Uusi teos muistuttaa meidän asuvan yhdessä Euroopan itäisimmistä maista

Professori Jouko Lindstedt ja VTT Jouni Järvinen ovat koonneet uuden ja ajantasaisen tietopaketin itäisen Euroopan maista. Itä-Eurooppa matkalla länteen (Gaudeamus 2011) esittelee 19 itäisen Keski-Euroopan, Baltian ja Balkanin maata.

Kirjassa tuodaan esille kunkin maan historiasta ja kulttuurista ne merkitykselliset seikat ja tapahtumat, jotka kuuluvat maan kansalaisten yleissivistykseen. Lisäksi teos tarjoaa perustiedot maiden kielistä ja kirjallisuudesta.

Esiteltävät maat sijaitsevat keskellä Eurooppaa, Itämereltä Välimerelle ja Mustallemerelle ulottuvalla vyöhykkeellä, joka jää lännen ja idän suurten valtioiden väliin. Alueen jännitteet ja suuret muutokset ovat väistämättä heijastuneet maiden historiaan ja kansojen elämään.

Kirjassa esiteltävät maat ovat Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tšekki, Slovakia, Unkari, Romania, Moldova, Slovenia, Kroatia, Bosnia ja Hertsegovina, Serbia, Montenegro, Albania, Kosovo, Bulgaria, Makedonia ja Kreikka. Kirjoittajien mukaan Kreikkaa lukuun ottamatta maiden tärkein yhteinen nimittäjä on maantieteellisen sijainnin lisäksi sosialistinen lähimenneisyys.

Sosialismin romahdus ei ole koskettanut ainoastaan entisiä sosialistimaita, vaan se on vaikuttanut kaikkiin Euroopan maihin ja erityisesti Euroopan unioniin. Historiallisesti, kulttuurisesti tai poliittisesti yhtenäistä Itä-Eurooppaa ei olekaan muualla kuin ’länsieurooppalaisiksi’ julistautuneiden mielikuvissa, kirjoittajat katsovat.

– Kun ’Itä-Euroopasta’ vähitellen tulee pelkästään maantieteellinen termi, suomalaisten on ehkä helpompi huomata asuvansa itsekin yhdessä Euroopan itäisimmistä maista. Välillä on hyvä muistaa, että Joensuu on idempänä kuin Istanbul, Järvinen ja Lindstedt toteavat.

Nykykielten laitokselta teoksen kirjoittamiseen on osallistunut Länsi- ja eteläslaavilaisten kielten ja kulttuurien professori Jouko Lindstedtin lisäksi joukko oppiaineen opettajia ja tutkijoita.

Tunnetut sosiolingvistit luennoivat EU:n ja Turkin kurdien kielikysymyksistä (17.-18.11)

Osana 17.- 18. marraskuuta Helsingin yliopistolla järjestettävää Suomen 12. Kaakkois-Eurooppa-kollokviota (12th Finnish Colloquium of South-East European Studies) esitelmöi kaksi kansainvälisesti tunnettua sosiolingvistiä.

Torstaina klo 9:40-10:40 Robert Phillipson luennoi aiheenaan “Language policy in European integration: Balkan prospects and neoimperial linguistic constraints”
Perjantaina klo 9:00-10:00 suomalaistaustaisen Tove Skutnabb-Kankaan aiheena on “Kurds in Turkey – still no linguistic human rights?”

Tapahtuman järjestävät Länsi- ja eteläslaavilaisten kielten ja kulttuurien oppiaineen Balkanin kielisosiologinen nykytilanne -projekti, Aleksanteri-instituutti ja Suomen Slavistipiiri ry.

Kollokvio pidetään Tieteiden talolla osoitteessa Kirkkokatu 6.
Tapahtuman ohjelma(pdf)

Selvitys: Romanistit työllistyvät hyvin

Romaanisten kielten laitokselta valmistuneet maisterit työllistyvät yhä hyvin ja työskentelevät aiempaa useammin vakituisissa työsuhteissa, selviää FT Johanna Isosävin työelämäselvityksestä “Mikä romanistista tuli isona? Entiseltä romaanisten kielten laitokselta vuosina 2004-2009 valmistuneiden maistereiden sijoittuminen työelämään”.

Selvityksessä tutkittiin, miten ja mihin ammatteihin ranskalaisen, espanjalaisen ja italialaisen filologian maisterit ovat työllistyneet ja miten he ovat hyödyntäneet koulutusta työtehtävissään. Vastanneista työssä kävi kahdeksan kymmenestä. Puolet vastanneista katsoo työskentelevänsä täysin koulutusta vastaavassa työssä.

Koulutuksen hyödyllisimpänä antina pidettiin kielitaitoa sekä tiedonkäsittelyn ja kriittisen ajattelun taitoja. Antamassaan palautteessa vastanneet nostivat esiin merkittävämpänä asiana sivuaineiden valinnan.

Tutustu selvitykseen:
>>Mikä romanistista tuli isona? Entiseltä romaanisten kielten laitokselta vuosina 2004-2009 valmistuneiden maistereiden sijoittuminen työelämään

Tutkimuksen tekijä vastaa mielellään kysymyksiin, palautteeseen ja kommentteihin  osoitteessa:
johanna.isosavi@helsinki.fi

Viisisataa vuotta vanha tupakkakiista ruodittiin kielitieteen keinoin

Tupakan haitallisuudesta on kiistelty vuosisatoja.  Vielä 1500- ja 1600-luvuilla sauhuttelun vastustajat tosin vetosivat lähinnä ihmisten tunteisiin – ja puolustajat järkeen. Keinot omien näkemysten pönkittämiseen ja toisten naurunalaiseksi tekemiseen ovat tänäänkin pitkälle samoja kuin ennen.

Maura Ratia: "Texts Con and Pro" - The Early Modern Medical Controversy over TobaccoFM Maura Ratia on tutkinut osana englantilaiseen filologiaan kuuluvaa väitöskirjaansa tupakkaa käsitteleviä tieteellisiä artikkeleita, pamfletteja ja kasvioita vuosilta 1577 – 1670.

1500-luvun Euroopassa tehokkaista lääkkeistä oli kova pula. Samaan aikaan auktoriteetteihin perustuvan uskon horjuminen oli sysännyt tieteellisen ajattelun murrokseen.

Vaivoihin ja sairauksiin etsittiin Amerikan mantereelta helpotukseksi uusia rohtoja ja yrttejä. Yksi vanhalle mantereelle saapuneista löydöistä oli intiaanien käyttämä tupakka, jota valtaosa kasvi- ja lääketieteilijöistä piti vuosisadan loppuun mennessä kaivattuna ihmelääkkeenä.

– Englannissa kärsittiin kulkutautien lisäksi kostean ja kolean ilmaston aiheuttamista vaivoista, nuhasta ja hengitystieinfektioista. Ajan oppien mukaan uskottiin, että tupakka laadultaan kuivana ja kuumana aineena auttaisi näihin niin sanottuihin kosteisiin ja kylmiin vaivoihin ja sitä suositeltiin myös erityisesti merimiehille, Ratia kertoo.

Kiivaimmillaan tupakkakiista velloi Englannissa, missä kaikkien vaivojen lääkitseminen tupakalla ja sen lisääntyvä polttelu muodikkaana nautintoaineena lasillisen kanssa nostatti voimakasta kritiikkiä. Lontoosta tuli tupakkakeskustelun päänäyttämö.

“Epäsopivaa meille kristityille”

Väitöskirjaansa varten Ratia selvitti kiistan kirjoitusten välisiä eroja kielitieteen menetelmin. Tekstejä analysoidessaan hän huomasi, että kirjoittajat olivat ajalle tyypillisesti kopioineet ja ottaneet surutta toistensa kirjoituksia omiin nimiinsä.

Tutkimus paljastaa, että kirjoittajat käyttivät taitavasti sanaa “me” vahvistamaan ryhmähenkeä. Kirjoittaja saattaa esimerkiksi viitata ”meihin englantilaisiin” ja käyttää myöhemmin samaa me-pronominia omien mielipiteiden esittämiseen.

– Tupakan vastustajat kritisoivat esimerkiksi tavan omaksumista pakanallisilta intiaaneilta ja
kauhistelivat “heidän” tapaansa kulkea alastomina ja palvoa “paholaista”, ja pitivät sen vuoksi uutta ihmelääkettä ja nautintoainetta epäsopivana “meille kristityille”, Ratia sanoo.

Toisaalta jotkut vastustajien argumenteista olivat hyvinkin moderneja, sillä teksteissä nousivat esiin myös tupakan vahingollisuus nuorisolle ja sen aiheuttama riippuvuus.
Ratian mukaan tutkimus auttaa ymmärtämään myös sitä, miten kieltä käytetään nykyisin.

– Esimerkiksi me-pronominia käytetään nykyisinkin vain kirjoittajan omien ajatuksien ja ideoiden esittämiseen ja he-pronominia taas toisen ryhmän etäännyttämiseen itsestä ja toiseuden ilmentämiseen, Ratia tiivistää.

Väitöstilaisuus järjestetään lauantaina 22.10.2011 kello 10.15 Helsingin yliopiston päärakennuksessa, auditoriossa XII, osoitteessa Unioninkatu 34.

Väitöskirjan “”Texts Con and Pro” – The Early Modern Medical Controversy over Tobacco” -tiivistelmä E-thesis-palvelussa.

Väitös (22.10): Maura Ratia: Englantilainen filologia

FM Maura Ratia väittelee 22.10.2011 kello 10.15 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta “Texts Con and Pro – The Early Modern Medical Controversy over Tobacco”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, auditorio XII, Unioninkatu 34.

Vastaväittäjänä on Dr Dawn Archer, University of Central Lancashire, U.K., ja kustoksena on professori Irma Taavitsainen.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Mémoires de la Société Néophilologique de Helsinki. Väitöskirjaa myy Uusfilologisen yhdistyksen sihteeri (PL 24, 00014 Helsingin yliopisto) tai Tiedekirja-kauppa (Kirkkokatu 14, 00170 Helsinki).

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot:
Maura Ratia
maura.ratia(at)helsinki.fi