Category Archives: Yleiset

Kutsu: Miten olen hyötynyt ranskan taidostani työssäni

|

Infotilaisuus torstaina 15.3. klo 16-18, Unioninkatu 40 (Metsätalo, sali 6, 3. krs)

Ranskan kielen taitoa tarvitaan monessa yhteydessä niin EU:ssa ja hallinnossa kuin liike- ja kulttuurielämässä, vaikka englannista on tullut kansainvälinen yleiskieli. Ranskan osaajista on tietyillä aloilla jatkuva pula.

Korkeakouluissa ranskaa voi opiskella mm. Helsingin yliopiston nykykielten laitoksella (ranskalainen filologia), jonka monipuolinen opetusohjelma kouluttaa ranskan kielen ja kulttuurin ammattilaisia suomalaisen yhteiskunnan tarpeisiin.

Ranskankieliset maat juhlivat vuosittain 20. maaliskuuta kansainvälistä frankofonia-päivää ja maaliskuussa järjestetään perinteisesti ranskan kieltä ja kulttuuria käsitteleviä tilaisuuksia ympäri maailmaa.

Suomessa pidettävien Frankofonia juhlii -viikkojen yhteydessä (http://www.france.fi/) ranskalainen filologia järjestää 15. maaliskuuta suomenkielisen tilaisuuden, jossa kuullaan, miten eri alojen asiantuntijat ovat hyötyneet ranskan kielen taidostaan ja opinnoistaan.

Esimerkiksi Helsingin yliopistosta ranska pääaineenaan valmistunut Sara Kuusi sai hyvin pian valmistumisensa jälkeen työpaikan Helsingin kaupungin kulttuurikeskuksesta, jossa hän työskentelee kulttuuripolitiikan osastolla suunnittelijana ja kansainvälisten suhteiden koordinaattorina. Sorbonne Nouvelle – Paris 3 -yliopistosta melankoliasta Aki Kaurismäen
elokuvatuotannossa väitellyt Satu Kyösola puolestaan työskentelee tällä hetkellä Aaltoyliopistossa.
Tule kuuntelemaan, miten neljä hyvin eri alalla työskentelevää ranskan taitajaa on hyötynyt ranskan kielestä sekä työurallaan että elämässään!

 Ohjelma:

  • 16.00-16.15: yleiskatsaus (työelämäkyselyn tulokset)
  • 16.15-16.35: Satu KYÖSOLA (Aalto-yliopisto / elokuva)
  • 16.35-16.55: Sara KUUSI (Helsingin kulttuurikeskus )
  • 16.55-17.15: Leena SIMOLA (yritysmaailma, opettaja)
  • 17.15-17.35: Inka HETEMÄKI (UNICEF)
  • 17.35-18.00: vapaata keskustelua


Tervetuloa !
Lisätietoja antaa:
Eva Havu, dosentti, ranskalainen filologia
050 415 4507

eva.havu@helsinki.fi

Rosa Liksom: Kääntäjän tulee olla hyvä kirjailija

|

Kirjallisuus on kulutustavaraa. Kääntäjän tehtävä ei ole kopioida, vaan välittää kirjan asenne omalle kielelleen. Tätä mieltä on vuoden 2011 kirjallisuuden Finlandia-palkinnon Hytti nro 6 -romaanilla voittanut Rosa Liksom.

Rosa Liksom ja Anne Papart. Kuva: Ville Korhonen

Rosa Liksom ja Anne Papart sali nro 8:ssa

Luentosali nykykielten laitoksella oli keskiviikkona täynnä opiskelijoita. Rosa Liksom on kertomassa toisena vuonna peräkkäin ranskan kielen opiskelijoille työstään. Taiteilijan on kutsunut paikalle Anne Papart, ranskalaisen filologian lehtori ja Liksomin kääntäjä.

Papart on kääntänyt ranskaksi kolme Liksomin teosta. Ranskalaiskriitikoiden arvostelut ovat olleet hyviä. Nyt työn alla on viimeisin romaani.

– Suomalaisista kirjailijoista Ranskassa ovat menestyneet parhaiten Arto Paasilinna, Kari Hotakainen ja Sofi Oksanen. Keväällä 2013 ilmestyy Hytti nro 6. Siitä tulee iso pommi, sanoo Papart.

Liksom ja Papart kertovat, että he eivät tavatessaan juurikaan juttele kääntämisestä vaan kaikesta muusta.

Kirjan julkaisun jälkeen he reissaavat yhdessä Ranskassa markkinoimassa teosta. Siellä Liksomilta kysytään aina Venäjästä, koska mailla on historiallisesti läheiset kulttuurisuhteet. Papartin lisäksi Liksom sanoo pitävänsä yhteyttä vain saksan kääntäjäänsä.

– Minä kirjoitan, kääntäjät kääntävät. Teoksen alkukielen hyvää hallintaa tärkeämpää on, että kääntäjä on hyvä omassa äidinkielessään. Samaan aikaan kääntäjän täytyy olla kirjailija, hyvä kirjailija.

Pikkuseikat käännöksissä ovat Liksomille yhdentekeviä. Tällaisia ovat esimerkiksi se, nostiko joku lusikan vai haarukan. Käännöksestä täytyy välittyä kirjan asenne. Se riittää.

– Joidenkin yksittäisten sanojen merkitys on mulle aivan sama. Hyvä vaan, jos käännös on parempi kuin alkuperäinen. En minä ole mustasukkainen teoksistani. Ne jatkavat elämäänsä.

Ei kieli Liksomin teoksissa silti sivuosassa ole. Hän laskee nopeasti puhuvansa ainakin kuutta kieltä ja ymmärtävänsä paria tämän päälle. Suomen lisäksi hän voisi kuitenkin ajatella kirjoittavansa vain Tornionjokilaaksossa puhuttavalla meänkielellä.

Toistaiseksi Liksomin kirjoja on käännetty 16 kielelle. Finlandia-palkinnon myötä luku kasvaa ainakin muutamalla.

>> Rosa Liksomin verkkosivut

Väitös kolmesta tutkimattomasta kielestä

|

Tuore tutkimus esittelee kolme aiemmin dokumentoimatonta kieltä: suomenruotsalaisen, albanialaisen ja kosovolaisen viittomakielen. Perjantaina tarkastettava Karin Hoyerin väitöskirja on kielitieteellisen tutkimuksen lisäksi puheenvuoro ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen puolesta.

Karin Hoyer

Karin Hoyer viittoo “väitös”

Yleisen kielitieteen väitöskirja perustuu kyseisten kolmen kielen sanakirjahankkeeseen, joiden aikana Hoyer vietti paljon aikaa suomenruotsalaisten viittomakielisten parissa sekä kuurojen yhteisöissä Kosovossa ja Albaniassa. Tuona aikana hän oppi, että kielitieteellä voi myös parantaa maailmaa.

Jokainen hanke antoi uutta tietoa kielestä ja sen käyttäjistä. Lisäksi sanakirjatyö vahvisti viittomakieltä käyttävää yhteisöä ja antoi sille välineitä kielellisten oikeuksien edunvalvontaan.

– Tämä on tärkeää, sillä Balkanilla kuurot ovat yhteiskunnan alinta kastia, Hoyer sanoo.

Hoyer puhuu äidinkielenään ruotsia. Hän oppi viittomaan aikuisiällä. Suomenruotsalaiseen viittomakieleen hän tutustui vasta sanakirjahankkeessa, koska viittomakielentulkin koulutuksessa opetettiin pääsääntöisesti suomalaista viittomakieltä.

Tutkimusta tehdessään hän opiskeli kolme uutta viittomakieltä. Albaniassa ja Kosovossa kuuroja opetetaan yhä vanhoilla metodeilla. Viittomakieltä ei käytetä opetuskielenä, vaan opettaja puhuu ja kirjoittaa. Suomessakin opetettiin näin vielä 60-luvulla.

– Kuurot joutuvat tällöin opettelemaan kirjoittamista ja lukemista heille monesti täysin vieraan kielen kautta, sillä viittomakieliä ei kirjoiteta. Tämän vuoksi kuurojen oppimistulokset ovat usein varsin heikot, kertoo Hoyer.

Suomenruotsalaisen viittomakielen käyttäjät ovat pieni vähemmistö toisen vähemmistön sisällä.

– Jokainen viittomakieli on omanlaisensa. Niillä on omat rakenteensa ja kielioppinsa, vaikka ne ovat saaneet vaikutteita myös puhutuista kielistä. Esimerkiksi suomenruotsalainen ja ruotsalainen viittomakieli ovat eri kieliä, Hoyer selventää.

Väitöksen mukaan kuurojen kielellisen identiteetin vahvistaminen on ensiarvoista. Vasta sen myötä kieliyhteisö voi ottaa vastuun kielisuunnittelusta, joka tarkoittaa muun muassa työtä kielen virallisen tunnustamisen eteen ja viittomakielen saattamisesta kuurojen opetuskieleksi.

Väitös osoittaa, että viittomakielten asema alhaisen statuksen kielinä tuo mukanaan haasteita kielisuunnitteluun ja sanakirjojen toimittamiseen. Puhuttuihin kieliin verrattuna viittomakielten haasteet ovat muutoinkin erilaiset.

– Kuurot syntyvät pääsääntöisesti kuuleville vanhemmille, jotka eivät osaa viittomakieltä. Kielen omaksuminen katkeaa usein sukupolvien välillä, ja se vaikuttaa myös itse kieleen, Hoyer sanoo.

FM Karin Hoyer väittelee 10.2.2012 kello 10 aiheesta “Dokumentation och beskrivning som språkplanering – perspektiv från arbete med tre tecknade minoritetsspråk” (Language Documentation and Description as Language Planning – Working with Three Signed Minority Languages).

Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania, auditorium PIII, Yliopistonkatu 3. Vastaväittäjänä on FT Päivi Rainò, HUMAK: Humanistinen Ammattikorkeakoulu ja kustoksena professori Jan-Ola Östman.

Väitöskirjan elektroninen versio on luettavissa E-thesis-palvelussa
osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-7612-1

Kielitieteen gradupalkinto Helsingin yliopistoon

|

Nea Auhtola. Kuva: Mika FederleySuomen kielitietieteellinen yhdistys on palkinnut Nea Auhtolan germaanisen filologian tutkielman
vuoden parhaana graduna. Palkinnon perusteluissa työtä kiitetään teorioiden ja poikkeuksellisen mielenkiintoisen aineiston luovasta ja havainnollisesta yhdistämisestä.

Laudaturin arvosanan saanut gradu käsittelee keskustelukoherenssia. Nykykielten laitokselta maisteriksi valmistunut Auhtola on kiinnostunut erityisesti siitä, kuinka kielen eri elementit pysyvät kasassa keskustelussa.

Auhtola valmistui maisteriksi neljässä vuodessa, josta puolitoista vuotta kului Saksassa. Myös gradun aihe löytyi vaihto-opiskelujen aikana.

– Berliinin Humboldt-yliopistossa eri kielitieteen alat käyvät tiivistä vuoropuhelua keskenään. Pidin laaja-alaisuudesta, joka auttoi minua yhdistämään ja kehittämään oppimiani asioita, Auhtola sanoo.

Kohärenz im Gespräch -niminen pro gradu saa lähivuosina jatkoa, sillä Auhtolan väitöskirja aiheesta on jo työn alla.

Kielitietieteellinen yhdistys myönsi gradupalkinnon nyt toisen kerran. Myös vuoden 2011 palkinto meni nykykielten laitokselle. Tällöin tunnustuksen sai Ella Vihelmaan ranskalaisen filologian opinnäyte.

Nea Auhtola pitää suomenkielisen esitelmän gradustaan ja vastaanottaa palkinnon Tieteiden talossa salissa 404 (Kirkkokatu 6) 16. helmikuuta kello 15. Tapahtumaan on vapaa pääsy.

Vuosi on venäläisen nykykirjallisuuden

|

Suomalaisille lukijoille avautuu tänä vuonna mahdollisuus tutustua laajalla rintamalla venäläiseen nykykirjallisuuteen. Vuosikausiin venäläistä kirjallisuutta ei ole suomennettu näin runsaasti ja monipuolisesti.

Helsingin yliopiston venäläisen kirjallisuuden dosentin Tomi Huttusen mukaan voidaan puhua venäläisen kirjallisuuden buumista, sillä suomalaisille esitellään monta kokonaan uutta tuttavuutta.

– Erityisen ilahduttavaa on, että Sergei Dovlatovin proosaa saadaan vihdoin suomeksi. Leningradista Tallinnan kautta New Yorkiin emigroituneen Dovlatovin fiktiiviset anekdootit ovat viime vuosikymmenten hilpeintä venäläistä kerrontaa, Huttunen sanoo.

Venäläinen tieteiskirjallisuus ja sen tulevaisuuden kauhukuvia esittelevien dystopioiden ja antiutopioiden suosio on ollut kovassa nousussa koko 2000-luvun. Keväällä ilmestyy suomeksi ensimmäinen osa Sergei Lukjanenkon bestseller-sarjasta Yöpartio. Myös teoksen elokuvaversio on kohonnut kansainväliseksi hitiksi.

Andrei Volosin Animaattori on fiktiivinen kertomus tšetšeenitytön kasvusta terroristiksi. Tarina perustuu Moskovan vuoden 2002 teatterikaappaukseen. Eksodus on puolestaan Dj Stalingradin kuvaus 2000-luvun moskovalaisesta hc-punkskenestä.

Vuoden merkittävimpiä julkaisuja on Aleksandr Solženitsynin GULAG. Vankileirien saaristo. Huttunen uskoo teoksen nostattavan jälleen keskustelua suomettuneisuudesta sekä kipeitä kysymyksiä käsittelevän kirjallisuuden merkityksestä.

Venäläisen kirjallisuuden lukemisen avuksi ilmestyi viime syksynä odotettu Venäläisen kirjallisuuden historia (toim. Kirsti Ekonen ja Sanna Turoma). Syyskuussa julkaistaan puolestaan uusien suomennosten saatteeksi teos nimeltä Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta (toim. Tomi Huttunen ja Tintti Klapuri).

Tiedossa olevat vuoden 2012 suomennokset venäläisen kirjallisuuden teoksista:

  • Ivan Barkov: Neidin leikkikalu. Venäläinen pornorunoteos 1700-luvulta. Savukeidas.
  • Sergei Dovlatov: Meikäläiset. Pitkään kaivattu suomennos, Sergei Dovlatovin (1941–1990) suvun tarina vallankumousajan Vladivostokista 80-luvun New Yorkiin. Suom. Pauli Tapio. Idiootti, maaliskuu.
  • Sergei Dovlatov: Matkalaukku. Dovlatovin anekdooteista koostuva novellikokoelma. Suom. Pauli Tapio. Idiootti, lokakuu.
  • Jevgeni Griškovets: Joet.  Yhden Venäjän nykykirjallisuuden suosituimman kirjailijan kertomus lapsuudesta siperialaisessa pikkukaupungissa. Suom. Saija Aarnos. Kampus Kustannus, tammikuu.
  • Sergei Lukjanenko: Yöpartio. Neliosaisen bestseller-kirjasarjan ensimmäinen osa, sekoitus vampyyritarinaa, fantasiaa ja kauhua. Suom. Arto Konttinen. Into, huhtikuu.
  • Andrei Makine: Ikuisen rakkauden kosketuksia. Tuokiokuvia entisestä Neuvostoliitosta. WSOY.
  • Vladimir Nabokov: Naurua pimeässä. Lolitan sisarteoksena pidetty klassikko. Gummerus, tammikuu.
  • Valerija Narbikova: Ympäri ämpäri. Neuvostoliiton viimeisiin vuosiin sijoittuvassa romaanissa yhdistyvät kielellinen leikittely, tunne ja arjen surrealismi. Suom. Arja Pikkupeura. E-painos, elokuu.
  • Aleksandr Solženitsyn: GULAG. Vankileirien saaristo. Silberfeldt, syyskuu.
  • Dj Stalingrad: Eksodus. Omaelämäkerrallinen kuvaus 2000-luvun Venäjältä. Keskiössä moskovalainen hc-punkskene. Suom. Veli Itäläinen. Into, huhtikuu.
  • Mihail Šiškin: Sinun kirjeesi. Pariskunnan kirjeenvaihdosta kehittyy ajan ja todellisuuden ylittävä tarina. Suom. Vappu Orlov. WSOY, elokuu.
  • Lidia Tšukovskaja: Vajoaminen. Sisältää Anna Ahmatova -elämäkerturin pienoisromaanit Vajoaminen ja Sofia Petrovna. Suom. Kirsti Era. Into, huhtikuu.
  • Ljudmila Ulitskaja: Medeia ja hänen lapsensa. Lesken muistot, perheen kohtalot ja 1900-luvun Venäjän historia peilautuvat moskovalaiskirjailijan proosassa. Suom. Arja Pikkupeura. Siltala, huhtikuu.
  • Andrei Volos: Animaattori. Fiktiivinen kuvaus vuonna 2002 tapahtuneesta Moskovan teatterikaappauksesta. Suom. Anton Nikkilä. Bazar, maaliskuu.
  • Sergei Zavjalov: Joulupaasto. Kollaasirunoelma piiritetystä Leningradista. Poesia.