APC-maksumuurit tulivat, nyt etsitään tietä ulos – katsaus avoimen julkaisemisen nykytilanteeseen

Julkaistu kirjoittanut Juuso P Ala-Kyyny

Tässä avoimen tieteen vuosikatsauksen 2023 toisessa osassa pureudutaan viime vuoden keskeiseen puheenaiheeseen: avoimen julkaisemisen kirjoittajamaksujen (APC, article processing charge) luomaan taloudellisen kestävyyden ja tasavertaisuuden ongelmaan – ja sen ratkaisuehdotuksiin. Ratkaisuista eniten pidettiin esillä timanttimallista avointa julkaisemisesta (diamond open access), jossa ei peritä kirjoittajamaksuja. Timanttimallia täydentävänä keinona on keskusteltu rinnakkaistallennusoikeuden takaamisesta joko lainsäädännön tai organisaation linjausten kautta. Myös suurten tutkimusrahoittajien Plan S -ryhmällä on oma ehdotuksensa, jossa tutkijoiden rooli korostuu. Näiden lisäksi esillä on ollut muitakin vaihtoehtoja, joita blogiartikkeli käy läpi. Avoimen tieteen vuosikatsauksen ensimmäisessä osassa perattiin vuoden 2023 uutissatoa.

(This article is also available in English.)

Teksti: Juuso Ala-Kyyny (Helsingin yliopiston kirjasto)

Avoimuus, kestävyys ja tasavertaisuus. Siinä kolme periaatetta, jotka ovat olleet osa avoimen julkaisemisen (open access) periaatteita 1990-luvulta lähtien. Viime vuosina tutkimusjulkaisujen avoimuus on lisääntynyt, mutta se on tapahtunut taloudellisen kestävyyden ja tutkijoiden välisen tasavertaisuuden kustannuksella.

Kun tarkastelee avoimen tieteen ympärillä käytyä keskustelua viime vuonna, ei ole vaikeaa huomata, että ollaan taitekohdassa: Miten tutkimuksen avoimuus toteutetaan tulevaisuudessa tavalla, joka on taloudellisesti kestävällä pohjalla ja tutkijoiden kannalta reilu?

Tässä avoimen tieteen vuosikatsauksen 2023 toisessa osassa tehdään yhteenvetoa viime vuoden aikana käydystä avoimen julkaisemisen nykyisyyttä ja tulevaisuutta koskevasta keskustelusta sekä erilaisista ratkaisuvaihtoehdoista julkaisemisen ongelmiin. Artikkeli sisältö on seuraavanlainen:

Avoimen tieteen vuosikatsauksen 2023 ensimmäinen osa käsitteli viime vuoden uutisia ja lukusuosituksia.

Transformatiiviset sopimukset ovat kalliita eivätkä kovin transformatiivisia

Moni näkee nykyisten ongelmien kiteytyvän niin sanotuissa transformatiivisissa lehtisopimuksissa (read & publish- tai read & write -sopimukset), joissa perinteisten tilausmaksujen rinnalla maksetaan myös avoimesta julkaisemisesta. Ensimmäinen TF-sopimus solmittiin Hollannissa vuonna 2015, ja Suomessa sopimuksia on tehty vuodesta 2018 lähtien.

Tieteellisten julkaisujen avoimuus on lisääntynyt TF-sopimusten kautta, mutta samalla ne ovat tehneet avoimen julkaisemisen toteuttamisesta tutkimusorganisaatioille kallista. Kotimaisista lehtisopimuksista neuvotteleva FinELib-kirjastokonsortio toi tämän viime vuonna useammankin kerran esiin – keväällä, kesällä ja syksyllä.

TF-sopimuksia tehdään enimmäkseen suurten kansainvälisten tiedekustantajien kanssa, jotka ovat tottuneet valtaviin voittomarginaaleihin, eikä lehtisopimusten kalleudessa sinänsä ole mitään uutta – niin sanotun ”tiedelehtien hinnoittelukriisin” juuret johtavat aina 1970-luvulle asti. Itse asiassa, vaikka TF-sopimukset ovat kalliita, ne ovat kuitenkin vertailussa halvempia kuin vanhat tilaussopimukset, joissa ei ollut OA-julkaisemista mukana.

TF-sopimusten tavoitteena on, että sopimusten piiriin kuuluvat julkaisukanavat muuttuvat ennen pitkää ongelmallisista hybridijulkaisuista (hybrid open access) varsinaisiksi open access -lehdiksi (gold open access), ja lopulta tutkimusorganisaatiot maksaisivat tilausmaksujen sijasta vain julkaisemisesta. Tämä on se transformaatio, mihin sopimuksilla pyritään. Ja sen odotetaan kohtuullistavan ajan saatossa myös julkaisemisen kustannuksia.

Usko sopimusten transformatiivisuuteen on kuitenkin hiipumaan päin. Esimerkiksi FinELibin lehtisopimusten arviointiperusteisiin kuuluu ”kustantajan sitoutuminen avoimeen julkaisemiseen”, mutta se ei näytä toteutuvan: ”Kustantajat ovat jarruttaneet siirtymää avoimeen julkaisemiseen eri tavoin, jolloin niiden on mahdollista kerätä sekä tilaus- että julkaisumaksuja. Tämä on yliopistoille ja tiedeyhteisölle kestämätön kuvio niin taloudellisesti kuin periaatteellisesti”, FinELibin ohjausryhmän puheenjohtaja ja Turun yliopiston vararehtori Kalle-Antti Suominen totesi elokuussa, kun FinELib valmistautui uusiin neuvotteluihin.

Kustantajat vaativat tiedelehtien lukemisesta ja avoimesta julkaisemisesta yhä suurempia maksuja, vaikka tiedeyhteisö ei kestä edes nykyisiä kustannuksia. Kustannukset ovat nousseet tasolle, joka ei vastaa palveluista saatavia hyötyjä. Suomen korkeakoulut ja tutkimuslaitokset ovat jo pitkään olleet taloudellisesti haastavassa tilanteessa. Monet niistä ovat joutuneet vähentämään henkilöstöään muutosneuvotteluiden kautta. Samaan aikaan tiedelehtien kustantajat ovat systemaattisesti korottaneet tiedelehtien lukemisen ja avoimen julkaisemisen maksuja, vaikka kustantajat käytännössä saavat tutkijoilta sekä artikkelit että niiden arvioinnin ilmaistyönä.
– FinELib: Tiedelehtien kustannukset kestämättömällä tasolla

 

Erillisin APC- eli julkaisumaksuin avatut 114 lehtiartikkelia maksoivat yliopistolle 221 700 euroa, jolloin yhden avoimen artikkelin keskimääräiseksi hinnaksi tuli 1 950 euroa. Kirjoihin ja kirja-artikkeleihin liittyviin 18 BPC-maksuun (book processing charge) käytettiin yhteensä 86 400 euroa yhden BPC-maksun ollessa keskimäärin 4 800 euroa. Näillä BPC-maksuilla saatiin julkaistua avoimena seitsemän kokonaista kirjaa ja yhdeksän yksittäistä kirja-artikkelia.
– Sanna Toivola: Avointa mutta kallista (Jyväskylän yliopiston avoimen tiedon keskus)

Mitä transformatiivisten sopimusten jälkeen?

Suurten tutkimusrahoittajien Plan S -suunnitelmaan liittyvä transformatiivisten sopimusten takaraja umpeutuu tämän vuoden lopussa – ja Plan S -rahoittajat ovat ilmoittaneet pitävänsä tästä kiinni. Tämä tarkoittaa, että hybridilehdissä julkaiseminen ei enää ensi vuonna täytä Plan S -ehtoja.

Se, mitä tutkimusorganisaatiot ja FinELibin kaltaiset kirjastokonsortiot tekevät jatkossa, on toistaiseksi epäselvää. Mitään helppoa vaihtoehtoa ei ole tarjolla, ja sen takia TF-sopimuksia luultavasti tehdään jatkossakin – nimi tosin voi muuttua read & publish- tai read & write -sopimukseksi. Ruotsissa viime vuonna valmistunut raportti ehdottaa sikäläiselle Bibsam-kirjastokonsortiolle takarajaksi vuotta 2025, jonka jälkeen sopimuksia tehtäisiin vain varsinaisten open access -lehtien kanssa.

Tutkimusyhteisön vielä pähkäillessä ratkaisujaan, suurilla kustantajilla olisi kiinnostusta laajentaa TF-sopimuksia ja saada enemmän tutkimusrahoittajia mukaan. Jo tähän mennessä TF-sopimukset ovat lisänneet suurten tiedekustantajien – jo ennestään merkittävää – valtaa julkaisemisessa. Esimerkiksi David Crottyn tekemässä tarkastelussa maailman kymmenen suurimman tiedekustantajan osuus Web of Science -tietokannan artikkeleista on kasvanut 47 prosentista 64 prosenttiin vuosina 2000–2018 – ja edelleen 75 prosenttiin vuosina 2018–2022. Kasvua selittävät Crottyn mukaan ensimmäisessä vaiheessa suuret lehtipaketit (Big Deals) ja jälkimmäisessä lehtipakettien perillisiksi mielletyt TF-sopimukset.

Tutkimusorganisaatioita edustavan ALLEAn mukaan (pdf) avoimen julkaisemisen APC-maksuja (article processing charge) maksetaan vuositasolla noin kaksi miljardia euroa. Kansallisen seurantakyselyn mukaan suomalaiset tutkimusorganisaatiot maksoivat vuonna 2021 kustantajille TF-sopimuksista 21,5 miljoonaa euroa.

For many, the predominance of commercial publishers and gold open access articles does not bode well for a truly open access movement because, firstly, transformative agreements do not resolve the serial crisis concerning the limits and allocation of library budgets. In reality, these agreements consolidate the market share of some commercial publishers, while small publishers, including scholar-led and learned society publications, can become unviable as they lose subscriptions due to academic libraries prioritizing open access publications in response to funding mandates. Small and local publishers are sometimes described as ‘collateral damage’ in the open access movement.
– Lai Ma, Jane Buggle & Marie O’Neil: Open access at a crossroads (Insights: the UKSG journal)

 

If there is disappointment that UK academic libraries did not walk away from these negotiations [with Springer Nature], it is perhaps because it was never a feasible prospect — politically and practically — in the current climate. – – It is also worth considering what a walk-away is designed to achieve. Is it to gain greater leverage in a negotiation? Is it to reset terms with the commercial publishers? Or is it to take back resources to build a non-commercial future?
– Peter Barr: Why are UK libraries signing a Springer-Nature deal they don’t seem to like? (Scholarly Kitchen)

APC-maksumuuri on lisännyt tutkijoiden välistä epätasa-arvoisuutta

Transformatiivisten sopimusten piirissä oleville tutkijoille open access -julkaiseminen on ollut kenties helpompaa kuin koskaan: on ollut mahdollista julkaista samoissa lehdissä kuin ennenkin, mutta avoimesti. APC-maksuprosessitkin ovat organisaatioissa kehittyneet entistä sujuvammiksi.

Samalla TF-sopimukset ovat tehneet 500–5000 euron suuruisista kirjoittajamaksuista avoimen julkaisemisen yleistyvän käytännön. Jos tilausmaksujen aikaan puhuttiin tutkimustiedon saatavuuteen liittyvästä maksumuurista (paywall), nyt puhutaan APC-maksumuurista: ”the return of paywalls”, ”a new paywall in science”, ”a new paywall on the researchers’ side” ja ”APC barriers”.

[L]ibraries unintentionally perpetuate this situation, with existing (decreasing) budgets predominantly going towards the largest publishers via ”transformative agreements”, a model which locks in the APC/published unit payments and locks out those publishers trying to progress different (more equitable) OA business models.
– cOAlition S: Moving away from APCs

APC-maksumuuri kohtelee eri tavoin tutkijoita riippuen siitä, ovatko heidän kotiorganisaationsa sopimusten piirissä tai onko heillä ylipäätään rahoitusta julkaisemiseen. APC-muurit nousevat tutkijoiden eteen köyhemmissä maissa mutta myös rikkaampien maiden instituutioiden sisällä. Tutkijoiden kannalta APC-maksumuuri tarkoittaa julkaisumahdollisuuksien kaventumista, mutta se voi myös ohjata julkaisukanavaan liittyviä valintoja: ”If a researcher has the choice of two equivalent journals it is likely that they will choose the one where the APC is already paid for. We have noticed a shift in researchers’ questions from ’which journal is the best for my article to get published in’ to ’where could I publish my article without having to pay an APC?’.” (Sara Parmhed & Johanna Säll: Transformative agreements and their practical impact)

Kustantajat sanovat tukevansa tutkijoiden tasapuolisuutta APC-alennuksilla tai -vapautuksilla (APC waivers), mutta sen lisäksi, että tämän katsotaan asettavan köyhempien maiden tutkijat holhottavaan asemaan, se ei myöskään näytä toimivan: kriteerit ovat liian rajaavat tai alennuskelpoisuus on liian työläs selvittää tutkijalle.

Vaihtoehto APC-maksuille: ei APC-maksuja – eli diamond open access

Edellä kerrotun voi tiivistää näin: transformatiiviset sopimukset yleistyvine APC-maksuineen ovat lisänneet tutkimusjulkaisujen avoimuutta läntisissä maissa, mutta tämä on tapahtunut taloudellisen kestävyyden ja tutkijoiden välisen tasavertaisuuden kustannuksella. Niinpä etsittäessä vaihtoehtoja nykymallin ongelmiin, fokus on avoimuuden ohella ollut kestävyydessä ja tasavertaisuudessa. Käytännössä palataan open access -liikkeen juurille, kuten ex-OA-aktiivi Richard Poynder haastattelussa tai Tieteellisten seurain valtuuskunnan julkaisupäällikkö Sami Syrjämäki artikkelissaan korostaa.

And while many claim that the movement is already a success, on the grounds that more and more papers and preprints are being published OA each year, arguing this requires reimagining the movement as one that was only ever focused on improving accessibility, and obscures the fact that it has failed to address the affordability problem. And unless the affordability problem is solved it will not be possible to solve the equity problem. On the same note, I have seen claims that OA was in fact never about costs, which is simply not true. Indeed, the affordability problem was one of the primary drivers of the OA movement, which emerged at a time when there was huge concern about what was then called the serials crisis.
– Richard Poynder (Scholarly Kitchen -haastattelu)

Viime vuoden keskustelua seuratessa ei jää epäselväksi, että toivo on laitettu nyt avoimen julkaisemisen niin sanottuun timanttimalliin (diamond open access), jossa ei peritä kirjoittajamaksuja. Timanttimallista julkaisemista rahoitetaan yleensä tiedeyhteisöjen tai tutkimusorganisaatioiden kautta. Helsingin yliopistokin osallistuu eri tavoin timanttimallin edistämiseen jo tällä hetkellä.

Unescon suositus avoimesta tieteestä (pdf) vuodelta 2021 ja Euroopan unionin neuvoston julkilausuma viime vuodelta ottavat kantaa kirjoittajille maksuttoman avoimen julkaisemisen puolesta, ja Euroopassa on meneillään useampikin timanttimallista julkaisemista edistävä hanke: Action Plan for Diamond Open Access sekä Euroopan unionin rahoittamat infrastruktuurihankkeet DIAMAS ja Craft-OA. Timanttijulkaisemisen kehittämisen rinnalla myös tutkimuksen arviointia ollaan uudistamassa, erityisesti eurooppalaisen CoARA-koalition (Coalition for Advancing Research Assessment) kautta.

Suunnannäyttäjistä Latinalainen Amerikka nostettiin viime vuonna useasti esiin. Siellä on rakennettu yhteisölähtöiseen julkaisemiseen perustuva järjestelmä, ja 95 prosenttia open access -lehdistä on maksuttomia kirjoittajille. Eikä esimerkkejä tarvitse välttämättä etsiä kaukaa. Kotimaisten tiedelehtien Journal.fi edustaa juuri sellaista tiedeyhteisön rahoittamaa keskitettyä infrastruktuuria, jota muun muassa avoimen tieteen asiantuntija Jan Erik Frantsvåg peräänkuuluttaa: se antaa monentasoisille toimijoille matalan kynnyksen mahdollisuuden toteuttaa avointa julkaisemista. Tosin suomalaisessa mallissa on pitkään etsitty lehdille rahoitusta – viime vuonna tuli uusi ehdotus tähän liittyen.

Lähtökohdat timanttimallin edistämiseen ovat silti haastavat. Läntisissä maissa tieteellisen julkaisemisen kulttuuri on pitkään suosinut suuria kustantajia niin tutkimusorganisaatioiden taloudellisten panostusten (eli lehtisopimusten kautta) kuin tutkimuksen arvioinnin ja meritoitumisenkin osalta. Lisäksi timanttijulkaisemisen kenttä nähdään Euroopassa toistaiseksi liian hajanaisena ja pienistä puroista koostuvana, jotta se tarjoaisi nopeasti muutosta nykytilanteeseen. Tähän liittyy myös timanttikanavien huono tunnettuus ja heikko löydettävyys sekä monien timanttikanavien haasteet täyttää avoimelle julkaisukanavalle asetetut laatukriteerit.

Timanttimallisessa julkaisemisessa – ja kenties laajemminkin tieteellisen julkaisemisen tulevaisuudessa – kysymys omistamisesta on keskeinen. Se nostetaan esiin päivitetyssä Budapestin open access -julistuksessa ja Unescon avoimen tieteen suosituksessa. Avoimen tieteen asiantuntija Mikael Laakson mukaan ilman omistajuutta tiedeyhteisöllä ei ole valtaa vaikuttaa tieteellisen julkaisemisen järjestelmään.

For the community to be able to have control and say in matters that relate to academic publishing activities it is important that there is sufficient degree of community-ownership and governance. If control and ownership of assets is completely commercialized the interests of the community are likely to come second to the interests of commercialization. The use of commercial services for the purposes of supporting publishing processes is good for keeping competition going and having an environment that strives for renewal and innovation. It becomes a problem when that commercial control becomes the dominant guiding star in combination with having a heavily consolidated market that involves a lot of mechanisms that hinder efficient and fast-reacting market competition mechanisms.
– Mikael Laakso (DIAMAS: Open Access Week Interview)

 

When we spend money to publish OA research, remember the goals to which OA is the means. Favor models which benefit all regions of the world, which are controlled by academic-led and nonprofit organizations, which avoid concentrating new OA literature in commercially dominant journals, and which avoid entrenching models in conflict with these goals. Move away from read-and-publish agreements.
– The Budapest Open Access Initiative: 20th Anniversary Recommendations, 2022

Plan S -rahoittajien ehdotus: valta tutkimusyhteisölle

Vaikka timanttijulkaisemisen infrastruktuurin edistäminenkin on vasta lähtökuopissa, suurten tutkimusrahoittajien Plan S -ryhmä (cOAlition S) toi lokakuussa pöytään ehdotuksen, joka ylittää kunnianhimoisuudessaan alkuperäisen Plan S -suunnitelman ja olisi toteutuessaan vallankumous tieteellisessä julkaisemisessa. Toki Plan S -ryhmän rahoittama tutkimus kattaa vain 3,6 % maailman tutkimusartikkeleista, mikä asettaa vallankumoukselle rajansa.

Ehdotuksessa, Towards responsible publishing: a proposal from cOAlition S, luonnostellaan tieteellisen kommunikaation ekosysteemi, jossa koko julkaisuprosessi avattaisiin paljon nykyistä laajemmin: pelkkien tutkimustulosten ja niiden taustalla olevan datan lisäksi se koskisi muun muassa vertaisarvioimattomien preprint-julkaisujen ja vertaisarviointiraporttien avaamista.

Ehdotus pyrkii vastaamaan neljään tieteellisen julkaisemisen ongelmaan: (1) tilausmaksumuurin tai APC-maksumuurin luomaan epätasa-arvoisuuteen; (2) julkaisemisen tarpeettomaan viivästyttämiseen; (3) vertaisarvioinnin potentiaalin hyödyntämättömyyteen; (4) lehtien portinvartijaroolin luomiin ongelmiin.

Ehdotuksessa puhutaan tutkijavetoisesta ja tiedeyhteisölähtöisestä tieteellisen kommunikaation ekosysteemistä (a scholar-led communication ecosystem). Käytännössä tämä tarkoittaisi, että julkaisemiseen liittyvä valta siirtyisi kustantajilta tutkijoille, oli kyse sitten vertaisarvioimattomista tai vertaisarvioiduista julkaisuista. Ehdotuksessa kustantajille jäisi palveluntoimittajan rooli, jossa maksettaisiin teknisestä toimitustyöstä. (Kustantajat mainitaan kustantajina itse ehdotuksessa vain kerran: ”third-party suppliers, such as publishers”.)

Vaikka tutkimusrahoittajat kertovat vastaavansa tämän uuden ekosysteemin rahoituksesta, ehdotuksen toteutuminen edellyttäisi tutkijoilta nykyistä suurempaa aktiivisuutta tieteellisessä julkaisemisen prosessissa. Omat roolit on hahmoteltu myös tutkimuksen arvioinnista vastaaville tahoille ja tutkimusorganisaatioille.

Ehdotus oli jo kommentoitavana marraskuussa, ja uusi versio ilmestynee kevään aikana. Ehdotusta on tarkasteltu myös julkisesti, muun muassa Scholarly Kitchenin kriittisessä blogiartikkelissa, jossa ehdotuksen riskeinä pidetään erityisesti julkaisemisen pirstoutumista ja kompleksisuutta sekä vaatimusta tutkijoiden entistä laajemmasta osallistumisesta julkaisemisen prosessiin. Avoimen tieteen pitkän linjan asiantuntija Peter Suber ei pidä ehdotukseen sisältyviä ideoita uusina, mutta tutkimusrahoittajien esittämänä aloite on uusi.

Muita vaihtoehtoja nykyiselle tieteellisen julkaisemisen kulttuurille

Timanttimalli ja tutkijavetoisen tieteellisen kommunikaation ekosysteemi eivät ole ainoita tieteellisen julkaisemisen kulttuurin uudistamiseksi tehtyjä ehdotuksia, joita viime vuonna pidettiin esillä. Kymmenen kirjoittajan näkökulma-artikkelissa, Replacing academic journals, esitellään malli, jossa perinteiset tiedelehdet korvataan ”tiedeyhteisön hallinnoimalla hajautetulla, joustavalla ja muuntuvalla verkostolla, joka on liitetty yhteen avoimilla standardeilla ja avoimen lähdekoodin periaatteilla”. Mallissa on tiettyä samankaltaisuutta timanttimallin ja Plan S -rahoittajien hahmotteleman esityksen kanssa. Nykyisten kustantajamonopolien tilalle se tarjoaa markkinoita, joilla palveluntarjoajat voivat aidosti kilpailla. Perustan tälle luo avoimen tieteellisen julkaisemisen infrastruktuuri, josta tiedeyhteisö vastaa.

Myös Plan S -rahoittajat ovat etsineet erilaisia tapoja toteuttaa globaalisti tasapuolisempaa avointa julkaisemista. Työn alla oli viime vuonna ainakin tasapuolisempi hinnoittelujärjestelmä ja tasavertaisempi julkaisemisen malli.

Myös muunlaiset APC-mallille vaihtoehtoiset julkaisemisen mallit kehittyvät, ja niiden skaala ulottuu pienistä suuriin. Nature-lehden artikkelissa Who should pay for open-access publishing? APC alternatives emerge esitellään myös vaihtoehtoja, jotka eivät edellä ole tulleet esiin – tässä lyhyt listaus:

  • APC-maksut säilytetään, mutta niitä ei siirretä tekijöille, vaan instituutiot vastaavat niistä. Esimerkkinä Open Research Europe (ORE), jota rahoittaa Horizon Europe. ORE:n kohdalla artikkelikohtaiseksi maksuksi määriteltiin 780 euroa.
  • Institutionaalisen yhteisrahoituksen avulla maksetaan julkaisemisesta. Esimerkkinä CERNin hallinnoima SCOAP3, jota myös Helsingin yliopisto on tukemassa. Myös pitkän linjan OA-kustantaja PLOS kokeilee erilaisia ei-APC-malleja, ja CAP-malli (community action publishing) perustuu yhteisrahoitukseen.
  • Tilausmaksumalli, jossa vuosittainen sisältö muuttuu avoimeksi, kun tietty määrä tilauksia on sisässä. Esimerkkinä American Society for Microbiology (ASM).
  • Perinteinen rinnakkaisjulkaiseminen eli green open access, jossa vertaisarvioidut ja julkaisemiseen hyväksytyt käsikirjoitukset voi poikkeuksetta tallentaa julkaisuarkistoon. Tämä vaatii muutosta joko lainsäädännössä (esim. Ranska) tai organisaation linjauksissa (esim. Tromssan ja Edinburghin yliopistot).

Pekka Olsbo ja Arto Ikonen Jyväskylän yliopiston Avoimen tiedon keskuksesta nostivat konferenssiraportissaan esiin timanttijulkaisemisen edistämisen ja rinnakkaistallennuksen yhdistelmämallin, jota tutkimuksen arvioinnin uudistaminen täydentäisi: ”Tiedejulkaisemisen kokonaisuus pitäisi siis johdattaa malliin, jossa ensisijaisena tieteellisten julkaisujen alustana toimivat avoimet julkaisusarjat ja -alustat, jotka eivät peri julkaisemisesta kirjoittajamaksuja. Ne julkaisut, jotka syystä tai toisesta julkaistaan jollain muulla alustalla, tulee rinnakkaistallentaa ja avata välittömästi sopivassa julkaisuarkistossa.”

Olsbon ja Ikosen mallissa myös rinnakkaistallennusta tulisi kehittää niin, että se olisi mahdollista kaikissa tapauksissa. Tämä tapahtuisi heidän mukaansa parhaiten lainsäädännön (tekijänoikeuslakiin kirjattava rinnakkaistallennusoikeus) kautta. Toisena vaihtoehtona pidetään yleisesti organisaatioiden omia rinnakkaistallennuslinjauksia (ns. rights retention strategy, RRS). Molemmat ovat jo käytössä maailmalla. Suomessa rinnakkaistallennusoikeus jäi lopulta pois tekijänoikeuslain uudistuksesta viime vuonna, mutta asiaan saatetaan palata, kun OKM arvioi uuden lain toimivuutta (ks. Edilex 2.3.2023). Organisaation rinnakkaistallennuslinjausta on selvitetty ja siitä on keskusteltu ainakin Suomen yliopistokirjastojen verkosto FUNissa, ja aihe on ajankohtainen monissa maissa.

Tiedejulkaisujen muuttaminen julkishyödykkeiden asemaan ja yhteiseksi hyväksi edellyttää ainakin kolmea kehitysaskelta ja muutosta. Näistä avainasemassa on nykyisen tutkija-arvioinnin vastuullisuuden kehittäminen ja sekä DORA-julkilausuman että CoARA-sopimuksen todeksi tekeminen. Tämä edellyttää tiedeyhteisön yhteistä ymmärrystä siitä, että katse tulee kääntää julkaisukanavista itse julkaisuun. Toiseksi tiedeyhteisön tulee kääntää nykyinen suuria kustantajia lihottava rahoitusmalli rahoittamaan timanttiperustalla toimivia julkaisualustoja. Tämäkin edellyttää yhteisen ymmärryksen rakentamista ja irrottautumista totutuista toimintamalleista. Kolmantena kantona kaskessa on rinnakkaistallentamisen kehittäminen. Tämä vaatii paitsi julkaisuarkistoratkaisujen teknistä kehittämistä, mutta ennen kaikkea tekijänoikeuslainsäädännön yhteistä kehittämistä niin, että tekijällä on aina oikeus oman tieteellisen julkaisunsa välittömään avaamiseen julkaisuarkistossa. Kyse on vain tahdosta muuttaa asioita. Kuten koko avoimen tieteen kehittämisen alueella. Kaikki on mahdollista, kyse on vain siitä, kuinka kovasti me muutosta tahdomme.
– Pekka Olsbo & Arto Ikonen: Tiedejulkaisemisen markkinoita ja ekosysteemiä muuttamassa (Suomen yliopistokirjastojen verkosto FUN)

Myös Helsingin yliopiston tutkija, kosmologi Syksy Räsänen herätteli viime syksynä Think Open -blogissa keskustelua tiedejulkaisemisen tulevaisuudesta ja esitteli oman vaihtoehtoisen tieteellisen julkaisemisen mallinsa, joka on jo käytössä fysiikan puolella. Ehdotus on yhdistelmä nettiarkistoja ja niin sanottuja overlay-lehtiä, jotka vastaavat vertaisarvioinnista. Think Open -blogi kartoittaa näkemyksiä Räsäsen ehdotukseen muilta tieteenaloilta. Jos haluat tuoda esiin oman tieteenalasi näkökulman tai osallistua muuten keskusteluun tieteellisen julkaisemisen tulevaisuudesta, ole yhteydessä blogin vastaavaan toimittajaan (juuso.ala-kyyny@helsinki.fi).

Jutussa käytettyjä lähteitä viime vuodelta: