Me ihmiset pidämme päivittelystä ja kauhistelusta. Tätä käsitteli myös Jaana Hallamaa blogikirjoituksessaan Päivittelyä ja kauhistelua. Viime päivinä aihetta päivittelyyn ja miksei kauhisteluunkin on tarjonnut Helsingin piispa Teemu Laajasalo.
Voimakkaan humaltumisen paras puoli on seuraavan päivän luhistuminen, armoton krapula, todella paha olo, jossa ”fyysisen heikkouden päälle kasautuu kosmisia yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen tunteita”. Näin väittää Antti Nylén, joka kirjoittaa uusimmassa esseekokoelmassaan (2016) hienosti humaltumisesta ja krapulasta (s. 278 – 281). Krapulan kokemus on länsimaiselle ihmiselle arvokas, koska se on ”ensimmäisessä maailmassa” elävälle lähestulkoon ainoa tila, joka pakottaa nöyrtymään oman inhimillisen haurautensa edessä.
Nylén johdattaa kärsimyksen teeman äärelle. Mitä on kärsimys? Ja miksi kärsimyksen ja oman inhimillisen haurauden kokeminen pitäisi olla tärkeää?
Continue reading “Mitä on kärsimys? – Ajatuksia kärsimyksen kokemuksen arvokkuudesta”
