunamolta käytettäväksi tutkielmaani varten. Olin myös etukäteen kiinnostunut kvantitatiivisesta tutkimuksesta, joten tämän valmiin aineiston käyttö oli järkevä valinta. Aineistoa tutkimalla päädyin rajaamaan aiheeksi lasten varhaiskasvatuksessa viettämien vuosien vaikutuksen lasten sosiaalisiin orientaatioihin ja lasten pääasialliseen huomionkohteeseen. Tarkoitukseni oli siis tutkia, että ovatko lasten varhaiskasvatuksessa viettämät vuodet yhteydessä lasten sosiaaliseen käytökseen, kuten sosiaalisiin orientaatioihin (esim. mukautuminen ja vetäytyminen) ja lasten pääasiallisiin huomionkohteisiin (esim. ei-sosiaalinen huomionkohde ja toinen lapsi huomionkohteena). Selvitin myös, millaisia eroja sukupuolten välillä syntyi, kun varhaiskasvatuksessa vietetyt vuodet yhdistettiin analyysissa sosiaaliseen käytökseen.

Tutkimuksen toteutus

Aineisto on kerätty osana Kehittävän palautteen- projektia, ja käyttämäni aineisto koostuu lapsihavainnoista: 20 457 havaintoa 972 kuusivuotiaasta lapsesta. Lapset olivat 360 lapsiryhmästä 18 eri kunnasta Suomessa. Aineiston analysoinnin tein IBM SPSS Statistics 27 ohjelmalla ristiintaulukointi menetelmällä. Varsinaisen kirjoitusprosessin aloitin koontiosasta, jonka jälkeen tein artikkelikäsikirjoituksen. Koontiosassa painotin teoriataustaa ja avasin varhaiskasvatuksen vaikutuksia ja merkitystä lapsille. Teoriatausta perustui vahvasti Jyrki Reunamon sosiaalisten orientaatioiden nelikentälle. Ohjaajani Jyrki on toinen kirjoittaja artikkelissa ja hän viimeisteli artikkelikäsikirjoitusta ennen gradun virallista palautusta. Artikkelikäsikirjoitus on tarkoitus lähettää EECERJ-journaaliin, jonka takia tein sekä koonnin että artikkelikäsikirjoituksen englanniksi. Koska tutkimuksen tulokset tullaan toivottavasti julkaisemaan kyseisessä journaalissa, en niitä voi valitettavasti tässä blogitekstissä avata enempää.

Tutkimuksen merkitys

Valitsemaani aihetta on tärkeää tutkia, sillä ei ole selvää, miten varhaiskasvatus vaikuttaa lasten sosiaaliseen kehitykseen. Tutkimustulokset ovat usein ristiriitaisia toisiinsa nähden ja niiden hyödyntämistä vaikeuttaa eri maiden erilaiset varhaiskasvatuskäytänteet ja lainsäädännöt. Suomen varhaiskasvatuksen kontekstissa sovellettavaa tutkimustietoa tästä aiheesta ei siis juurikaan ole. Varhaiskasvatuksen vaikutuksista on myös käyty paljon julkista keskustelua esimerkiksi vuoden 2020 lopulla julkaistuun Aino Saarisen väitöskirjaan, subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen ja kaksivuotisen esiopetuksen kokeiluun liittyen. Poliittisessa päätöksenteossa olisikin tärkeää huomioida aiheeseen liittyvä ja Suomen olosuhteisiin sovellettava tutkimus.

Aada Heikkilä

The years children spent in early education in relation to their social relations and objects of attention

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Keväällä 2020 koulut siirtyivät etäopetukseen koronaviruksen aiheuttaman pandemian vuoksi. Etäopetukseen siirtyminen yllättäen asetti niin opettajat kuin oppilaatkin uusien haasteiden eteen.

Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on tutkia käsityönopettajien kokemuksia käsityön etäopetuksesta sekä heidän näkemyksiään sen tulevaisuudesta. Käsityössä korostuu materiaalisuus sekä luova toiminnallisuus. Nämä käsityöoppiaineen erityiset piirteet ovat merkityksellisiä huomioida myös etäopetustilanteessa. Jaetuilla kokemuksilla ja ajatuksilla voidaan edistää niin opetuksen kuin myös oppimisen laatua sekä tasa-arvoisuutta.

Tutkimuksen toteutus

Tutkielmassa tarkastellaan ja analysoidaan Helsingin yliopiston käsityötieteen kouluttajien järjestämässä ”kässää etänä”- webinaarissa kerättyjä, käsityötä opettavien opettajien sekä tulevien käsityönopettajien pienryhmäkeskustelujen kirjauksia ja huomioita etäopetusjaksolta keväältä 2020. Pienryhmien keskusteluista kirjattua aineistoa analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimuksen tuloksina käsityönopettajien etäopetuskokemukset ja tulevaisuuden näkymät jakaantuivat niin myönteisiin kuin kielteisiin kokemuksiin. Etäopetuksen koettiin lisäävän oppilaiden eriarvoisuutta ja kasvattavan työn kuormittavuutta. Opetuksen ja oppimisen ajan ja paikan joustavuus sekä oppilaan uudenlaiset kehittymismahdollisuudet nähtiin etäkäsityön etuina. Tietotekniikalla koettiin tulevaisuudessa olevan merkittävä rooli etäkäsityössä. Tietotekniikka ja digitaaliset laitteet sekä sovellukset tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia opetukseen ja oppimiseen, mutta niiden käyttöön nähtiin liittyvän myös eriarvoistavia piirteitä.

Käsityönopettajat näkivät etäopetuksella myös monia mahdollisuuksia, vaikkakin erityisesti käsityölle ominaisien toimintatapojen siirtäminen kokonaan etäopetukseen koetiin haastavaksi.

Pohdintaa

Käsityönopettajaopiskelijana ja koululaisen vanhempana herännyt huoli käsityön erityisyyden ja merkittävyyden säilyttämisestä nousi oman etäopiskelun sekä lapseni etäkoulun myötä ja johdatti näin tämän pro gradu- tutkielman aiheen valintaan. Opettajien kokemukset ja jaetut näkemykset sekä toteutukset tuovat runsaasti hyödyllistä tietoa tulevaisuuden varalle. Näillä on suuri merkitys myös jatkossa, jotta käsityö oppiaineen erityisyyttä vaaliva, laadukkain mahdollinen ja tasa-arvoisin opetus ja oppiminen turvataan, myös etänä.

Toiveeni on, että tutkimukseni herättää tarkastelemaan ja ymmärtämään opettajien kokemuksien kautta nousseiden tunteiden ja ajatusten merkitystä opetustyössä. Yhdessä jakamalla omia kokemuksia luodaan yhtenäisyyttä ja turvataan yhdessä käsityön opetuksen tulevaisuutta.

 

Anni Vakkilainen

 

Käsityö etäopetuksessa

Käsityönopettajien kokemuksia ja tulevaisuuden näkymiä

 

 

 

 

Bakgrund

Internationella styrdokument rekommenderar att barn ska få åldersanpassad sexualundervisning, men det är oklart om det här uppfylls i praktiken. Sexualundervisning för yngre elever är ett nytt fenomen som utmanar den traditionella bilden av sexualundervisning. Samtidigt har samtycke och förebyggandet av sexuella trakasserier och övergrepp blivit allt viktigare i samhället. Sexualundervisningen i skolan kan vara en arena för att bland annat lära ut färdigheter och strategier för att främja trygghet och välmående. Det finns väldigt lite forskning om sexualundervisning för yngre elever och därför är den här studien aktuell. Syftet med den här studien är att undersöka hur sexualundervisning genomförs i åk 1–2 och att undersöka hurdana uppfattningar lärare har om sexualundervisning för yngre elever. 

Genomförande 

Det här är en kvalitativ studie. Data samlades in genom intervjuer. Studiens sampel består av fem lärare som vid deltagandet arbetade i årskurs 1–2. Intervjuerna har transkriberats och analyserats med tematisk analys. 

Resultat 

I resultaten framkom det att lärarna hade svårt att definiera vad sexualundervisning är och vilka teman som bör behandlas. Lärarna undervisade sexualundervisning ämnesöverskridande, spontant och ibland omedvetet. För att sporra lärare att undervisa sexualundervisning och för att se till att alla elever får sexualundervisning behöver man skriva in sexualundervisningen som en självklar del av läroämnet omgivningslära i den nationella läroplanen. Sexualundervisningen planerades, utvärderades eller utvecklades inte egentligen i någon av skolorna, vilket är ett allvarligt problem som behöver åtgärdas. Undervisningen skulle gynnas av långsiktig planering och utveckling. Lokala planer för sexualundervisning borde skrivas för att stödja lärare i sitt arbete att undervisa sexualkunskap. 

Fortsatt forskning 

Några förslag på fortsatt forskning är att undersöka samarbetet mellan skola och skolhälsovård i planerandet av och genomförandet av sexualundervisning, att undersöka hur mycket utbildning lärarstudenter i Finland får att undervisa sexualkunskap samt att granska läroböcker och undervisningsmaterial om sexualkunskap. 

Julia Laaksonen 

“Det borde vara lika obligatoriskt som matte” – tematisk analys av intervjuer med lärare om sexualundervisning i åk 1–2 

Tutkimuksen tausta

Koronapandemia on asettanut ihmiset täysin uudenlaisen arjen eteen, ja vaikutukset ulottuvat aina perheiden arkiruokailuun saakka. Lapsiperhearjen ajatellaan usein olevan melko kiireistä ja arkiruokailu onkin tasapainottelua nopeiden ratkaisujen aikaa vievien aterioiden välillä. Koronapandemian myötä kotona vietetty aika on etätöiden ja -opintojen myötä lisääntynyt, mutta arjen kiire ei välttämättä ole hävinnyt. Arjen painottuessa yhä enemmän koteihin, on myös ruokaa valmistettava aiempaa enemmän. Uudenlaisen arjen ymmärtäminen on tärkeää, ja sen innoittamana lähdin laajentamaan ymmärrystä korona-arjen ruokailun ympärille kytkeytyvistä muutoksista.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia muutoksia lapsiperheiden arkiruokailussa, ruoanhankinnassa ja ravintolapalveluiden käytössä on tapahtunut koronapandemian rajoitusten myötä. Tarkoituksena oli myös tutkia perheiden kokemuksia koronapandemian aikaisesta arkiruokailusta sekä sen myötä tulleista muutoksista.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Tutkimusjoukko koostui kuudesta Helsingin keskusta-alueella asuvasta lapsiperheestä, ja yksilöhaastatteluissa haastateltiin toista vanhempaa. Haastattelut olivat luonteeltaan teemahaastatteluja, joissa käytettiin myös virikkeitä eli blogitekstiä ja kuvia. Virikkeiden tavoitteena oli helpottaa tutkittavien kokemusten muistelua kevään 2020 koronarajoitusten ajalta. Saatu aineisto litteroitiin, teemoiteltiin ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tulokset ja johtopäätökset

Koronapandemian aikana tutkitut lapsiperheet kokivat arkiruokailusta kuormitusta. Kasvanut kotona vietetty aika lisäsi kotona tapahtuvaa ruoanlaittoa, ja sen myötä myös ruokaostoksia oli tehtävä enemmän. Ruokailu vaati myös enemmän suunnittelua ja ennakointia. Ruoankulutuksen uudenlainen arviointi koettiin haastavana, ja joidenkin perheiden keskuudessa työläänä koettu suunnitelmallisuus vähentyi pandemian jatkuessa.

Suuremman ruoankulutuksen myötä lisääntynyt ruoanhankinta oli siirtynyt fyysisistä kaupoista enemmän verkossa tehtäviin ruokaostoksiin. Kauppakassipalveluja hyödynsivätkin kaikki tutkitut perheet. Koronapandemian alussa kauppakassipalveluja käytettiin sosiaalisten kontaktien ja tarvikkeiden varastoon ostamisen takia, mutta pandemian edetessä ruokaostosten tilaaminen koettiin enemmänkin arjen helpottajana. Korona-arjen ruoanlaittoa taas haluttiin helpottaa erityisesti koronapandemian alkupuolella, ja ruoanlaitosta selviydyttiin puolivalmisteita ja valmisruokia käyttämällä sekä ravintolaruokaa tilaamalla. Jokaisessa tutkimusperheessä olikin tilattu ruokaa kotiin enemmän kuin ennen koronapandemiaa, mutta toisaalta tilausruokaan myös kyllästyttiin sen arkipäiväistyttyä.

Jatkotutkimus

Ruoanhankinnassa tapahtuneet muutokset olivat yksi keskeisimmistä tutkimustuloksista. Kiinnostava jatkotutkimusaihe olisi näiden muutosten pysyvyys ja toisaalta niiden pidempiaikaiset vaikutukset. Mikäli esimerkiksi perheiden tekemät ostosreissut painottuvat vielä koronapandemian jälkeenkin fyysisen ruokakaupan sijaan verkossa tehtäviin ostoksiin, olisi paikallaan tutkia näitä vaikutuksia myös ruokakasvatuksen näkökulmasta. Ostosreissut ovat kuitenkin merkittävä osa lasten ja nuorten ruokasuhteen rakentumista sekä ruokakulttuuriin kasvamista.

Myös ravintolapalveluiden käytön muutoksia olisi tärkeää tutkia pidemmälläkin aikavälillä, onhan ravintolaruokailu suuressa roolissa myös suomalaisessa ruokakulttuurissa. Lisäksi tutkimuksessa tuli myös ilmi hyvin erilaisten perheiden kokemuksia korona-arjesta, ja perhetutkimuksen kentällä jatkotutkimuksena olisikin mielenkiintoista selvittää koronapandemian vaikutuksia perheenjäsenten keskinäisiin suhteisiin.

 

Noora Nikitin

Arkiruokailu koronapandemian rajoitusten aikana – Arkiruokailu, ruoan hankinta ja ravintolapalveluiden käyttö kaupunkilaisperheissä

Tutkielman tausta

Nuorten syrjäytyminen on edelleen, vuonna 2021 yksi Suomen suurimmista ongelmista. Suuri osa nuorista voi hyvin, mutta pieni joukko voi entistä huonommin. Mielenterveyden ongelmat, kiusaaminen, vaikeudet oppimisessa, perhetausta ja alueelliset erot luovat nuorten välille eriarvoisuutta.  Nuorten eriarvoisuus näkyy myös vapaa-ajalla: kaikilla ei ole varaa esimerkiksi haluamiinsa harrastuksiin. Vapaa-aika onkin nuorille erityisen merkityksellistä aikaa, jota tavallisesti leimaavat itsenäistyminen, omaehtoinen tekeminen, oman identiteetin etsiminen ja ystävyyssuhteiden tärkeys.

Nuorten Akatemia tarjoaa haavoittuvassa elämäntilanteessa oleville, 13-17 -vuotiaille nuorille mahdollisuuden mielekkääseen vapaa-ajan ryhmätoimintaan Mahis-hankkeen avulla. Mahis-tukea voi hakea mikä tahansa nuorten ryhmä Mahis-ohjaajan avustuksella. Mahis-toiminta on nuorten omaehtoista toimintaa, jossa ohjaaja toimii nuorten tukena. Toiminnan tavoitteina on nuorten osallisuuden sekä elämänhallintataitojen vahvistaminen.

Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassani toimi Allardtin (1976) hyvinvointiteoria. Lisäksi lähestyin osallisuuden käsitettä sosiaalipedagogisesta näkökulmasta. Sosiaalipedagogiikassa kohtaavat sosiaalinen ja kasvatuksellinen käytännön työ. Mahis-toimintaa arvioitiin myös sosiokulttuurisen innostamisen välineenä, mikä on yksi sosiaalipedagogisista työmuodoista.

Tutkielman toteutus

Toteutin tutkimuksen laadullisena dokumenttianalyysinä. Aineistonani käytin Nuorten Akatemialta saamiani Mahis-projektien loppuraportteja. Raportit on kerätty vuosina 2017-2020 toteutuneista Mahis-projekteista ja niitä oli yhteensä 165 kappaletta. Raporteissa ohjaajilta kysyttiin muun muassa, millaisia muutoksia he näkivät nuorissa ja heidän elämissään Mahis-projektin myötä. Tämän kysymyksen vastaukset muodostivat tutkielmani aineiston.

Tutkielman tulokset ja johtopäätökset

Tutkielmani tuloksina ohjaajat havaitsivat nuorissa muutoksia neljällä eri osa-alueella. Osa-alueet olivat yksilön kasvu, sosiaaliset suhteet, tulevaisuuden suunnitelmat sekä koulunkäyntiin liittyvät muutokset. Eniten muutoksia havaittiin itsenäistymisessä, itsetunnon kasvussa sekä uusien ystävyyssuhteiden syntymisessä. Myös nuorten tulevaisuuden suunnitelmat selkiytyivät: osa löysi toiminnan myötä esimerkiksi ensimmäiset kesätyöpaikkansa. Myös koulutyössä nähtiin muutoksia esimerkiksi koulupoissaolojen vähentymisenä.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että Mahis-toiminnalla pystytään tukemaan nuorten hyvinvointia sekä vahvistaa heidän osallisuuttaan. Hyvinvoinnin osa-alueet, itsensä toteuttaminen ja sosiaaliset suhteet, tulivat esille ohjaajien kuvailuissa. Osallisuuden tukeminen tapahtui paitsi tarjoamalla nuorille todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä, myös Mahis-projektin kautta tarjoutuvan yhteisön ja sen jäsenyyden kautta.

Mahis-projektien luonnetta verrattiin myös sosiokulttuurisen innostamisen eri ulottuvuuksiin. Sosiokulttuurisen innostamisen ulottuvuudet ovat kasvatuksellinen, kulttuurinen sekä sosiaalinen ulottuvuus. Nämä kaikki ulottuvuudet toteutuivat myös Mahis-toiminnassa.

 

Nina Lehtonen

Vapaa-ajan ryhmätoiminnan mahdollisuudet nuorten osallisuuden ja hyvinvoinnin tukemisessa – Ohjaajien näkemyksiä Nuorten Akatemian Mahis-toiminnasta

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Ulkosuomalaisten määrä on ollut jatkuvassa kasvussa, ja Suomi-koulujen ansioista tuhannet lapset kymmenissä maissa saavat täydentävää opetusta suomen kielessä ja suomalaisessa kulttuurissa. Suomi-kouluja on kuitenkin tutkittu vähän, erityisesti suomikoululaisten näkökulmasta, vaikka ne ovatkin varsin merkittävä ulkosuomalaisten yhteisöjen verkosto ja vakiintunut ulkosuomalaisten palvelu. Olisi siis korkea aika saada myös lasten ääni kuuluviin – ovathan Suomi-koulut olemassa juuri lapsia varten. Suomi-koulujen olisi myös tarkoitus tukea oppilaiden monikielistä identiteettiä, mutta ulkosuomalaisten lasten kieli-identiteettiä ei ole pahemmin tutkittu. Niinpä tartuin näihin aiheisiin ja lähdin kartoittamaan, mitä kokemuksia ulkosuomalaisilla lapsilla on Suomi-kouluista ja millaiseksi he kokevat kieli-identiteettinsä.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimusta varten haastateltiin seitsemää 6—11-vuotiasta ulkosuomalaista lasta. Haastattelut pyrittiin pitämään mahdollisimman avoimina ja keskustelunomaisina, mutta käytännössä haastattelut lähentelivät enemmän puolistrukturoituja haastatteluja. Litteroitua haastatteluaineistoa analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin kautta. Tarkoituksena oli kartoittaa, mitä asioita haastatteluissa nousee esille, ei luoda kattavaa kuvausta Suomi-kouluista tai ulkosuomalaisista lapsista.

Tulokset ja johtopäätökset

Vaikka suomen kieli koettiin usein vaikeaksi tai heikoksi, lapsilla yleensä ilmeni olevan selkeä kuva itsestään suomen kielen puhujina muiden puhumiensa kielten ohella. Eri kielillä oli usein hyvin selkeät roolit lasten elämässä, ja kieliin suhtauduttiinkin usein hyvin konkreettisella ja käytännön läheisellä tavalla. Lapset ilmaisivat käyttävänsä aktiivisesti niin suomea kuin mahdollista toista kotikieltään sekä asuinmaansa kieltä, ja osoittivat vahvaa monikielistä kieli-identiteettiä, jossa myös suomella oli vankka asema.

Suomi-kouluista nostettiin esiin enimmäkseen positiivisia asioita. Yleisesti ottaen lapset kokivat, että Suomi-koulua on kiva käydä, ja että siellä oppii tai että siitä on heille hyötyä. Erityisen paljon lapset ilmaisivat pitävänsä toiminnallisesta ja monipuolisesta tekemisestä, sekä Suomi-koulukavereista.  Tuloksista voidaan tulkita, että Suomi-koulu tarjoaa usein myönteisen suomenkielisen tilan ja yhteisön, mikä voi vahvistaa ulkosuomalaisten lasten kokemusta itsestään suomen kielen puhujina ja näin ollen tukea suomen kielen osuutta heidän kieli-identiteetissään. Tämä on ilman muuta positiivista, mutta jatkotutkimukselle olisi edelleen tarvetta. Tämänkin tutkimuksen aineistosta nousee esiin joitakin jatkotutkimusaiheita, kuten esimerkiksi toiminnallisen ja monipuolisen opetuksen toteutuminen Suomi-kouluissa sekä Suomi-koulujen etätoiminta verrattuna paikan päällä tapahtuvaan toimintaan. Ulkosuomalaisiin lapsiin on syytä suhtautua mahdollisena voimavarana Suomelle, ja heidän tukemisensa vaatii edelleen parempaa ymmärrystä heidän kokemuksistaan ja tarpeistaan.

 

Emmi Hagelberg

Ulkosuomalaisten lasten kokemuksia Suomi-koulusta ja kieli-identiteetistään