Opiskelijat kääntävät teatteria: silminä sokeille, korvina kuuroille

Uraauurtavalla kurssilla opiskelijat saivat ainutlaatuisen tilaisuuden: he tuottivat kuulovammaistekstityksen ja näkövammaisille suunnatun kuvailutulkkauksen oikeisiin teatteriesityksiin.

– Tämä on tietääkseni ensimmäinen kerta, kun vastaavanlainen kurssi järjestetään yliopistossa tai missään muussakaan opinahjossa, kertoo kurssin vastuuopettaja Maija Hirvonen.

Opiskelijat laativat käännökset Missä nyljimme kerran –näytelmään Teatteri Viirukselle, jossa ne esitettiin 3. ja 4.12.2014, sekä Helsingin Kaupunginteatterin Troikka-ennakkonäytökseen 13.1.2015.

Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty

Kurssin 14 opiskelijaa jakautui neljään ryhmään, joissa tuotettin kuvailutulkkaus tai kuulovammaistekstitys jommallekummalle teatterille. Käytännössä kukin ryhmä analysoi alkuteoksen, loi käännöksen ja ajasti sen esitystä varten.

– Autenttisessa toimeksiannossa saa arvokasta kokemusta työelämästä ja hyviä kontakteja tulevaisuutta ajatellen, kertoo Silja-Maaria Aronpuro. Hän oli mukana Viirukselle kuvailutulkkauksen tehneessä ryhmässä.

Kaupunginteatterissa opiskelijat tutustuivat teokseen seuraamalla näytelmän harjoituksia ja keskustelemalla aiheesta teatterin kanssa palavereissa. Viiruksessa taas opiskelijoilla oli materiaaleinaan näytelmän käsikirjoitus ja videotallenne ruotsinkielisestä esityksestä, joiden lisäksi he pääsivät katsomaan esitystä teatteriin suomeksi.

– Kurssilla pääsi kulissien taakse ja näki, miten teatteriesitys syntyy, kuvailee Aronpuron ryhmässä ollut Vesa Tyynilahti.

Tyynilahti ja Aronpuro kuvailutulkkaamassa. Kuva: Sören Jonsson, Finlands Synskadade, fss.fi

Tyynilahti ja Aronpuro kuvailutulkkaamassa. Kuva: Sören Jonsson, Finlands Synskadade, fss.fi

Kokemuksen puolesta

Opiskelijat pyrkivät siihen, että heidän asiakkaansa saavat mahdollisimman syvän teatterikokemuksen.

– Valmistelimme ennakkomateriaalia, jossa kuvailimme lavastusta, henkilöhahmojen ulkonäköä ja puvustusta sekä teatterin tiloja liikkumisen helpottamiseksi. Ennen esitystä järjestimme myös koskettelukierroksen, jossa näyttelijät antoivat ääninäytteen ja asiakkaat saivat tunnustella heidän vaatteitaan, kertoo opiskelija Marika Luoso. Hän oli mukana laatimassa kuvailutulkkausta Kaupunginteatterille.

– Antoisinta kurssilla oli se tunne, että pystyy tekemään jotain hyvää: mahdollistamaan näkövammaisille teatterinautinnon. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun olin tekemisissä näkövammaisten kanssa, joten kokemus oli erittäin avartava, Luoso jatkaa.

Tunnista ja tiivistä olennaisin

– Suurin ero kuulovammaistekstityksen ja ”normaalin” tekstityksen välillä on se, että mukaan pitää laittaa puheen lisäksi informaatiota erilaisista ääniefekteistä, musiikista, näyttelijöiden äänenpainoista ja huudahduksista. Teatterissa on erityistä se, että tekstityksen ajatus tehdään reaaliaikaisesti, selittää Timo Aaltonen. Hän osallistui Viiruksen näytelmän kuulovammaistekstitykseen.

Kaupunginteatterin kuvailutulkkaus esiteltiin ennakkoon testihenkilölle, sokealle kuvailutulkkauskonsultille, joka antoi rakentavaa palautetta käännöksen hiomiseksi.

– Näytelmämme oli nopeatempoinen, taukoja oli harvakseltaan ja lavalla tapahtui paljon samaan aikaan. Tulkin täytyi valita tulkattavaksi se tieto, joka on juonen seuraamisen kannalta tärkeintä. Konsultin kommentit ja vinkit olivatkin ryhmällemme elintärkeitä, Luoso kuvailee.

Tulkki tarttuu hetkeen

Teatteri Viiruksen pressikuva, kuvaaja Cata Portin.

Teatteri Viiruksen pressikuva, kuvaaja Cata Portin.

Kuvailutulkkaus tapahtuu suorana esityksen aikana. Tulkin täytyy olla koko ajan valppaana.

– Puheen ajoittaminen oikeaan kohtaan vaati kovaa keskittymistä ja vei energiaa. Esityksen jälkeen tuntui kuin olisi juossut pitkän lenkin, Tyynilahti kertoo.

– Livetilanne jännitti todella paljon, koska silloin voi tapahtua mitä tahansa. Nyt esimerkiksi näyttelijöiltä jäi muutama repliikki sanomatta. Tulkin täytyy olla sanavalmis ja pystyä improvisoimaan yllättävissä tilanteissa. Opin hyväksymään virheitä, sillä niiltä ei voi livetilanteessa kuvailutulkatessa välttyä, Luoso kuvailee.

Myös tekstittäjän on skarpattava.

– Näytelmässä oli mukana improvisaatiokohtaus. Vaikka sen perusrunko säilyi samana, kohtaus muuttui esitysten välillä. En voinut olla varma, esiintyykö seuraavassa näytöksessä niitä kohtia, jotka olin tekstittänyt. Lisäksi kohtaus oli englanniksi ranskalaisella korostuksella, mikä toi vielä oman lisähaasteensa, Aaltonen kertoo.

Mutkia matkassa

Kuten pilottihankkeelta saattaa odottaakin, ilman ongelmia ei selvitty. Erityisesti teknisissä järjestelyissä kohdattiin useita haasteita. Ne tuottivat stressiä ja pettymyksiä, kun käännöstyön onnistuminen riippui tekniikan toimivuudesta.

Kaupunginteatterissa kuvailutulkkauslaitteisto saatiin toimimaan vasta väliajan jälkeen. Tekstitys heijastettiin Powerpoint-esityksenä osaksi lavastusta, mikä ei ollut luettavuuden kannalta paras ratkaisu.

Viiruksen katsojien taas oli tarkoitus seurata tekstitystä omasta tai lainattavasta älylaitteesta. Tekstitys saatiin kuitenkin toimimaan vasta jälkimmäisenä esitysiltana.

– Valitettavasti Viiruksen esityksiin ei ilmaantunut yhtään katsojaa, joka olisi tarvinnut kuulovammaistekstitystä. Tämä olikin ehkä harmillisin asia projektissa, Aaltonen kertoo.

Yleisesti asiakkaita tosin riitti: yhteensä kuvailutulkkauksella oli 24 kuuntelijaa ja tekstityksellä 30 käyttäjää. Ensi kurssikerralla markkinointiin aiotaan panostaa niin, että kaikkiin näytöksiin riittää asiakkaita.

Teatteri Viiruksen pressikuva, kuvaaja Cata Portin.

Teatteri Viiruksen pressikuva, kuvaaja Cata Portin.

Rankkaa mutta palkitsevaa

Kääntäjiin kohdistui esitysiltoina paljon odotuksia ja paineita.

– Tulkkaustilanne oli henkisesti ja fyysisesti rankka. Sen jälkeen olin todella herkässä mielentilassa ja uupunut. Työ on kuitenkin erittäin palkitsevaa sujuessaan, Luoso kertoo.

– Koin olevani yksi esiintyjistä niin hyvässä kuin pahassa. Esitystä edelsi pieni ramppikuume ja jälkeenpäin seurasi onnentunne onnistumisesta, Tyynilahti kuvailee.

– Koko ryhmä oli mukana tukemassa ja auttamassa. Myös näyttelijät seurasivat ajoittain työskentelyämme kiinnostuneina ja kannustivat meitä. Kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen ja antoi uutta itsevarmuutta, Aronpuro kiteyttää.

Teksti: Anni Aarinen. Esityskuvat Viiruksesta: Cata Portin. Muut kuvat: Sören Jonsson.

Lue lisää


Saavutettavuuspalvelut vielä rakenteilla

Kurssin opettaja Maija Hirvonen. Kuva: Sören Jonsson, Finlands Synskadade, fss.fi

Kurssin opettaja Maija Hirvonen. Kuva: Sören Jonsson, Finlands Synskadade, fss.fi

Yhteistyö sai alkunsa Suomessa toimivien teattereiden kattojärjestö Suomen teatterit ry:n aloitteesta. Yhdistys huomasi, että alalla on tarpeen kouluttaa teatteritekstittäjiä ja edistää saavutettavuusasioita teattereissa. SKTL eli Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto suunnittelee lisäävänsä ammattilaisrekisteriinsä teatteritekstittäjä-nimikkeen, jotta teattereiden olisi helpompi löytää alaan perehtyneitä kääntäjiä. Vastuuopettaja Maija Hirvosen asiantuntemuksen myötä kurssiin sisällytettiin myös kuvailutulkkaus. Kurssin mahdollisti Mari Pakkala-Weckströmin saama määräraha Helsingin yliopiston Opettajien akatemiasta.

– Kurssi on herättänyt laajasti kiinnostusta. Ammatissa toimivat kääntäjät ja kuvailutulkit ovat tiedustelleet mahdollisuutta sen suorittamiseen täydennyskoulutuksena, Hirvonen selittää.

Toteutuksessa apuna olivat myös käännösten käyttäjien etujärjestöt eli Kuuloliitto ja Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry. Kulttuuripalvelun rooli on tärkeä, sillä se lainaa tilaisuuksiin kuvailutulkkauslaitteet, joita teattereilla ei Suomessa muuten ole käytössään. Käyttäjien saaminen paikalle oli järjestöjen tiedotuksen ansiota.

Teattereissa kurssin toteutumista tukivat ansiokkaasti Marketta Eräsaari (Helsingin Kaupunginteatteri) ja Ville Vuorelma (Teatteri Viirus). Muita yhteistyökumppaneita kurssilla olivat kuvailutulkki ja teatteriohjaaja Anu Aaltonen, Aalto-yliopiston esteettömyysasiantuntija Antti Raike, Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:n puheenjohtaja Eija-Liisa Markkula, Yleisradion ohjelmatekstityksen esimies Minna Pöntys sekä saksan kääntämisen oppiaineen tohtorikoulutettava, kääntäjä Marika Hakola.

Kuvailutulkki kääntää visuaalisen verbaaliseksi

Tila on keskeinen elokuvakerronnan ulottuvuus, jonka tulkitseminen nojaa vahvasti näköhavaintoon. Kuvailutulkkauksen avulla myös näkövammaiset voivat nauttia visuaalisesta elokuvakerronnasta.

Maija Hirvonen tutki tuoreessa väitöskirjassaan elokuvan kuvailutulkkausta. Siinä tulkki muuttaa visuaalisesti havaittavaa tietoa sanalliseen muotoon. Hirvonen halusi selvittää, miten kieli ilmentää tilaa ja miten tilaa hahmotetaan elokuvan äänimaailman kautta. Tutkimus painotti kielen ja kuvan suhdetta.

Kuvakerrontaa kielen avulla

Tutkimuksen mukaan kuvailutulkkaus pystyy jäljittelemään elokuvakerronnan tapoja luoda tilavaikutelmia. Kuvailutulkkauksessa voivat heijastua mm. henkilöhahmon näkökulman rakentuminen, otoksen kuvakoko ja huomiopiste sekä staattisen ja dynaamisen tarinankulun vaihtelu. Tulkki ei yritä tarjota valmiita tulkintoja vaan hänen tehtävänsä on tarjota näkövammaiselle välineitä ja vihjeitä oman tulkinnan muodostamiseksi.

Elokuvissa hahmon näkökulma rakentuu usein otossarjana, jossa ensin näytetään hahmon katse, sen jälkeen katseen kohde ja lopuksi palataan takaisin kuvaamaan hahmon reaktio. Kuvailutulkkauksessa tällaisiin siirtymiin voi viitata esimerkiksi näin: Peter katsoo ympärilleen / Maassa on katkennut käsi / Järkyttynyt ilme kasvoillaan Peter juoksee pois.

Kuvailutulkkauksessa voidaan heijastaa elokuvan kuvakokoja luomalla vastaava viitekehys ja kuvailemalla esimerkiksi laajassa rajauksessa näkyvää ympäristöä (esim. puutarhassa) tai lähikuvassa näkyvää esinettä (pöydällä on vesilasi). Tulkki voi kiinnittää huomion elokuvassa näkyvän tilan eri osiin tai tapahtumiin.

Perikato-elokuvan saksalaisessa kuvailutulkkauksessa tämän otoksen kohdalla kerrottiin kuvassa näkyvästä ympäristöstä: "tuhoutuneessa puutarhassa vanhan valtakunnankanslian takana". Espanjankielisessä versiossa taas tilaa kuvailtiin eri lähtökohdasta ja painotettiin toimintaa: "bunkkerin ulkopuolella upseerit ottavat asennon Hitlerin tullessa ulos".

Perikato-elokuvan saksalaisessa kuvailutulkkauksessa tämän otoksen kohdalla kerrottiin kuvassa näkyvästä ympäristöstä: ”tuhoutuneessa puutarhassa vanhan valtakunnankanslian takana”. Espanjankielisessä versiossa taas tilaa kuvailtiin eri lähtökohdasta ja painotettiin toimintaa: ”bunkkerin ulkopuolella upseerit ottavat asennon Hitlerin tullessa ulos”.

Elokuvakerronnan visuaalisten elementtien muuttuvuus ja jatkuvuus heijastuvat kuvailutulkkauksessa. Kuvailua tarvitaan muun muassa silloin, kun viitataan uusiin asioihin ja teemoihin tai kun jo nähtyyn asiaan viitataan uudelleen mutta eri näkökulmasta: linja-auto kulkee tietä pitkin / linja-autossa on lapsia. Kuvailutulkki voi myös äänenkäytöllään ilmaista sen, että kohtaus jatkuu vielä: esimerkiksi saksassa nouseva intonaatio toteavan lausuman lopussa luo odotuksen siitä, että kuvailu jatkuu vielä samasta aiheesta.

Ensimmäisessä otoksessa ”minibussi ajaa tiellä”. Seuraavassa otoksessa ”Jamal ja Salim istuvat bussissa muiden lasten keskellä”. Tarkoituksena on ymmärtää, että nyt kurkistetaan juuri nähdyn bussin sisään. (Kuvat: Slummien miljonääri -elokuva.)

Ensimmäisessä otoksessa ”minibussi ajaa tiellä”. Seuraavassa otoksessa ”Jamal ja Salim istuvat bussissa muiden lasten keskellä”. Tarkoituksena on ymmärtää, että nyt kurkistetaan juuri nähdyn bussin sisään. (Kuvat: Slummien miljonääri -elokuva.)

Tutkimuksessa havaittiin eroavaisuuksia saman elokuvan erikielisissä kuvailutulkkauksissa. Taustalla ovat oletettavasti paitsi kielisysteemin erot myös erilaiset kerronnan ja kuvailutulkkauksen perinteet. Eroja aiheuttavat myös visuaalisen viestin monitulkintaisuus: esimerkiksi esineitä voi kuvailla painottaen joko esineen ulkonäköä, käyttöä tai sen narratiivista merkitystä tarinassa (vaikkapa tunnistetaan, että sama esine on nähty jo jossain aiemmassa kohtauksessa). Tällöin kaikki lähestymistavat vastaavat kuvaa, mutta näkökulmasta riippuu, millaisen mielikuvan kuulija saa tulkkauksen perusteella.

Slummien miljonäärin saksankielisessä kuvailutulkkauksessa ”Jamal kyykkii pienessä puuvajassa”, kun taas englanninkielisessä versiossa ”Jamal kyykkii reiän yllä slummiin kyhätyssä vessassa”. Molemmat kuvaavat samaa rakennelmaa: ulkovessaa. Edellinen painottaa sen fyysistä olomuotoa (pieni puuvaja) ja jälkimmäinen sen funktiota ja roolia tarinassa (vessa slummissa).

Slummien miljonäärin saksankielisessä kuvailutulkkauksessa ”Jamal kyykkii pienessä puuvajassa”, kun taas englanninkielisessä versiossa ”Jamal kyykkii reiän yllä slummiin kyhätyssä vessassa”. Molemmat kuvaavat samaa rakennelmaa: ulkovessaa. Edellinen painottaa sen fyysistä olomuotoa (pieni puuvaja) ja jälkimmäinen sen funktiota ja roolia tarinassa (vessa slummissa).

Tulkkaus laajentaa kokemusta

Hirvosen tutkimus havainnollistaa, miten rikas ilmaisuvaranto kuvailutulkattu elokuva on. Voisiko näkeväkin elokuvankatsoja saada enemmän irti kuvailutulkatusta elokuvasta? Auttaako tulkkaus kiinnittämään huomiota elokuvan tiloissa sellaisiin asioihin, joita katsoja ei muuten huomaisi?

– Varmasti. On jopa esitetty, että kuvailutulkkaus tukisi autismin kirjon ihmisiä, koska siinä tunnistetaan ja sanallistetaan ihmisten ilmeitä, tunnetiloja jne. Lisäksi kuvailutulkit kertovat taideteoksia kuvaillessaan saavansa palautetta näkeviltä siitä, että kuvailutulkkaus laajentaa myös heidän kokemustaan taiteesta, Hirvonen kertoo.

Teksti: Anni Aarinen ja Maija Hirvonen


Lisätietoa

Väitöstilaisuus

FM Maija Hirvonen väittelee 15.11.2014 kello 10 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta ”Multimodal Representation and Intermodal Similarity – Cues of Space in the Audio Description of Film”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania, Auditorio II, Yliopistonkatu 3.

Väitöskirjan tiivistelmä

Aineistossa neljä elokuvaa

Väitöstutkimuksen aineistona olivat seuraavat elokuvat ja niiden erikieliset kuvailutulkkaukset:

  • Der Untergang (suom. Perikato), Saksa/2004, sekä tämän espanjankielinen versio ja kuvailutulkkaus
  • Dancer in the Dark, Tanska/2000, englanniksi ja saksaksi
  • Tauno Tukevan sota, Suomi/2010, suomeksi
  • Slumdog Millionaire (suom. Slummien miljonääri), UK/2008, englanniksi, espanjaksi ja saksaksi

Intermodaalinen kääntäminen

Kuvailutulkkaus liittyy nk. intermodaalisen kääntämisen ja tulkkauksen tutkimukseen. Intermodaalisuus tarkoittaa sitä, että kääntäjä tai tulkki välittää ilmaisua eri kanavien ja ilmaisukeinojen välillä: esimerkiksi puhe ja äänet tehdään nähtäviksi kirjoituksen kautta kirjoitustulkkauksessa. Tarkoitus on tehdä viestinnästä ja kulttuurista saavutettavaa mm. aistirajoitteisten käyttäjien kuten kuulo- ja näkövammaisten kannalta.

Katso myös:

Kääntäjäopiskelijat tekevät tekstityksen ja kuvailutulkkauksen teatteriesitykseen

Käännöstieteen oppiaineen järjestämällä kurssilla perehdytään kahteen kääntämisen lajiin, kielensisäiseen (suomesta suomeen) tekstitykseen sekä kuvailutulkkaukseen. Kurssin aikana tehdään autenttinen toimeksianto, teatteriesityksen tekstitys ja kuvailutulkkaus, jotka esitetään teatterissa ohjelmiston mukaisena ajankohtana joulu- ja tammikuussa.

Opiskelijat pääsevät oppimaan mm. kääntäjän roolista osana teatteriproduktiota sekä kuulo- ja näkörajoitteisista ihmisistä kulttuurin kuluttajina.

Yhteistyössä ovat mm. Suomen teatterit ry, Näkövammaisten kulttuuripalvelun puheenjohtaja Eija-Liisa Markkula sekä Aalto-yliopiston esteettömyysasiantuntija Antti Raike, Kuuloliitto (Sirpa Laurén) ja Näkövammaisten kulttuuripalvelu, Asiakasteatterit Virus ja Helsingin kaupunginteatteri, kuvailutulkki ja teatteriohjaaja Anu Aaltonen sekä saksan kääntämisen oppiaineen tohtorikoulutettava, kääntäjä Marika Hakola.

Kielen sisäinen tekstitys (CKT264) -kurssia vetää Maija Hirvonen.

Lue lisää: http://www.suomenteatterit.fi/2014/09/kielensisainen-kaantamisen-koulutus-alkaa-helsingin-yliopistossa/