Tag: moraaliresurssit

Ihmisen vai toiminnan tuomio

Kuva: Pixabay.com/Peggy und Marco Lachmann-Anke, public domain

Pitkin syksyä olemme kuulleet, miten Myanmarin armeija ja rajaviranomaiset ovat tappaneet ja raiskanneet alueella asuneeseen rohingyavähemmistöön kuuluvia. Väkivalta on ajanut satojatuhansia ihmisiä maanpakoon.

”Rohingya-väestön järjestelmällinen syrjintä on jatkunut Myanmarissa vuosikymmeniä. Natsi-Saksan tapaan muun muassa äärinationalistiset buddhalaissaarnaajat ovat levittäneet vihaa ja kutsuneet vähemmistökansaa eläinten nimillä”, kirjoittaa toimittaja Ville Similä Helsingin Sanomissa 22.10. julkaistussa uutisessa “Kansanmurha alkaa nimittelystä”.

Juttu pysäytti, sillä siinä kuvattu epäinhimillistävä retoriikka oli yllättävän tuttua. Vastaavaa nimittelyä löytyy suomalaisesta verkkokeskustelusta, johon osallistuvat mieltävät vastustavansa rasismia. Continue reading “Ihmisen vai toiminnan tuomio”

Katumuksen kansanliike

Kuva: Unsplash.com

Empatia eli kyky eläytyä toisen tilanteeseen on arvostettu moraaliresurssi. Yhtä tärkeä moraaliresurssi on ihmisen kyky katua. Katumisen kykyä pitää ylläpitää ja vahvistaa paitsi henkilökohtaisissa ihmissuhteissa myös yhteiskunnassa. Ehdotan, että aloitamme katumuksen kansanliikkeen.

Siinä missä empatia on toiseen kohdistuvaa lempeää ja hyveellistä asennoitumista, joka saa aikaan hyväksyvää hyminää, katuminen on vähän suttuista ja alentavaa. Se ei ole kovin trendikästä. Katumattomuudella saatetaan jopa kerskailla. Huudahdus ”en kadu mitään” kalskahtaa vahvan ja menestyneen ihmisen asenteelta. Täydellinen ei tee virheitä eikä toimi väärin, täydellisellä ei ole kaduttavaa.

Continue reading “Katumuksen kansanliike”

Onko velvollisuutemme valveutua?

Toukokuussa 2015 luin Kuukausiliitteestä Kirsi Salon haastattelun. Entisen uutisankkurin ja televisiojuontajan kerrottiin olevan nykyään hyvinvointiohjaaja, joka ”ei ole seurannut uutisia puoleen vuosikymmeneen, koska ne aiheuttavat hänessä negatiivisia tunteita.” Inhimillistä hätää on sitten toukokuun dokumentoitu uutisissa ahkerasti, ja uutisten aiheuttamaa ahdistusta on käsitellyt esimerkiksi Yle. Jos muiden kärsimyksen katsomisesta seuraa vain pahoinvointia, onko siinä mitään mieltä? Eikö meidän kannattaisi Kirsi Salon tapaan keskittyä tuottamaan hyvää oloa itsellemme ja ihmisille ympärillämme? Continue reading “Onko velvollisuutemme valveutua?”

Sankaruus on inhimillistä

Istun hiljaisessa kirjastossa kirjoittamassa. Yhtäkkiä kuulen hyllyjen takana istuvien naisten ryhtyvän sanaharkkaan. Tuohtuneet äänet voimistuvat nopeasti. Joukkoon liittyy kolmas ääni, jonka sävystä en saa selvää. Olen jähmettynyt epämukavaan sivustakuulijan rooliini ja seuraan aistit terästäytyneinä, muuttuuko aggressio fyysiseksi. Haluaisin paeta kiusallista tilannetta, poistua kirjastosta.

Miksi en edes noussut ja osoittanut olevani läsnä? Olinko moraalisesti heikko, luonteeltani laiska vai itsekeskeinen?

Useimpien sosiaalisten konfliktitilanteiden syntyä ja kehittymistä ei pystytä selittämään osallistujien luonteenlaadulla. Ihmisten moraalisesti moitittavaan toimintaan vaikuttavat enemmän tilanne- ja systeemitekijät kuin persoonallisuuden piirteet. Tämän on havainnut psykologi Philip Zimbardo. Continue reading “Sankaruus on inhimillistä”