Kirkkolintu tulilinjalla

Kuva: Wikimedia commons

Ei-ihmiseläinten aiheuttamat omaisuusvahingot ovat ihmisten toimeentulon kannalta vakava ja merkittävä asia. Viimeaikainen, naakkojen aiheuttamiin vahinkoihin liittyvä, uutisointi kertoo eläimiin kohdistuvista asenteistamme. Tämä kohdistaa huomion myös ei-ihmiseläimen moraaliseen arvoon liittyviin kysymyksiin.

YLE uutisoi 7.3. ja 10.4. naakkojen aiheuttamista vahingoista ihmisten omaisuudelle ja vahinkojen torjuntaan tähtäävästä toimesta, jossa naakat siirrettäisiin rauhoitetusta eläinlajista riistalinnuksi.

Naakat on huomioitu pitkään älykkyytensä ja monimutkaisen tunne-elämänsä vuoksi. Jo yksi modernin etologian isistä, Konrad Lorenz, huomioi miten parvestaan erkaantunut naakka kutsui lajitovereitaan palaamaan vuorotellen huudoissaan pehmeitä pyytäviä sävyjä ja epätoivoisia kovia paluuvaatimuksia kadonneille ystävilleen. Ympäristöfilosofi Thom Van Dooren esittelee kirjassaan Flight Ways (2014) useita biologien havaintoja varislintujen surua ja empatiakykyä osoittavista käyttäytymismalleista. Näihin kuuluvat mm. kuolevan lajitoverin vierellä valvominen ja konfliktia surevan kumppanin lohduttaminen. Varislintujen emotionaaliset ja sosiaaliset elämät ovat äärimmäisen rikkaita.

Van Doorenin mukaan evoluutiobiologian ja etologian alalla surua pidetään tunteena, joka on kehittynyt yksilön selviytymiselle tärkeiden läheisten sosiaalisten kiintymyssuhteiden kanssa. Suru on siis jonkinlainen hinta rakkauden kaltaisista sosiaalisista suhteista.

Edellämainitussa, 10.4. ilmestyneessä, YLE:n uutisessa Ely-keskuksen ylitarkastaja Ritva Kemppainen kertoo, että ammuttujen lintujen ruumiiden esillä pitäminen toimii jonkin aikaa muun parven karkottamisessa, vaikka naakkojen ampuminen ei toimikaan pitkäaikaisena pelotteena muille naakoille.

Mikäli siis hyväksymme biologien ja etologien väitteet naakkojen älykkyydestä, kuolleiden lajitoverien esitteleminen pelotteena toimii, koska naakka ymmärtää, että hänen lajikumppaninsa on tapettu. Naakalla on siis käsitys kuolemasta ja halu välttää sitä. Naakka myös kykenee suremaan läheisiään näiden kuoltua. Eliniäkseen pariutuvan naakan tappaminen johtaa vääjäämättä monenlaisiin emotionaalisiin reaktioihin sekä naakkaparvessa että linnun mahdollisessa elämänkumppanissa.

Filosofi Donna Haraway on painottanut, että asioita kohtaan lisääntyvä tieto kasvattaa myös niitä kohtaan kantamiamme moraalisia vastuita. Inhimillistä ainutlaatuisuutta korostetaan usein ihmisen väitetysti poikkeuksellisella tunnerikkaudella. Mikäli näin on, niin kyky tuntea empatiaa surevaa ei-ihmiseläintä, tässä tapauksessa naakkaa kohtaan, tämän surun hyväksyminen ja pyrkimys olla aiheuttamatta fyysistä ja emotionaalista kärsimystä itsensä kanssa yhtä lailla tuntevalle olennolle tulisi olla jonkinlainen inhimillisyyden minimivaatimus. Mikäli löydämme näitä empatian tunteita tieteen avulla naakoista, mutta emme itsestämme, voimme todeta, että me ihmiset olemme se eläin, jolla on vajavainen kyky myötäelää muiden kanssa.

Kirjoittaja Toni Koivulahti on sosiaalietiikan tohtorikoulutettava.

Lentäjä ottaa lomaa moraalista

Kuva: Pixabay.com/Herbert Aust, public domain

Maailman ylikulutuspäivän aattona ystäväni kyseli Facebookissa, milloin lentäminen muuttuu moraalisesti paheksuttavaksi. Keskustelunavaus keräsi nopeasti kommentteja, joissa tunnustettiin kilpaa lentosyntejä: junailua Etelä-Eurooppaan pidettiin hankalana, lentämisen todettiin säästävän aikaa ja rahaa. Samalla podettiin huonoa omaatuntoa.

Julkinen keskustelu aiheesta vahvistaa vaikutelmaa siitä, että lentämistä pidetään pahana, mutta sitä ei kuitenkaan vältetä eikä tuomita. Miten tällainen moraalinen umpisolmu on syntynyt? Miten on mahdollista, että pyrähtelemme sinivalkoisin siivin sinne tänne, vaikka maapallon keskilämpötila nousee kohisten?

Continue reading “Lentäjä ottaa lomaa moraalista”

Euroopan pakolais/siirtolaiskriisin jälkipuinnin etiikka?

Victorian aukio Ateenassa on yksi turvapaikanhakijoiden suosimista kokoontumispaikoista (kuva: VP 2017).

Vuonna 2015 kärjistynyt Euroopan pakolais- tai siirtolaiskriisi oli humanitaarinen katastrofi, joka johti samalla entistä syvempiin jakolinjoihin maahanmuuttomyönteisten ja -kriittisten kansalaisten välillä. Puheet kovenivat eikä ymmärrystä vastapuolen ajattelulle monesti juuri herunut. Kriisi kyllä oli mitä todellisin: Vuosina 2015 ja 2016 EU:sta haki turvapaikkaa yli 2,5 miljoonaa ihmistä. Matkalla yli Välimeren menehtyi kahdessa vuodessa noin 8 800 henkeä! Euroopan ulkorajojen ylityksistä noin 2,3 miljoonaa oli laittomia. (European Parliament 2017)

Continue reading “Euroopan pakolais/siirtolaiskriisin jälkipuinnin etiikka?”

Jumalan kämmenellä myös lintunen – Limppu Witickin ”Armoa!” -näyttely

Ihmistä ja eläintä sinä autat, 2016. Limppu Witick.

Limppu Witickin esikoistaidenäyttely ”Armoa!” on kristillinen kannanotto eläinten puolesta. Witick on Joensuussa asuva eläinteologisiin aiheisiin erikoistunut taiteilija ja teologian maisteri. Häntä on motivoinut näyttelyn tekemiseen tarve puhua paljolti vaietusta aiheesta: ”Näyttely sai alkunsa, kun aloin maalata näkyväksi tunteita ja ajatuksia, jotka liittyivät eläinten rooliin kristinuskossa.”

Witickin maalaukset ovat hätkähdyttäviä, sillä niissä eläimet on siirretty niin tavanomaiselta paikalta, kuvien taustalta ja reunalta keskiöön käyttämällä kontekstina perinteistä kristillistä kuvastoa. Teoksessa Ihmistä ja eläintä sinä autat Kristus siunaa maassa istuvaa lintua. Jeesuksen lintuun kohdistama katse on hellä, suorastaan rakastava, ja hänen asentonsa suojeleva. Teos mukailee Albert Edelfeltin kansallisromanttista maalausta Kristus ja Mataleena, jossa Kristus siunaa Kantelettaressa esiintyvää Mataleenaa, Maria Magdaleenaan vertautuvaa syntistä naista.

Continue reading “Jumalan kämmenellä myös lintunen – Limppu Witickin ”Armoa!” -näyttely”

Laiskaksi leimaaminen ei ole aktiivimallin ongelmista suurin

Kuva: Pixabay.com/PublicDomainPictures, public domain

Vuoden alusta voimaan tullut työttömyysturvan aktiivimalli on herättänyt laajaa ja voimakasta kritiikkiä. Mallin vastustajat näyttävät olevan yksimielisiä siitä, että jotakin mätää hallituksen suhtautumisessa työttömiin on. Tuomitsevia arvioita ja voimakkaita tunnereaktioita voidaan ymmärtää paremmin erittelemällä, minkälaisen ihmiskuvan ja arvot aktiivimallin vastustajat ajattelevat hallituksen omaksuneen.

Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK järjesti Helsingissä 6.2.2018 mielenilmauksen aktiivimallia vastaan. Tilaisuudessa esiintynyt SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta kuvasi kritiikin ponninta sanomalla, että aktiivimalli ja siitä käyty keskustelu on ”paljastanut ikävällä tavalla sen, miten työttömiin suhtaudutaan”.

Continue reading “Laiskaksi leimaaminen ei ole aktiivimallin ongelmista suurin”

Uusi parempi minä – Uudenvuodenlupaukset ja terapeuttinen kulttuuri

Kuva: Pixabay.com/Simon Steinberger, public domain

On tammikuun loppu, ja siten aktiivisin uudenvuodenlupausten toteuttamisen aika. Ainakin toistaiseksi yliopiston kuntosalilla tuntuu olevan enemmän vilskettä kuin viime vuoden lopulla. Hyvä niin, tietysti. Ehkä itse ei ole tehnyt mitään lupauksia, mutta niihin liittyvältä keskustelulta tuskin voi välttyä.

On hyvä kysyä, minkälaisia uudenvuodenlupaukset ovat luonteeltaan. Lupaus sisältää tietysti pyrkimyksen johonkin parempaan. Tavallisesti se parempi on jokin itseen liittyvä kehittämisprojekti; jotain on tehtävä toisin. Tavoitteena on parempi ja varsinkin onnellisempi minä.

Continue reading “Uusi parempi minä – Uudenvuodenlupaukset ja terapeuttinen kulttuuri”

Lahjainansaintaa ja tyhjiä lupauksia?

Kuva: Pixabay.com/Sarah Richter, public domain

Vanha vuosi päättyy ja uusi on alkamassa. On jälleen hyvä hetki pohtia, mitä kulunut aika on jättänyt jälkeensä ja mitä voisi tehdä paremmin. Uusi vuosi merkitsee vanhan loppua. On taas mahdollista – ainakin kuvaannollisesti – aloittaa alusta. Sosiaalieetikon tulokulmasta ajanlaskumme mukainen vuoden viimeinen kuukausi ilmiöineen tarjoaa herkullisia pähkinöitä purtavaksi.

Continue reading “Lahjainansaintaa ja tyhjiä lupauksia?”

Alpakka-gate – Tarkoitus pyhittää keinot?

Kuva: Pixabay.com/U. Leone, public domain

Itsenäisyyspäivän puhuttanein poliittinen uutinen oli ”itsenäisyysmielisten” 612-mielenosoitus, joka pakotti lasten itsenäisyysjuhlan evakkoon Töölöntorilta. Alpakoista tuli antifasismin symboleita. Olin itsekin varsin pöyristynyt siitä, että lastentapahtuma joutuu väistymään uusnatsismiin linkittyneen 612-mielenosoituksen tieltä.

Continue reading “Alpakka-gate – Tarkoitus pyhittää keinot?”

Tuotantoeläinten kärsimys – merkillistä vai merkityksetöntä

Kuva: Pixabay.com/Wow Phochiangrak, public domain

Helsingin Sanomissa uutisoitiin 8.11. Säkyläläisessä luomubroileriteurastamossa mahdollisesti tapahtuneesta eläinsuojelurikoksesta, jossa teuraseläimille aiheutettiin tarpeetonta kärsimystä. Ennen teurastusta tainnuttavan sähköiskun antava vesiallas ei toiminut odotetusti, vaan useita eläimiä joutui viiltokoneeseen tajuissaan. Tällöin viilto saattoi osua lintua väärään paikkaan kuten nokkaan, tai lintu saattoi jopa joutua kalttauskoneeseen elävänä, jolloin se kuoli hukkumalla kuumaan veteen. Kyseinen toiminta oli jatkunut teurastamossa useiden vuosien ajan.

Continue reading “Tuotantoeläinten kärsimys – merkillistä vai merkityksetöntä”