Mitä pitäisi ajatella ihmisen ja eläimen geenien yhdistämisestä? Kimeereistä käydyn eettisen keskustelun taustatekijöitä

Kreikkalainen taruolento Minotaurus oli eräänlainen mytologinen kimeeri, puoliksi ihminen ja puoliksi härkä. (Kuva: Marsyas, Wikimedia Commons)

Tammikuussa 2017 Tiede-lehti raportoi tutkijoiden kokeilusta kehittää elävä ihmisen ja sian kimeeri. Tutkijoiden tavoitteena on kehittää geeniteknologian avulla sika, joka kasvattaa ihmisen elimiä elinsiirtoja varten. Vielä tämä ei ole mahdollista, mutta ehkä joku päivä on.

Millaisia ajatuksia sinussa herää kuullessasi, että eläimen ja ihmisen geenejä yhdistellään? Nouseeko mieleesi uhkakuva kreikkalaisessa mytologiassa esiintyneestä hirviömäisestä kimairasta, jolla tarun mukaan oli leijonan pää, vuohen ruumis ja skorpionin häntä, vai mahdollisuus parantaa perinnöllisiä sairauksia tai helpottaa elinten saamista kiireellisissä elinsiirroissa? Joka tapauksessa kimeerien kehittäminen eli eläimen ja ihmisen geenien yhdistäminen on sairauksien tutkimisessa jo arkipäivää ja eettistä keskustelua tekniikan hyväksyttävyydestä on käyty jo vuosikymmenen ajan.

Vanhan lämmittelystä kohti eettisen keskustelun selkiytymistä

Yleisemmin keskustelu kimeereistä voidaan liittää keskusteluun uudesta teknologiasta, josta löytyy argumentteja jo Aristoteleen ajoilta. Kimeereistä on esitetty voimakkaitakin mielipiteitä puolesta ja vastaan. Pro gradu -työssäni analysoimistani kimeereistä esitetyistä eettisistä argumenteista tyypillisimmät argumentit kimeerien valmistamisen puolesta korostivat hyvinvoinnin ja ansioiden lisäämistä tai tutkimuksen vapautta uusien keksintöjen innovoimiseksi ja elämän kunnioittamista. Pääasiassa argumentteja puolustettiin utilitaristisin perustein. Joissakin tapauksissa argumentit puolustivat voimakkaasti kimeereillä tehtävää tutkimusta. Tällöin perustelut olivat liioittelevia ja ilman tieteellistä pohjaa olevia väitteitä, josta voitiin päätellä keskustelun voimakas jännittyneisyys. Kimeereillä tehtävän tutkimuksen puolustajat perustelivat vastustajille argumenttejaan siten, että tutkimus koskee vain soluja, jolloin kehittyneen elämänmuodon oikeuksia ei loukata. Kimeeritutkijat vakuuttivat vastuullisuuttaan.

Vastustavissa argumenteissa varoitettiin tuntemattomasta vaarasta ja sairauksista, ajateltiin tutkijoiden leikkivän Jumalaa, pelättiin ihmisen ja eläimen välisen rajan sekoittuvan ja tutkimuksen olevan alku kohti jotakin pahempaa asiantilaa eli vastustettiin kimeerejä kaltevan pinnan argumentilla. Lisäksi todettiin kimeerien olevan luonnottomia ja herättävän yök-reaktion. Keskustelua sekoitti osittain se, että toiset keskustelijoista argumentoivat soluilla tehtävistä tutkimuksista, kun taas toisilla oli mielikuva hirviömäisestä elävästä olennosta. Myös epäselvää terminologian käyttöä ihmeteltiin.

Osittain samoja argumentteja käytettiin vuonna 2007 Englannissa Human Fertilization Embryology Authority -laitoksen tekemässä yli 2000 hengen kyselytutkimuksessa, jossa selvitettiin kansalaisten ja asiantuntijoiden äänten jakautumista annettujen argumenttien välillä eri geeniteknologisista menetelmistä. Tutkimuksessa todettiin, että tiedon määrällä ei ollut merkitystä mielipiteisiin. Valitettavasti tutkimuksen tulosten esittämisessä ja tulkinnassa oli virheitä. Tuloksiin vedoten kimeereillä tehtävä tutkimus sallittiin luvanvaraisena, vaikka suurin osa vastaajista vastusti sitä. Harmillisesti tutkimusraportin yhteyteen ei ole tehty oikaisua.

Laajassa monen maan yhteistyönä tehdyssä EU:n rahoittamassa tutkimuksessa on myös selvitetty asiantuntijoiden eettisiä mielipiteitä kimeereillä tehtävästä tutkimuksesta. Suomi ei ole ollut mukana tässä tutkimuksessa. Sen sijaan tutkimusta, jossa mielipiteitä olisi pyydetty suoraan suurelta yleisöltä, ei tiettävästi ole tehty.

Argumenttien taustatekijöitä

Kimeereistä käydyssä eettisessä keskustelussa oli pohdittu alkion asemaan, ihmisarvoon ja eläimen arvoon sekä identiteettiin liittyviä moraalifilosofisia ja ontologisia kysymyksiä, joita ei ole aikaisemmin pystytty määrittelemään riittävän tarkasti. Nämä kysymykset olivat nousseet nyt keskustelussa kimeereistä uudella tavalla analysoitaviksi. Lisäksi tutkijoiden käymä keskustelu selvensi persoonan käsitteitä keskusteltaessa ontologisesti ihmisen ja eläimen alkiosta tai kuvitteellisesta kimeeriolennosta ja niiden moraalisesta asemasta. Alkiosolujen elämällä voi olla useita päämääriä, kuten auttaminen terapeuttisesti tai eläinlajien lisääntyminen. Tutkijoiden näkemyksiä yhdisti ajatus siitä, että kaikilla eliöillä on oikeus hyvään elämään ja tulla kohdelluksi eettisesti arvokkaasti.

Eettisessä keskustelussa oli pohdittu sitä, onko hyväksyttävää parantaa ihmisen sairauksia eläimen geeneillä. Erityisesti huolta oli herättänyt eläimen ja ihmisen aivosolujen sekoittuminen ja siten ihmiselle tyypillisten kognitiivisten kykyjen kehittyminen eläimelle. Siksi kokeet perimältään ihmisen lähisukulaisilla eli kädellisillä ihmisapinoilla onkin kielletty. Lainsäädännössä ihmisen ja eläimen perintötekijöiden yhdistäminen ihmisen aikaansaamisen tarkoituksessa on kielletty, mutta eri maiden lainsäädännöstä riippuen alle 14 vuorokauden ikäiset soluviljelmät ovat sallittuja. Viime vuonna Englannissa hyväksyttiin menetelmä, jossa geneettisiä sairauksia on mahdollista parantaa ihmisalkiosta.

Kohtele elämää hyvin

Kaikkia keskustelijoita yhdisti intressi säilyttää ihmisen geeniperimä ehyenä ja haluttomuus luoda eläimen ja ihmisen mytologisen minotaurin kaltaista kimeeriolentoa, koska siihen ei yksinkertaisesti olla valmiita eettisesti eikä teknologisesti. Keskustelijoita erotti suhtautuminen geeniteknologiaan. Kummankin osapuolen argumenteissa kannatettiin hyvinvoinnin lisäämistä ja riskienhallintaa. Analyysin tuloksena puolustavien ja vastustavien argumenttien yhteisinä taustatekijöinä voitiin tunnistaa samanlaisia uskomuksia, asenne hyvään ja oikeaan, intressi lisätä hyvinvointia ja arvo elämän kunnioittamisesta. Näiden taustatekijöiden tunnistaminen voi olla lieventämässä keskustelun vastakkainasettelua ja lisäämässä yhteistoimintaa. DNA:n eli elämää sisältävän koodiston tehtävä (maailmassa) voi olla monenlainen. DNA voi toimia sellaisenaan tai soluissa tutkimuslähteenä sairauksien selvittämisessä ja tätä kautta olla parantamassa hyvinvointia tai DNA voi olla luomassa elollisia olentoja ihmisiä, eläimiä tai kimeerejä.

Moraalifilosofioista diskurssietiikalla eteenpäin

Moraalifilosofiset teoriat kimeerikeskustelun taustalla vaikuttivat argumentoijien mielipiteisiin. Argumenttien esittäjien ajattelun tulkitsin naturalistiseksi, seurauseettiseksi tai velvollisuuseettiseksi. Lisäksi tarkastelussa nähtiin vaikuttavan utilitaristiset ja instrumentalistiset näkemykset, mutta myös kantilainen etiikka sekä erilaiset oikeus-, intressi- ja motivaatioteoriat. Toiset tutkijoista kritisoivat moraalin ottamista kimeerien olemassaolon selvittämisen perusteeksi, koska jonkin oleminen sinänsä ei voi olla moraalisesti perusteltavissa hyvällä tai pahalla vaan vasta tämän tekojen kautta. Eettisten teorioiden valossa keskustelussa näkyi seurauseettisen ja deontologisen etiikan oppeja noudattavien erilainen suhtautuminen keinojen ja päämäärien punnitsemisessa yksilön ja enemmistön hyvän saavuttamiseksi.

Argumenteissa olisi kuitenkin myös yhteisiä moraaliagenttiuteen liittyviä taustatekijöitä, joiden voidaan nähdä muodostavan perustan yhteisille tavoitteille, intentioille, uskomuksille, toiveille ja arvoille. Yhteiset taustatekijät antavat viitteitä siitä, että keskustelun edistämiseksi dikotomista argumentaatiota voidaan tarkastella myös diskurssietiikan ja yhteistoiminnan teorioiden avulla. Kaikkien osapuolien ja erityisesti kansalaisten mielipiteiden selvittämiseksi olisi sovellettavissa habermasilainen konsensualistinen diskurssietiikan menetelmä, missä pyritään etsimään parasta argumenttia kaikkia tyydyttävien universaalisten moraaliperiaatteiden löytymiseksi, mutta kuunnellaan ja jopa vaaditaan kaikkia keskustelijoita osallistumaan omalla mielipiteellään keskusteluun.

Julkaistu 12.6.2017

Pia Talvitie, TM

Lähteet

Mutanen, Annikka
Tutkijat kasvattivat sian ja ihmisen sekasikiön. Tiede. http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/tutkijat-kasvattivat-sian-ja-ihmisen-sekasikion. HS, Viitattu 13.5.2017.

Talvitie, Pia
Kimeereistä käydyn eettisen keskustelun moraalifilosofiset taustatekijät. Teologisen etiikan ja sosiaalietiikan pro gradu opinnäytetyö. Helsingin yliopisto 2107.